perjantai 27. heinäkuuta 2018

Pitkä pitsitakki ja hellehattu





Novitan kesän 2018 lehdessä oli ihastuttava, pitkä, virkattu takki. Minulla on hyvä yritys päästä eroon vanhoista, nurkissa lojuvista langoista. Olin ostanut joskus Novitan Kotiväki -lankaa reilusti, omaa tunikaa varten, mutta en saanut siitä koskaan mitään valmiiksi asti syystä tai toisesta, joten olin purkanut kyheälmän ja langat olivat unohtuneet laatikon pohjalle odottamaan parempia aikoja. 


Ohjeessa oli käytetty langan tämän päiväistä vastinetta, Novita cotton Mercerized -lankaa. Koska työn toteuttaminen ei vaatinut rahallista panostusta ja nuorin, teini-ikää lähestyvä, tytärkin antoi siunauksen mallille, päätin alkaa mallia virkkailemaan tuosta vapaana odottelevasta langasta. Lopputulokseen olen vartin tyytyväinen. Tein takin koossa S. Takin tekemiseen kului nelisen viikkoa aikaa, enkä tehnyt sitä mitenkään kokoaikaisesti. 

Vanhempikin tytär takkia sovitteli ihastuksissaan, mutta hartialinja tuntui S-koossa hieman liian ahtaalta. (Voihan olla, että pääsen joskus virkkaamaan vastaavia takkeja lisää isommassa koossa, jos halukkaita alkaa muodostua jonoksi asti.)


Takin osat viimeistelin pingottamalla ne mittoihinsa alustalle ja kastelin suihkupullolla. Jätin osat kuivumaan vuorokaudeksi sideharson alle ennen kokoamista. 


Ylemmissä kuvissa näkyvän hatun virkkasin toukokuussa Kässäparkin naisten Tallinnan reissulla Karnaluksista ostamastani paperiniinestä Lankavan lierihatun ohjeella.  

Tyttö etsi keväällä sopivaa hattua kaupoista, mutta ihan passelia ei tullut vastaan. Tekemääni hattua hän on käyttänyt kiitettävästi koko kesän, vaikka mallikuvan perusteella oli epäileväinen hatun suhteen. Tein ensin koeversion, joka oli jonkin verran isompi ja löysempi, että otin sen itselleni käyttöön ja vaihdoin tytön omaan pienemmän virkkuukoukun, että sain hatusta napakamman ja vähän pienemmän. 


Ei kommentteja: