tiistai 10. huhtikuuta 2018

Hatturasiasta käsityöläisen parhaaksi kaveriksi


Vuosia sitten löysin kirppikseltä hatturasian, joka on toiminut lankojen ja käsitöiden säilyttimenä ihan omana itsenään. Törmäsin taannoin Crazypatternsin uutiskirjeessä hauskaan kuvaan, jossa oli tehty muovisesta jogurttisangosta (tai vastaavasta) säilytin puikoille ja virkkuukuokuille. Siitä se ajatus sitten lähti tuunata oma hatturasia vastaavalla tavalla, mutta omaan sisustukseen sopivaksi. 


Ostin Pienestä Nappipuodista kahta eri harmaata grundl:in 100 % puuvillalankaa ja virkkasin hatturasiaan taskullisen reunuksen. 

Hatturasian ympärysmitta on 104 cm ja korkeus 20 cm. Virkkasin ensin tummemmalla harmaalla n. 29 cm korkean reunuksen kiinteillä silmukoilla. Työn oikealla puolella virkkasin vain silmukoiden takareunoihin. Näin sain etupuolelle harjanteita, johon toisen kerroksen taskut oli helppo virkatessa kiinnittää. 
Vaaleammalla harmaalla tein taskukerroksen reunuksen oikealle puolelle. Taskujen alareunan suljin virkkaamalla alareunan päälle ketjusilmukkarivin molempien kerrosten läpi. 

Reunuksen yläreunaan ompelin ompelukoneella nurjalle puolelle tarranauhan pehmeän puolen ja rasian sisään kiinnitin vastaavasti tarranauhan liimallisen, karhean puolen. Alakäänteeseen tein reunusta virkatessa reikiä parin sentin välein ja pujotin lopuksi nyörin reikiin. Nyörinkiristimellä kuroin nyörin sopivan tiukalle. Hatturasian pohja on parisen senttiä korkeammalla kuin reunat, joten kiristin jäi onttoon pohjaan sopivasti piiloon.


Aion aluksi jättää sisustan vuorittamatta, mutta harmaa pahvi huusi päälleen kangasta, joten tein vuorituksen tyttären aamutakista ylijääneestä norsuflanellista. Toffee-kisu seurasi vuoritusta silmä kovana ja jouduin sen lopulta herättämään uniltaan rasian sisältä, että sain tehtyä homman loppuun. 


Minulla on harkinnassa teenkö tähän vielä kahvan ja/tai kannen. Toistaiseksi se toimittaa virkaansa kirjahyllyn päällä ilman kumpaakaan. 


maanantai 9. huhtikuuta 2018

Pipo ja kauluri baby merinosta


Tilasin Adlibrikseltä kokeeksi baby Merinoa kauluria varten. Tarvitsen ulkoiluun lämpimän, mutta ohkaisen kaulurin joka ei kutita ja kestää mielellään konepesua. 


Kaulurin tein omalla ohjeella, eli yrityksen ja erehdyksen kautta kokeillen, miten tulee hyvä ja istuva. Yhden version tein jo aeimmin netistä löytyneellä helpolla ja hyväksi kehutulla ohjeella, mutta se ei istunut minun mielestäni tarpeeksi hyvin ja otin sen jo kuvaamatta käyttöön. Siitä olikin sitten helppo tuunata oma ohje, kun korjasi puutteet ja huonot kohdat. Kaulurissa käytetty 2,5 pyöröpuikkoa. 


Kaulurin kaveriksi virkkasin pipon "hittipipon" ohjeella, jota olen testannut jo syksyllä. Handmade lappuja olen hankkinut paikallisesta Pienestä Nappipuodista ja kiinnitin sellaisen antamaan vähän piristystä muuten neutraaliin, grafiitin harmaaseen neuleeseen. Pipo virkattu 3 koukulla. 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Pitkät saapassukat


Kummitytön isä täytti taannoin pyöreitä vuosia, joten päätin tikutella hänelle lahjaksi pitkät saapassukat. 


Kuvion varteen lainasin Novitan sivulta. Muuten sukka valmistui äidiltä oppimallani ja itse vuosien saatossa soveltamallani ohjeella. Lankana sukissa on Novitan 7-veikka ja Juhani. 


lauantai 3. helmikuuta 2018

Pienelle lämmintä


Pääsin vähän fiilistelemään vauvan neuleiden pariin, kun työkaveri kertoi vauvauutisia. Lupasin neuloa villavaatesetin, jos hän hankkii langat. Ohjasin hänet ostoksille paikalliseen käsityöliikkeeseen: Pieneen Nappipuotiin.


Langaksi valikoitui Katian baby merino, joka on konepesun kestävää 100 % merinovillaa. Puikkoina resoreissa nro 2,5, muuten nro 3 puikot. Hankin itse muut viimeistelyyn tarvittavat tarvikkeet, eli napit, tuttirenkaan ja nipistimen sekä langan tuttiketjua varten samasta puodista. 


Tuttiketjussa lankana luonnonvaalea King cole Bamboo cotton. Tuttiketjua varten virkkasin palmikkoraitaan neuletakin etupuolelle pienen tampin, johon sen saa nipistettyä kiinni. 


Takin ja housujen ohje on Novitan sivuilta. Koko 80 cm. Noudatin ohjeita muutoin, mutta virkkasin lopuksi etulistan ja kauluksen ympäri silmukkaketjun yhtenäistämään väritystä ja edellä mainitun tampin tuttiketjulle. Sukat ja lapaset tein omalla ohjeella, lisäten palmikkoneuletta niiden piristeeksi. 


perjantai 2. helmikuuta 2018

Aamu/olotakki norsuflanellista


Tytär halusi syntymäpäivälahjaksi kimonohihaisen aamutakin kotona oleilua varten. Eurokankaan palalaarista löytyi söpö, pehmoinen puuvillaflanelli, josta kuosittelin ja ompelin sen viime vuoden loppupuolella ilmestyneestä Suuri Käsityö -lehdestä löytämiäni kaavoja muokaten. 


Tyttö ehti jo koekäyttää takkia sohvalla ennen kuvien ottoa, joten puuvillaisena se rypistyy käytössä jonkin verran. Toisaalta flanelli on imukykyistä, joten sen voi vetäistä myös saunan jälkeen päälleen ja se kuivahtaa nopeasti. 


torstai 1. helmikuuta 2018

Jättineulepeitto halvoista fleecepeitoista


Ystäväni kyseli jättineulepeitosta, josko pystyisin hänelle sellaisen tekemään. Materiaalikuluja tutkiessa päädyimme siihen, että teen peiton Jyskin halvoista fleecevilteistä, jotka maksavat 2 €/kpl. Peittoja meni 10 kpl tähän 125 cm x 170 cm kokoiseen peittoon. 

Leikkelin viltit yhden kerrallaan n. 8 cm levyiseksi nauhaksi pituussuunnassa, jotta käännöksiä tulisi mahdollisimman pitkin välein. (Voi polviparkojani, kun konttasin lattialla leikellen kaikki kymmenen peittoa...) Venytin leikatun suikaleen kohtuullisen voimallisesti, jotta se käpertyi mukavan pullukaksi. Jätin pään venyttämättä ja neuloin seuraavan viltin suikaleen vinosti, poikittaissa langansuunnassa yhteen ompelukoneella ja venytin jatkoskohdan vasta sitten.  Kääntökohdat eivät venyty samalla tavalla, joten ne hieman erottuvat valmiista neuleesta "laihempana" silmukkana, vaikka kuinka yritin kaventaa ja pyöristää kulmia. 

Sormivirkkasin aluksi levydeksi sopivan pätkän ketjusilmukoita ja palatessa poimin silmukkalenkit jokaiseen silmukkaan. Neuloin pelkin sormin, ilman puikkoja koko peiton aina oikealla, eli ensin oikealta vasemmalle ja palasin vasemmalta oikealle samoin. Reunasilmukan nostin kerroksen alussa neulomatta. Tein työn lähinnä pöydän päällä, välillä lattialla, mutta kummassakin tuntui, että selkä väsyy armottomasti. Fleece on sen verran tihkeää, että neulominen sujui varsin hyvin ilman puikkoja, eikä silmukat karkailleet. Välillä käärin peiton pussiin odottamaan ja jatkoin taas. Tein peittoa kolmena eri päivänä, mutta olisi sen saanut yhtenäkin tehtyä, jos olisi ehtinyt tehdä pelkästään sitä. 





maanantai 1. tammikuuta 2018

Neulontapussi käsivarrelle


Essun reunoista ylijääneistä kankaista tein koeversion käsityöpussista, joka ripustetaan käsivarteen ja lankakerä saa levätä siellä neuloessa. Kokeilemaan käytännössä en ole vielä ehtinyt.