Kierrätysmateriaalit käyttöön osa 2

Lisää askartelua kierrätysteemalla. 

Tämän laatikkokortin väkelsin pestystä mehutetrasta. Leikkasin yläpään ja toisen sivun kokonaan pois, nuuttasin leikattuun päähän uudet käänteet ja liimasin laatikoksi. Päällystin laatikon vanhoista joululehdistä leikatuilla kuvilla. 

Mehupurkin materiaali on aika paksua ja pohjan liimaukset todella paksut, joten kulmat täytyi huolitella Teippitarhan Washi-teipillä, ettei ne jää ikävästi repsottamaan. 

Toinen laatikko on vaniljateen myyntipakkaus. Leikkasin siitä pois kannen ja madalsin reunoja jonkin verran. 

Materiaali oli ohuempaa kuin mehupurkki, eikä siinä ollut paksuja liimauksia, joten jätin kulmat ilman teippiä. 

Pentikin mainokset ovat aina lehdissä jommassa kummassa kannessa, joten niiden materiaali on paksumpaa kuin sisäsivujen. Käytin mahdollisimman paljon niitä laatikkojen päällystämiseen. 

Näissä kierrätettyjä materiaaleja olivat siis kaikki muu paitsi teipit, "Hyvää Joulua"-tarrat, pitsit ja satiininauhan pätkät.

Kierrätysmateriaalit käyttöön

Isosisko haastoi tuolla pari postausta aiemmin omien korttien suunnitteluun kierrätysmateriaaleja käyttämällä.

No, tämä oma luomukseni on saanut siinä määrin kiitosta joka paikassa, missä sen kuvan julkaisin, että päätin tänään tehdä siitä kierrätysversion. 

Kortin pohjan ja tukiosuuden tein muropaketin kartongista,  kuusen "oksat" ovat sisustuslehtien sivuilta piparileikkurilla napsitut.  Vanhasta joululehdestä otin kuvan, joka on joulun toivottelujen alla. Uutta materiaalia teipin lisäksi ovat tähtitarrat ja jouluntoivotukset sekä kortin tuen sisäpuolelle liimatut vihreät kartongit ja lahja-aiheinen paperi seimikuvan alla. 

Aika hauska siitä tuli kierrättäenkin. 

(Arvatkaa millaisen kortin kyseisen isosiskon perhe saa tänä jouluna...)

Kuoriaskarteluja

Persoonalliset kirjekuoret syntyy vanhoista aikakausi- ja sisustuslehdistä. 

Ihanan rukiisen reikäleivän ohje

Ruisleipä

Taikinan juuri edellisenä päivänä:

1 l piimää

½ l lämmintä vettä

50 g hiivaa

1,5 l ruisjauhoja

Seuraavana päivänä:

50 g hiivaa

1 dl vettä

2 rkl suolaa

ruisjauhoja

vehnäjauhoja

Tee taikinan juuri illalla ja jätä lämpimään paikkaan muhimaan. Seuraavana päivänä liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää juureen suolan kera. Alusta ensin ruisjauhoja taikinaan jonkin verran. Lopuksi alustat vehnäjauhoja niin, että taikina alkaa tuntua kunnon leipätaikinalta. Tämä taikina ei kauheasti ala irrota kädestä, mutta oikean paksuuden oppii tuntemaan kädessään.

Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa.

Leivo reikäleiviksi runsaasti jauhotetulla alustalla. Pistele haarukalla ja anna kohota.  Paista 225 asteisessa uunissa. Paras leipä tulee oikeassa leivinuunissa. 

Virkatut korit

Tänään avasin terassiompelimon tällekin kesälle. Tein mm. valmiiksi esikoiselle virkkaamani korit, eli ompelin niihin kirppikseltä ostamastani kaitaliinasta irroitettavat sisuspussit. 

Viiniköynös kiertoon

Aamullisen pakkasen innoittamana siistin viiniköynöstä. Viinirypäleen vanhat oksat täytyy leikata talvikautena, etteivät vuoda kuiviin ja näivetä koko kasvia. Saman vuotisia kasvustoja saisi leikata kesälläkin. 

Jossain näin myynnissä viiniköynöksestä tehtyjä kransseja ja nappasin idean. Sain tehtyä kolme kranssin pohjaa tuoreista oksista. Nyt annan niiden vähän kuivahtaa, ennen kuin koristelen pidemmälle. 

Tuotekehittelyä

Kynsikäsmalli kaipasi mielestäni hieman kehittelyä. Tein parit saman kaltaiset, kun siskollekin, mutta lisäsin ympärysmittaan muutaman silmukan, että mahtuu kinnaamatta hieman rouheampaankin kätöseen. 

Vaikka malli on ihan kaunis sinälläänkin, minua hieman häiritsi reunat, jotka avistuksen verran rullaantuvat, vaikka kuinka prässäisi valmiin työn. Päätin kokeilla joustinneuletta reunoihin. Se toimii aika mukavasti. 

Tein kynsikkäiden pariksi sukat, joissa käytin samaa palmikkokuviota ja sain mukavan setin pukinkonttia ajatellen.

Ketuttaa

Taitaa meidän pikkuneidistä tulla kettutyttö.

Jouluna se sitten nähdään.

Kämmekkäät siskolle, joka halusi lahjaksi itsetehtyä.

Oletan, että systerillä on nyt muita kiireitä huomista juhlapäivää ajatellen, joten uskallan jo kertoa mitä olen väsännyt tänään 50 vuotta täyttävälle ja huomenna sitä juhlivalle siskolleni.

Päivänsankari toivoi, että saisi mahdolliseksi lahjaksi jotain itse tehtyä.  Aiemmassa postauksessa oli jo lahjan ensimmäinen osa: eli virkkasin tuon trikookuteisen korin hänelle.  Lisäksi kudoin ranteiden lämmittimet, koska kyllähän ne tuossa iässä viimeistään tarvitaan!

Huomenna siis tiedossa juhlahumua. 

Jumbovirkkausta

Olen jonkin aikaa haaveillut kokeilevani virkkausta ontelokuteesta, mutta se on niin vietävän kallista, että vain haaveeksi  on jäänyt.

Nyt löysin Päivin kudepuodista edullista tavallista trikookudetta, joten päätin tilata sitä. Lisäksi hankin 10 nron virkkuukoukun. 

Ensimmäiseksi tekeleekseni valitsin korin. Se oli oiken hauskaa hommaa ja jatkoa seuraa varmasti! ( Sivullisiakin nauratti mun touhuni, mutta lopputulokseen oltiin sen verran tyytyväisiä, että niitä tilattiin lisää.) 

Trikookude oli oikein käypästä tuohon ja uskon siitä tulevan hyvät matotkin, kunhan ehdin sinne asti kokeiluineni. Tosin kudetta joutunen tilaamaan tuota pikaa lisää, kun oikein pääsen vauhtiin. 

Enskuun perästä on joulukuu...

Eka joululahja valmis!

Koska lahjan saaja tuskin vielä tänne osaa tulla itsekseen katsomaan ja lukemaan, niin voin teille paljastaa: kudoin nuorimmaiselle pandalapaset. 

Tai en tiedä, että näyttääkö nää pandoilta, mutta ajatus oli kuitenkin sellainen. Poika nukkuu aina nukkavierun pandapehmonsa kanssa, joten ajattelin tehdä kaupunkilapaset siitä inspiroituneena. 

Murr!

Virkkausinspis

Vielä ehtii… kesähattu nimittäin. Neidin lempparihattu kaipasi pesua, mutta muut hatut eivät ole hänen mielestään yhtä mukavan mallisia. Niinpä ostin Novitan Kotiväki-lankaa pellavan värisenä ja aloin silmämääräisesti vanha hattu ohjenuorana virkkaamaan uutta. Tein hieman ison, mutta ylimääräinen väljyys rypyttyy somasti rusettinarulla rimpsuksi, eikä ainakaan pesun jälkeen kiristä liikaa. 

Vanhasta uutta

Esikoisen uusi keittiö sai verhokapan kierrätysverhosta, joka oli alun perin hänen ensimmäisen oman kodin keittiössä ”rullaverhon” muodossa. (Ruutukangas oli rullattu putken ympäri ja sidottu mustilla leveillä nauhoilla sopivaan kappakorkeuteen.) Kankaat ovat puuvillakangasta, musta ihan tavallista lakanakangasta. 

Purin alkuperäisen verhon alkutekijöihinsä, leikkasin ja yhdistin ruutukankaan kuviokohdistksineen ja tein kanttauksen nauhakankailla. Käänsin mustan kankaan toisinpäin, koska aurinko oli polttanut sitä aika pahasti, mutta nurja oli kuin uusi. 

Muuta uutta en käyttänyt kuin rypytysnauhan yläreunaan. 

Miten hyvä mieli tuleekaan, kun saa tupla ilon: kierrätys ja uuden tekeminen samassa paketissa. Täytyy myöntää, että ompeluinspis olisi kyllä nyt kuumimmillaan. Puuttuu vain aikaa ja kunnon paikka missä toteuttaa sitä. 

Silloin kun ei ole aikaa…

… tulee pakonomainen tarve keksiä jotain muuta, korvaavaa tekemistä. Nyt se oli nämä heijastimet. Toissailtana tein kaapista löytyvistä tarvikkeista sydämiä, mutta tänään kävin hakemassa kylältä lisää materiaalia ja väsäsin hieman värikkäämpiä tuotteita.