Lisää farkkua

Tästä farkklaukusta tuli oma suosikkini. Eikä ehkä vähiten punaisen vuorensa ansiosta. 

Farkuntaskujen vuorikangas oli punainen, joten valitsin sen myös koko laukun vuoriksi. 

Farkkujen kangas oli kulunut ja hiutunut mukavan pehmeäksi. Tosin osissa kohden kangas oli aivan puhki, mutta rispaavista kohdista vilkkuu kivasti punainen vuorikangas. Laukun tilaaja toivoi, että rispaantuneisuus saa jäädä näkyviin. 

Laukusta tuli aika korkea, koska takataskut oli laskettu alas. Sinne mahtuu hyvin vaikka treenikamat tai kauniina kesäpäivänä rantsukamat. 

Farkkua kiertoon

Tyttären vanhat bling bling-farkut saivat uuden elämän laukkuna. Toisen takataskun reunasta pakarasta farkut olivat revenneet, jonka vuoksi ne oli hylätty käytöstä. Leikkasin taskun reunojaan myöten irti ja tikkasin kiinni laukun toiselle puolelle. 

Toisella puolella pystyin hyödyntämään takataskun ympäristön sinänsä, koska se oli ehjä. Yläreunassa vinoon menevät tikkaukset olivat farkkujen takakappaleella jo valmiiksi olevat "muotolaskostikkaukset". Sillä kohtaa jouduin tekemään kompromissin ja ummistamaan silmäni vinoudelta, että sain kankaan riittämään. 

Vetoketju varmistaa, että kamat pysyvät kassissa. Vetoketju oli alunperin avattavaa mallia, mutta ompelin sen umpeen, kun halusin juuri tuon pallovetimellisen tuomaan tiettyä rock-henkeä laukkuun. 

Sisälle ompelin vetoketjutaskun... 

... ja toiseen reunaan moniosaisen avotaskun. 

Olkalaukku

Esittelinkin tässä taannoin tekemäni farkkulaukun. Ompelin omaan käyttöön toisenkin, vähän fiinimmän olkalaukun. Kankaana käytin joskus EK:n palalaarista ostamiani sisustuskangaspaloja. Tämäkin laukku oli suunnitteilla sellaisen pari vuotta. Vuorina mustaa puuvillasekoitekangasta, omasta palakopasta. 

Koiralle pipo

Työkaverin koiran korvat eivät pidä kovasta pakkasesta. Ne halkeilee helposti ja paraneminen vie kauan. Niinpä minä lupauduin tekemään hänelle hatun koiraa varten. 

Joku toinen oli tehnyt vastaavan ja laittanut kuvan nettiin. Ohjetta ei ollut, mutta yritin laskea kuvasta "noinlukuja". Sovittamaankaan en päässyt kesken työn, joten pään päälle jäi vähän väljää, mutta ajanee asiansa. 

Banaanipannukakut

Pitihän minunkin kokeilla näitä kahden aineen ihmepannukakkuja, kun näistä on hypetetty ja vouhkattu netissä jo jonkin aikaa. 

Kysehän on siis ohjeesta, jossa on vain banaania ja kananmunaa. Banaani survotaan ja sekaan vatkataan kaksi munaa. Seosta pyöritetään monitoimikoneessa, tai vastaavassa, pari minuuttia, että munat saavat ilmaa sekaansa. Sitten paistetaan omavalintaisessa rasvassa pannulla. Itse paistoin oliiviöljyssä tavallisella teflonpannulla.  Ohjeesta tulee noin 8 pannukakkua. 

Alakuvassa ensimmäinen satsi, jonka yritin kääntää liian aikaisin. Ei kannata yrittää paistaa liian kuumalla, vaan pienentää vaföörit ja antaa rauhassa paistua. 

Pannukakut ovat ihan parhaita suoraan pannulta. Itse söin ne kevennetyn mustikkarahkan kera. ( 125 g rahkaa, 1 dl rasvatonta luonnonjogurttia, 1 tl vaniljasokeria ja 1 dl mustikoita.) 

Lämmittää sisältä päin

Hyväksi havaittu porkkanasosekeitto syntyy tällä ohjeella varioiden.

Porkkanasosekeitto

n. 10 annosta

1 kg porkkanoita

6 kpl perunoita

½ purjoa

1.5 l vettä / niin että juurekset juurikin peittyvät

1 kpl kasvisliemikuutio

2 dl kasvirasvavalmistetta esim. ruoka 5 %

valkopippuria, sitruunapippuria, tuoretta basilikaa

Kuori ja paloi porkkanat ja perunat sekä suikaloi purjo kattilaan. Laita vettä niin, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät, laita myös kasvisliemikuutio joukkoon. Keitä kasvikset kypsiksi. Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella tasaiseksi soseeksi. Laita kattila uudelleen liedelle, lisää mausteet sekä kasvisrasvasekoite ja kuumenna kiehumispisteeseen. Ripottele lopuksi joukkoon tuoretta basilikaa. Voit ripotella lautasellesi keiton sekaan raejuustoa. Tarjoile tuoreen leivän kanssa.

 ***

Keittoon saa vaihtelua laittamalla sekaan tai (korvaamalla osan aineksista) paprikaa, kesäkurpitsaa, kukkakaali ja tuorejuustoa (n. 100 g), tai vaikkapa linssejä proteiiniksi, mitä kaapissa sattuu kulloinkin olemaan. Pieni pala tuoretta tai kuivattua chili-paprikaa antaa keittoon särmää. 

Itse varioin aina tilanteen ja kanssa syöjien mieltymysten mukaan. Mikäli perunan määrää vähentää, kannattaa vähentää myös nesteen määrää, koska peruna sitoo keittoa, ettei ole liian liemevää tai loivaa, miten vain.

Viherpeukalointia

Vihdoinkin sain pään auki nukkekodin kanssa! Tänään leikin viherpeukaloa ja tein sinne kukkia.

 Kaiken kaikkiaan tein neljä eri kukkaa, mutta nämä kaksi tein aamulla ja ehdin kuvata ne valoisaan aikaan. 

Tämä ensimmäinen markkeeraa jonkin sortin vehkaa, luulisin. 

Ja toinen on traakkipuun ja anopinkielen risteytys. Puiset ruukut olen ostanut ehkä 15 vuotta sitten Hämeenlinnan Askartelukaupasta. Maalasin ne askartelumaalilla. Mullaksi laitoin itsestään kovettuvaa massaa, jonka maalasin päältä mustaksi. Siihen tökin sitten erikseen tekemäni lehdet. 

Floristin kukkalangasta leikkasin pätkiä, joihin liimasin maalarin teipit vastakkain. Muotoilin lehdet, maalasin nekin askartelumaalilla ja annoin kuivaa.

Nappasin yhden kuvan nukkekodista, vähän niikuin ennen-kuvaksi. Sain nimittäin todellisen insiraation ja tein makuuhuonerempan. Alhaalla oikealla oli aiemmin keittiö. Nukkekodin ollessa uusi, kokosimme keittiön kaapit ja kiinnitimme ne liimalla seinään. Joku pieni riiviö päätti sitten jossain vaiheessa kiskaista kaapista vähän kovemmin ja se repesi irti seinästä, vieden tapetista paloja. Tänään, kuvan oton jälkeen, poistin seiniltä tapetit, irrotin takaseinässä olevan oven ja päällystin seinät uudelleen messuilta ostamallani ihanalla ornamenttipaperilla. Eli jatkoa seuraa, kunhan ehdin taas kuvailemaan. 

Avaimenperät

Pinterestistä katselin tässä taannoin ideoita pieniin ommeltaviin lahjoihin. Siitä se idea sitten lähti ja päätin kokeilla itse kehitellä taloaiheista avaimenperää. 

Pohjana käytin harmaata keinokuituista askarteluhuopaa, jonka tilasin Creativelta, kuten myös metalliset avainrenkaat. 

Tilkut ovat kaappieni kätköistä. Ikkunaksi laitoin pienen palan heijastinkangasta. Näin voi hädän tullen käyttää avainnippua heijastimena.  

Salaattia, olkaa hyvät

Välipalan aika, joten nyt maistuisi raikas ja värikäs salaatti. Lainasin kirjastosta Amigurumiherkut -kirjan ja innostuin telkkaria katsellessa kokeilemaan muutamia ohjeita.  

Salaatissa on salaatinlehtiä, tomaattiviipaleita, sipuli- ja oliivirenkaita. 

Jälkkäriksi voisi nautiskella suklaiset vadelmakeksit mehun kera. 

Maalausessu

Puolison äiti pyysi syksyllä minua ompelemaan uuden suojaesiliinan maalausta varten. Piirsin kaavan silloin, mutta ompeluinspiksen sain vasta jouluksi. Toiselle puolelle essua ompelin sydäntaskun, mutta muutoin malli on molemmin puolin identtinen. 

Kanelikranssi

Jalostin tänään aiemmin tekemiäni viiniköynöskransseja joulumuistamisiksi, vaikka niistä onkin juuri ollut lehdissä keskusteluja. Tämän sain valmiiksi asti, kun oli sydän jo valmiina, eikä tarviinnut kaivaa ompelukonetta esiin. Muista puuttuu vielä ompelus.

Tähtisade

Kaikkien aikojen joulu 2012-lehdessä oli ohje tälläisiin tähtikoristeisiin.  Ripustuslenkit vielä puuttuu. 

Käytin materiaalina näissä vanhoja sisustuslehtiä. 

Helppo, joskin aikaa vievä puuhastelu. Näitä voi helposti varioida jokaiseen makuun. Henki muuttuu aina sen mukaan tekeekö esimerkiksi sanomalehdestä, vanhasta aikakauslehdestä vaiko nykyaikaisesta sisustuslehdestä.

Rasioita kierättäen

Joulunajan Ihana-lehdessä oli nostalginen ohje lahjarasioisen tekemiseen. En muista itse näitä koskaan tehneeni, mutta isosisko teki. 

Materiaalina käytin vanhoja, jouluisia sisustuslehtiä. Aikakauslehden sivukoolla tehtyinä näistä tulee aika pikkuisia. Sanomalehdestä saisi isompia, mutta kovin hentoisia, eikä niihin mitään painavampaa voisi laittaa. 

Erilaisista askartelukartongeista ja skräppipapereista saa tarpeen vaatiessa sitten tukevampia ja isompia. Mutta näihin pikkurasioihin täytyy nyt alkaa miettimään joitain pikkuruisia joulumuistamisia. 

Kierrätysmateriaalit käyttöön osa 2

Lisää askartelua kierrätysteemalla. 

Tämän laatikkokortin väkelsin pestystä mehutetrasta. Leikkasin yläpään ja toisen sivun kokonaan pois, nuuttasin leikattuun päähän uudet käänteet ja liimasin laatikoksi. Päällystin laatikon vanhoista joululehdistä leikatuilla kuvilla. 

Mehupurkin materiaali on aika paksua ja pohjan liimaukset todella paksut, joten kulmat täytyi huolitella Teippitarhan Washi-teipillä, ettei ne jää ikävästi repsottamaan. 

Toinen laatikko on vaniljateen myyntipakkaus. Leikkasin siitä pois kannen ja madalsin reunoja jonkin verran. 

Materiaali oli ohuempaa kuin mehupurkki, eikä siinä ollut paksuja liimauksia, joten jätin kulmat ilman teippiä. 

Pentikin mainokset ovat aina lehdissä jommassa kummassa kannessa, joten niiden materiaali on paksumpaa kuin sisäsivujen. Käytin mahdollisimman paljon niitä laatikkojen päällystämiseen. 

Näissä kierrätettyjä materiaaleja olivat siis kaikki muu paitsi teipit, "Hyvää Joulua"-tarrat, pitsit ja satiininauhan pätkät.

Kierrätysmateriaalit käyttöön

Isosisko haastoi tuolla pari postausta aiemmin omien korttien suunnitteluun kierrätysmateriaaleja käyttämällä.

No, tämä oma luomukseni on saanut siinä määrin kiitosta joka paikassa, missä sen kuvan julkaisin, että päätin tänään tehdä siitä kierrätysversion. 

Kortin pohjan ja tukiosuuden tein muropaketin kartongista,  kuusen "oksat" ovat sisustuslehtien sivuilta piparileikkurilla napsitut.  Vanhasta joululehdestä otin kuvan, joka on joulun toivottelujen alla. Uutta materiaalia teipin lisäksi ovat tähtitarrat ja jouluntoivotukset sekä kortin tuen sisäpuolelle liimatut vihreät kartongit ja lahja-aiheinen paperi seimikuvan alla. 

Aika hauska siitä tuli kierrättäenkin. 

(Arvatkaa millaisen kortin kyseisen isosiskon perhe saa tänä jouluna...)

Kuoriaskarteluja

Persoonalliset kirjekuoret syntyy vanhoista aikakausi- ja sisustuslehdistä. 

Ihanan rukiisen reikäleivän ohje

Ruisleipä

Taikinan juuri edellisenä päivänä:

1 l piimää

½ l lämmintä vettä

50 g hiivaa

1,5 l ruisjauhoja

Seuraavana päivänä:

50 g hiivaa

1 dl vettä

2 rkl suolaa

ruisjauhoja

vehnäjauhoja

Tee taikinan juuri illalla ja jätä lämpimään paikkaan muhimaan. Seuraavana päivänä liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää juureen suolan kera. Alusta ensin ruisjauhoja taikinaan jonkin verran. Lopuksi alustat vehnäjauhoja niin, että taikina alkaa tuntua kunnon leipätaikinalta. Tämä taikina ei kauheasti ala irrota kädestä, mutta oikean paksuuden oppii tuntemaan kädessään.

Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa.

Leivo reikäleiviksi runsaasti jauhotetulla alustalla. Pistele haarukalla ja anna kohota.  Paista 225 asteisessa uunissa. Paras leipä tulee oikeassa leivinuunissa. 

Virkatut korit

Tänään avasin terassiompelimon tällekin kesälle. Tein mm. valmiiksi esikoiselle virkkaamani korit, eli ompelin niihin kirppikseltä ostamastani kaitaliinasta irroitettavat sisuspussit. 

Viiniköynös kiertoon

Aamullisen pakkasen innoittamana siistin viiniköynöstä. Viinirypäleen vanhat oksat täytyy leikata talvikautena, etteivät vuoda kuiviin ja näivetä koko kasvia. Saman vuotisia kasvustoja saisi leikata kesälläkin. 

Jossain näin myynnissä viiniköynöksestä tehtyjä kransseja ja nappasin idean. Sain tehtyä kolme kranssin pohjaa tuoreista oksista. Nyt annan niiden vähän kuivahtaa, ennen kuin koristelen pidemmälle. 

Tuotekehittelyä

Kynsikäsmalli kaipasi mielestäni hieman kehittelyä. Tein parit saman kaltaiset, kun siskollekin, mutta lisäsin ympärysmittaan muutaman silmukan, että mahtuu kinnaamatta hieman rouheampaankin kätöseen. 

Vaikka malli on ihan kaunis sinälläänkin, minua hieman häiritsi reunat, jotka avistuksen verran rullaantuvat, vaikka kuinka prässäisi valmiin työn. Päätin kokeilla joustinneuletta reunoihin. Se toimii aika mukavasti. 

Tein kynsikkäiden pariksi sukat, joissa käytin samaa palmikkokuviota ja sain mukavan setin pukinkonttia ajatellen.