lauantai 3. helmikuuta 2018

Pienelle lämmintä


Pääsin vähän fiilistelemään vauvan neuleiden pariin, kun työkaveri kertoi vauvauutisia. Lupasin neuloa villavaatesetin, jos hän hankkii langat. Ohjasin hänet ostoksille paikalliseen käsityöliikkeeseen: Pieneen Nappipuotiin.


Langaksi valikoitui Katian baby merino, joka on konepesun kestävää 100 % merinovillaa. Puikkoina resoreissa nro 2,5, muuten nro 3 puikot. Hankin itse muut viimeistelyyn tarvittavat tarvikkeet, eli napit, tuttirenkaan ja nipistimen sekä langan tuttiketjua varten samasta puodista. 


Tuttiketjussa lankana luonnonvaalea King cole Bamboo cotton. Tuttiketjua varten virkkasin palmikkoraitaan neuletakin etupuolelle pienen tampin, johon sen saa nipistettyä kiinni. 


Takin ja housujen ohje on Novitan sivuilta. Koko 80 cm. Noudatin ohjeita muutoin, mutta virkkasin lopuksi etulistan ja kauluksen ympäri silmukkaketjun yhtenäistämään väritystä ja edellä mainitun tampin tuttiketjulle. Sukat ja lapaset tein omalla ohjeella, lisäten palmikkoneuletta niiden piristeeksi. 


perjantai 2. helmikuuta 2018

Aamu/olotakki norsuflanellista


Tytär halusi syntymäpäivälahjaksi kimonohihaisen aamutakin kotona oleilua varten. Eurokankaan palalaarista löytyi söpö, pehmoinen puuvillaflanelli, josta kuosittelin ja ompelin sen viime vuoden loppupuolella ilmestyneestä Suuri Käsityö -lehdestä löytämiäni kaavoja muokaten. 


Tyttö ehti jo koekäyttää takkia sohvalla ennen kuvien ottoa, joten puuvillaisena se rypistyy käytössä jonkin verran. Toisaalta flanelli on imukykyistä, joten sen voi vetäistä myös saunan jälkeen päälleen ja se kuivahtaa nopeasti. 


torstai 1. helmikuuta 2018

Jättineulepeitto halvoista fleecepeitoista


Ystäväni kyseli jättineulepeitosta, josko pystyisin hänelle sellaisen tekemään. Materiaalikuluja tutkiessa päädyimme siihen, että teen peiton Jyskin halvoista fleecevilteistä, jotka maksavat 2 €/kpl. Peittoja meni 10 kpl tähän 125 cm x 170 cm kokoiseen peittoon. 

Leikkelin viltit yhden kerrallaan n. 8 cm levyiseksi nauhaksi pituussuunnassa, jotta käännöksiä tulisi mahdollisimman pitkin välein. (Voi polviparkojani, kun konttasin lattialla leikellen kaikki kymmenen peittoa...) Venytin leikatun suikaleen kohtuullisen voimallisesti, jotta se käpertyi mukavan pullukaksi. Jätin pään venyttämättä ja neuloin seuraavan viltin suikaleen vinosti, poikittaissa langansuunnassa yhteen ompelukoneella ja venytin jatkoskohdan vasta sitten.  Kääntökohdat eivät venyty samalla tavalla, joten ne hieman erottuvat valmiista neuleesta "laihempana" silmukkana, vaikka kuinka yritin kaventaa ja pyöristää kulmia. 

Sormivirkkasin aluksi levydeksi sopivan pätkän ketjusilmukoita ja palatessa poimin silmukkalenkit jokaiseen silmukkaan. Neuloin pelkin sormin, ilman puikkoja koko peiton aina oikealla, eli ensin oikealta vasemmalle ja palasin vasemmalta oikealle samoin. Reunasilmukan nostin kerroksen alussa neulomatta. Tein työn lähinnä pöydän päällä, välillä lattialla, mutta kummassakin tuntui, että selkä väsyy armottomasti. Fleece on sen verran tihkeää, että neulominen sujui varsin hyvin ilman puikkoja, eikä silmukat karkailleet. Välillä käärin peiton pussiin odottamaan ja jatkoin taas. Tein peittoa kolmena eri päivänä, mutta olisi sen saanut yhtenäkin tehtyä, jos olisi ehtinyt tehdä pelkästään sitä. 





maanantai 1. tammikuuta 2018

Neulontapussi käsivarrelle


Essun reunoista ylijääneistä kankaista tein koeversion käsityöpussista, joka ripustetaan käsivarteen ja lankakerä saa levätä siellä neuloessa. Kokeilemaan käytännössä en ole vielä ehtinyt. 

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Söpö essu


Tytär pyysi mamia tekemään hänelle söpön essun. Pienestä Nappipuodista löytyi sopivan söpö, mutta toisaalta rouheahko kangas. Reunakantiksi valitsin punaisen vinonauhan, koska tyttö oli hankkinut punaisen kahvinkeittimen itselleen. Leikkasin kankaan oman, vanhan, hyväksi havaitun essun mallilla. 

lauantai 30. joulukuuta 2017

Torkkupeitto pajuneliöistä


Ennen Kalevala calia virkkasin toiseksi vanhimmalle tyttärelle torkkupeiton pajuneliöistä. Aloitin työn ajatuksena tuhota lankavarastoja, mutta hieman jouduin jotain lankaa ostamaan lisääkin, että sain peiton tehtyä valmiiksi. Pääosin lankana on käytetty Novitan Nallea, joissa värinä kettu, luonnonvalkoinen, pellava ja grafiitti. Vaalen keltaista Nallea, jota ei ole enää ollut hetkeen lankakartalla, on joidenkin neliöiden keskellä. 
Lisänä käytin tumman harmaata Katian merino tweed -langan loppua, joka jäi viime talvena neulomastani villatakista yli. (Lanka, jossa selkeitä, vaaleita pilkkuja). Yhdistin palat ja tein reunuksen Novitan maitokaakaon värisellä Pikkusiskolla. Minulla oli myös luonnon vaaleaa pikkusiskoa hieman, joten senkin lopun virkkasin joidenkin neliöiden keskelle. Pikkusiskoon en löytänyt enää lankakarttaa, joten oletan, että sen valmistus on ehkä lopetettu. 





Varsin hyvältähän tuo peitto olisi näyttänyt omallakin sohvalla. Itselleen tulee tehtyä ihan liian harvoin mitään, joten josko siitä ottaisin ensi vuodelle tavoitteen: torkkupeitto virkaten ihan itselle. 


torstai 28. joulukuuta 2017

Kalevala cal -projektini


Syksyllä netissä alkanut Kalevala cal -projekti houkutteli ja päätin tehdä pari peittoa joululahjoiksi.  


Kahta peittoa aloitin, mutta puolessa välissä hommaa esikoinen ilmaisi ihailuaan hieman eri värisävyille, mitä oli tehnyt, joten: eikun kolmas tulille.


Kaikki peitot valmistui ajoissa, vaikka viimeistä teinkin vielä joulupäivän aamuna. Lahjan saaja oli tulossa tapanina kyläilemään, joten ehdin vielä prässätäkin peiton valmiiksi ennen hänen kotiin lähtöään. 


Värikkäin peitto oli se, minkä palat tein alussa ensin, joten muista peitoista karsiutui joitain paloja, minkä lopputulos tai tekeminen ei miellyttänyt. Loppukirissä värikäs jäi viimeiseksi, että ehdin saada kaksi muuta ennen joulua valmiiksi ja pakettiin kuusen alle aattona. 


Esikoisen kissakin oli hyväksynyt peiton heti kättelyssä makuualustakseen. Lämminhän siinä on kölliä. Lankana kaikissa peitoissa Novitan 7 veljestä ja yhdistäminen Nallella. Kun sain työt valmiiksi, pesin peitot koneessa villanpesuohjelmalla. Pesun jälkeen neulasin peiton mittoihinsa alustalle kuivumaan. 


Esikoisen peitoon tein yhtä palaa kaksi kappaletta, värit hieman eri järjestyksessä keskenään. 


Mielenkiintoinen, hauska projekti, vaikka tietenkin jotain kritisoitavaakin löysin ohjeistuksista. Ison työn olivat toki suunnittelijat tehneet, siitä heille iso kiitos!
(Kuvat otettu kännykällä, joten kuvien laatu ei nyt päätä huimaa.)