Ylipolvensukat ystävän jalkoja hellimään

Ystäväni pyysi neulomaan hänelle ylipolven sukat jalkojensa lämmikkeeksi. Mitäpä sitä ei ystävänsä eteen tekisi, joten lupauduin projektiin. Hän kasasi minulle itseltään löytyvät langat ja lisäilin settiin omista varastoista langanloppuja, jotta sain aikaan mieleiseni lopputuloksen ja samalla tarpeeksi pitkät sukat. 

Käytetyt langat ovat Novitan 7 -veikkaa. Pintaneuleet ja kuviot olen yhdistellyt oman mielini mukaan vähän Anelmaisista, omasta päästäni sekä Novitan sydänsukkien ohjeista.

Lopputulos on vähintäänkin lämmittävä, mutta mielestäni myös yllättävän näyttävä. Ehtipä työkaverini ihastella tekovaiheessa jo väriyhdistelmiäkin. 

Hatturasiasta käsityöläisen parhaaksi kaveriksi

Vuosia sitten löysin kirppikseltä hatturasian, joka on toiminut lankojen ja käsitöiden säilyttimenä ihan omana itsenään. Törmäsin taannoin Crazypatternsin uutiskirjeessä hauskaan kuvaan, jossa oli tehty muovisesta jogurttisangosta (tai vastaavasta) säilytin puikoille ja virkkuukuokuille. Siitä se ajatus sitten lähti tuunata oma hatturasia vastaavalla tavalla, mutta omaan sisustukseen sopivaksi. 

Ostin Pienestä Nappipuodista kahta eri harmaata grundl:in 100 % puuvillalankaa ja virkkasin hatturasiaan taskullisen reunuksen. 

Hatturasian ympärysmitta on 104 cm ja korkeus 20 cm. Virkkasin ensin tummemmalla harmaalla n. 29 cm korkean reunuksen kiinteillä silmukoilla. Työn oikealla puolella virkkasin vain silmukoiden takareunoihin. Näin sain etupuolelle harjanteita, johon toisen kerroksen taskut oli helppo virkatessa kiinnittää. 

Vaaleammalla harmaalla tein taskukerroksen reunuksen oikealle puolelle. Taskujen alareunan suljin virkkaamalla alareunan päälle ketjusilmukkarivin molempien kerrosten läpi. 

Reunuksen yläreunaan ompelin ompelukoneella nurjalle puolelle tarranauhan pehmeän puolen ja rasian sisään kiinnitin vastaavasti tarranauhan liimallisen, karhean puolen. Alakäänteeseen tein reunusta virkatessa reikiä parin sentin välein ja pujotin lopuksi nyörin reikiin. Nyörinkiristimellä kuroin nyörin sopivan tiukalle. Hatturasian pohja on parisen senttiä korkeammalla kuin reunat, joten kiristin jäi onttoon pohjaan sopivasti piiloon.

Aion aluksi jättää sisustan vuorittamatta, mutta harmaa pahvi huusi päälleen kangasta, joten tein vuorituksen tyttären aamutakista ylijääneestä norsuflanellista. Toffee-kisu seurasi vuoritusta silmä kovana ja jouduin sen lopulta herättämään uniltaan rasian sisältä, että sain tehtyä homman loppuun. 

Minulla on harkinnassa teenkö tähän vielä kahvan ja/tai kannen. Toistaiseksi se toimittaa virkaansa kirjahyllyn päällä ilman kumpaakaan. 

Pipo ja kauluri baby merinosta

Tilasin Adlibrikseltä kokeeksi baby Merinoa kauluria varten. Tarvitsen ulkoiluun lämpimän, mutta ohkaisen kaulurin joka ei kutita ja kestää mielellään konepesua. 

Kaulurin tein omalla ohjeella, eli yrityksen ja erehdyksen kautta kokeillen, miten tulee hyvä ja istuva. Yhden version tein jo aeimmin netistä löytyneellä helpolla ja hyväksi kehutulla ohjeella, mutta se ei istunut minun mielestäni tarpeeksi hyvin ja otin sen jo kuvaamatta käyttöön. Siitä olikin sitten helppo tuunata oma ohje, kun korjasi puutteet ja huonot kohdat. Kaulurissa käytetty 2,5 pyöröpuikkoa. 

Kaulurin kaveriksi virkkasin pipon "hittipipon" ohjeella, jota olen testannut jo syksyllä. Handmade lappuja olen hankkinut paikallisesta Pienestä Nappipuodista ja kiinnitin sellaisen antamaan vähän piristystä muuten neutraaliin, grafiitin harmaaseen neuleeseen. Pipo virkattu 3 koukulla. 

Pitkät saapassukat

Kummitytön isä täytti taannoin pyöreitä vuosia, joten päätin tikutella hänelle lahjaksi pitkät saapassukat. 

Kuvion varteen lainasin Novitan sivulta. Muuten sukka valmistui äidiltä oppimallani ja itse vuosien saatossa soveltamallani ohjeella. Lankana sukissa on Novitan 7-veikka ja Juhani. 

Pienelle lämmintä

Pääsin vähän fiilistelemään vauvan neuleiden pariin, kun työkaveri kertoi vauvauutisia. Lupasin neuloa villavaatesetin, jos hän hankkii langat. Ohjasin hänet ostoksille paikalliseen käsityöliikkeeseen: Pieneen Nappipuotiin.

Langaksi valikoitui Katian baby merino, joka on konepesun kestävää 100 % merinovillaa. Puikkoina resoreissa nro 2,5, muuten nro 3 puikot. Hankin itse muut viimeistelyyn tarvittavat tarvikkeet, eli napit, tuttirenkaan ja nipistimen sekä langan tuttiketjua varten samasta puodista. 

Tuttiketjussa lankana luonnonvaalea King cole Bamboo cotton. Tuttiketjua varten virkkasin palmikkoraitaan neuletakin etupuolelle pienen tampin, johon sen saa nipistettyä kiinni. 

Takin ja housujen ohje on Novitan sivuilta. Koko 80 cm. Noudatin ohjeita muutoin, mutta virkkasin lopuksi etulistan ja kauluksen ympäri silmukkaketjun yhtenäistämään väritystä ja edellä mainitun tampin tuttiketjulle. Sukat ja lapaset tein omalla ohjeella, lisäten palmikkoneuletta niiden piristeeksi. 

Aamu/olotakki norsuflanellista

Tytär halusi syntymäpäivälahjaksi kimonohihaisen aamutakin kotona oleilua varten. Eurokankaan palalaarista löytyi söpö, pehmoinen puuvillaflanelli, josta kuosittelin ja ompelin sen viime vuoden loppupuolella ilmestyneestä Suuri Käsityö -lehdestä löytämiäni kaavoja muokaten. 

Tyttö ehti jo koekäyttää takkia sohvalla ennen kuvien ottoa, joten puuvillaisena se rypistyy käytössä jonkin verran. Toisaalta flanelli on imukykyistä, joten sen voi vetäistä myös saunan jälkeen päälleen ja se kuivahtaa nopeasti. 

Jättineulepeitto halvoista fleecepeitoista

Ystäväni kyseli jättineulepeitosta, josko pystyisin hänelle sellaisen tekemään. Materiaalikuluja tutkiessa päädyimme siihen, että teen peiton Jyskin halvoista fleecevilteistä, jotka maksavat 2 €/kpl. Peittoja meni 10 kpl tähän 125 cm x 170 cm kokoiseen peittoon. 

Leikkelin viltit yhden kerrallaan n. 8 cm levyiseksi nauhaksi pituussuunnassa, jotta käännöksiä tulisi mahdollisimman pitkin välein. (Voi polviparkojani, kun konttasin lattialla leikellen kaikki kymmenen peittoa...) Venytin leikatun suikaleen kohtuullisen voimallisesti, jotta se käpertyi mukavan pullukaksi. Jätin pään venyttämättä ja neuloin seuraavan viltin suikaleen vinosti, poikittaissa langansuunnassa yhteen ompelukoneella ja venytin jatkoskohdan vasta sitten.  Kääntökohdat eivät venyty samalla tavalla, joten ne hieman erottuvat valmiista neuleesta "laihempana" silmukkana, vaikka kuinka yritin kaventaa ja pyöristää kulmia. 

Sormivirkkasin aluksi levydeksi sopivan pätkän ketjusilmukoita ja palatessa poimin silmukkalenkit jokaiseen silmukkaan. Neuloin pelkin sormin, ilman puikkoja koko peiton aina oikealla, eli ensin oikealta vasemmalle ja palasin vasemmalta oikealle samoin. Reunasilmukan nostin kerroksen alussa neulomatta. Tein työn lähinnä pöydän päällä, välillä lattialla, mutta kummassakin tuntui, että selkä väsyy armottomasti. Fleece on sen verran tihkeää, että neulominen sujui varsin hyvin ilman puikkoja, eikä silmukat karkailleet. Välillä käärin peiton pussiin odottamaan ja jatkoin taas. Tein peittoa kolmena eri päivänä, mutta olisi sen saanut yhtenäkin tehtyä, jos olisi ehtinyt tehdä pelkästään sitä. 

Neulontapussi käsivarrelle

Essun reunoista ylijääneistä kankaista tein koeversion käsityöpussista, joka ripustetaan käsivarteen ja lankakerä saa levätä siellä neuloessa. Käytännössä olen todennut pussin näppäräksi pienen käsityön kanssa käytettäväksi. 

Söpö essu

Tytär pyysi mamia tekemään hänelle söpön essun. Pienestä Nappipuodista löytyi sopivan söpö, mutta toisaalta rouheahko kangas. Reunakantiksi valitsin punaisen vinonauhan, koska tyttö oli hankkinut punaisen kahvinkeittimen itselleen. Leikkasin kankaan oman, vanhan, hyväksi havaitun essun mallilla. 

Torkkupeitto pajuneliöistä

Ennen Kalevala calia virkkasin toiseksi vanhimmalle tyttärelle torkkupeiton pajuneliöistä. Aloitin työn ajatuksena tuhota lankavarastoja, mutta hieman jouduin jotain lankaa ostamaan lisääkin, että sain peiton tehtyä valmiiksi. Pääosin lankana on käytetty Novitan Nallea, joissa värinä kettu, luonnonvalkoinen, pellava ja grafiitti. Vaalen keltaista Nallea, jota ei ole enää ollut hetkeen lankakartalla, on joidenkin neliöiden keskellä. 

Lisänä käytin tumman harmaata Katian merino tweed -langan loppua, joka jäi viime talvena neulomastani villatakista yli. (Lanka, jossa selkeitä, vaaleita pilkkuja). Yhdistin palat ja tein reunuksen Novitan maitokaakaon värisellä Pikkusiskolla. Minulla oli myös luonnon vaaleaa pikkusiskoa hieman, joten senkin lopun virkkasin joidenkin neliöiden keskelle. Pikkusiskoon en löytänyt enää lankakarttaa, joten oletan, että sen valmistus on ehkä lopetettu. 

Kooltaan peitto on n. 150 cm x 220 cm. Paloja yhteensä 154 kpl. Yhdistys samalla ohjeella kuin aiemmin keväällä tekemässäni isoäidinneliöistä tehdyssä peitossa. 

Varsin hyvältähän tuo peitto olisi näyttänyt omallakin sohvalla. Itselleen tulee tehtyä ihan liian harvoin mitään, joten josko siitä ottaisin ensi vuodelle tavoitteen: torkkupeitto virkaten ihan itselle. 

Kalevala cal -projektini

Syksyllä netissä alkanut Kalevala cal -projekti houkutteli ja päätin tehdä pari peittoa joululahjoiksi.  

Kahta peittoa aloitin, mutta puolessa välissä hommaa esikoinen ilmaisi ihailuaan hieman eri värisävyille, mitä oli tehnyt, joten: eikun kolmas tulille.

Kaikki peitot valmistui ajoissa, vaikka viimeistä teinkin vielä joulupäivän aamuna. Lahjan saaja oli tulossa tapanina kyläilemään, joten ehdin vielä prässätäkin peiton valmiiksi ennen hänen kotiin lähtöään. 

Värikkäin peitto oli se, minkä palat tein alussa ensin, joten muista peitoista karsiutui joitain paloja, minkä lopputulos tai tekeminen ei miellyttänyt. Loppukirissä värikäs jäi viimeiseksi, että ehdin saada kaksi muuta ennen joulua valmiiksi ja pakettiin kuusen alle aattona. 

Esikoisen kissakin oli hyväksynyt peiton heti kättelyssä makuualustakseen. Lämminhän siinä on kölliä. Lankana kaikissa peitoissa Novitan 7 veljestä ja yhdistäminen Nallella. Kun sain työt valmiiksi, pesin peitot koneessa villanpesuohjelmalla. Pesun jälkeen neulasin peiton mittoihinsa alustalle kuivumaan. 

Esikoisen peitoon tein yhtä palaa kaksi kappaletta, värit hieman eri järjestyksessä keskenään. 

Mielenkiintoinen, hauska projekti, vaikka tietenkin jotain kritisoitavaakin löysin ohjeistuksista. Ison työn olivat toki suunnittelijat tehneet, siitä heille iso kiitos!

(Kuvat otettu kännykällä, joten kuvien laatu ei nyt päätä huimaa.)

Lempster -neule ihan itselle

Kuinkas muutenkaan, tähänkin Lempster -neuleeseen ihastuin Pinterestissä viime kevättalvella ideakuvia selaillallessani. Minusta on melkein huomaamattani tullut palmikkofani ja niinpä tuo puseron upea palmikkokuviointi veti heti puoleensa ja vaati tarttumaan projektiin. Alkuperäisessä mallissa hihat olivat 3/4 pituiset, mutta itseäni palvelee paremmin täyspitkät, koska toteutin puseron täysvillaisena Novitan Nordic Woolista lämmikkeeksi koleiden kelien ulkoiluihin. 

Puseron ohje on ylhäältä alas neulottava, suuresti suosimani saumaton malli. Puseron kuviointi takana on muuten samanlainen kuin edessä, mutta jätin rintamuksen ison palmikkokuvion pois ja tein sen kokonaan hunajakennoneuloksella. Englanninkielinen ohje oli selkeä ja palmikkokuvion malli helppolukuinen sekä lopputulos juuri sellainen kuin toivoinkin sen olevan. 

Villasilkkinen Victoria -neule

Pinterestistä tulee bongailtu kaikkea ihanaa ja laitettu itselle ylös to do listalle. Viime talvena silmiini osui jotain niin kaunista, että oli ihan pakko katsoa mistä saisin ohjeen kyseiseen neuleeseen. Neuleen suunnittelijaksi paljastui Jennifer Wood ja Raverlyn kautta pystyi tilaamaan neuleohjeen. Ohje oli kirjasessa, jonka päätin tilata, kun pienellä vilkaisulla lähes kaikki kirjasen ohjeet miellyttivät silmääni. Kirjasen sai tilattua Amazonista ja hinnaksi postikuluineen tuli suunnilleen 35 €. Woodin kotisivuilla kannattaa käydä vilkaisemassa, sieltä löytyy runsaasti silmää hivelevän kauniita neuleita. 

Lupasin neuloa vähän "fiinimmän" neuleen toiseksi vanhimmalle tyttärelleni jostain ihanasta langasta. Hän valitsi Woodin kirjasesta tämän upean Victoria -neuleen ja toivoi väriksi vaalean harmaata.

Titityyn verkkokaupasta tilasin langaksi lanitium ex machinan käsinvärjäämää Merino silk 420 -lankaa, värinä misty morning. Fingering -vahvuinen lanka on yllättävän riittoisaa, mukava neuloa, eikä se kutita. Neuloin puseron nro 3 puikolla. En ole koskaan aiemmin neulonut mitään näin kallista lankaa, joten hieman jännitti kuinka onnistun. 

Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, mutta seuraavalla kerralla aion kokeilla vielä ohuempaa puikkokokoa vastaavalle langalle. Toki viimeistelemällä työn kunnolla saa jäljen näyttämään hyvältä, mutta ohuempi puikko voisi hieman auttaa asiaa. 

Torkkupeitto (iisakin kirkko) isoäidin neliöistä

Joskus, ehkä neljä vuotta sitten, halusin tehdä torkkupeiton isoäidin neliöistä. Intoa puhkuen mietin lankavalintaa ja laiskuuksissani päädyin ostamaan Novitan Villava -lankaa, joka on väriä vaihtava, 100 % villalanka. No, pääsihän langan kanssa helpolla, kun ei tullut niin mahdottomasti pääteltävää, mutta rehellisyyden nimissä: ehdin itse kyllästyä siihen moneen kertaan ennen kuin peitto viimein valmistui ennen juhannusta. Neliön uloin kerros on 7-veikan Eeroa ja yhdistin palat Nallella. Muutama pala jäi puuttumaan Villavan loputtua, joten tein niihin keskiosan Nallen lopuista, mitä omista kätköistä löytyi. Ne palat mielestäni pelastavat koko peiton ja antavat sille vähän luonnetta. 

Peitton tekele ehti olla välillä muutaman vuoden unohdukissa, kunnes viime joulun aikaan päätin, että sen täytyy valmistua ennen seuraavaa joulua. Käden temppuillessa talvella luulin jo tavoitteen olevan liian kova. Käsi on kuitenkin alkanut taas kestää, joten aloin tehdä sitä periaatteella: vähintäin kolme palaa valmiiksi per päivä. Yhteensä paloja on 180 kpl. 12 rinnakkain, 15 alekkain. 

Löysin Pinterestin kautta kivan tavan yhdistää palat hieman näyttävämmin ja tavalla, joka lisää peiton kokoa samalla. Palojen kulmiin tuli tässä yhdistystavassa samalla jonkilaiset kukkakuviot. Peiton ulkoreunat kiersin pariin kertaan peruspylväillä. Peiton koko on valmiina n. 125 x 165 cm. 

Pesin valmiin peiton pikapesussa ennen pingotusta, kun sen osat ja langat ehtivät pyöriä mukana monessa muutossakin. Pingotin peiton kaksinkerroin alustalle ja annoin kuivua rauhassa pari päivää. 

Punakirjava huivi itselle

Valmiita käsityöitä on kertynyt nurkkiin, mutta viimeistely ja kuvaaminen on ollut jotenkin ylivoimaista. Nyt sain kuitenkin vähän hommassa itseäni niskasta kiinni ja viimeistelin mm. itselle keväällä neulomani punakirjavan huivin. Työn toteutin samasta langasta kuin aiemmin itselleni neulomani kämmekkäät ja sukat. 

Lankana huivissa Svarta Fåretin Frost Lankamaailmasta, jota ostin joulun aikaan tarjouksesta lisää, kun tykästyin siihen kovasti sukkia neuloessani. Koostumukseltaa se on 75 % konepestävää villaa ja 25 % polyamidia. Suosteltu puikkokoko langalle on 2½. 

Huivin tein Dropsin 129-11 ohjeen mukaan. Ohje vaikutti aivan aluksi hieman epäjohdonmukaiselta, mutta aika äkkiä pääsin jyvälle miten homma etenee ja valmista alkoi syntyä. Kokoa on helppo muunnella oman maun mukaisesti. Tämän huivin koko valmiina n. 155 x 80 cm. 

Toppi puuvillalangasta

Esikoinen täytti kevättalvella vuosia ja lupasin neuloa hänelle kesäisen topin lahjaksi, kunhan etsii mallin.  Samalla ehdotin itse Novitan tämän kevään lehdessä ollutta perustoppia cotton softista pohjaksi ja tyttö toivoi yläosaan jotain pitsineuletta. 

Novitan ohjeessa alareuna näytti vähän siltä, että alkaisi helposti kiertyä, joten neuloin alareunaan kaksinkertaisen käännöksen pykäreunalla.  Miehustan ja takakappaleen pitsiin löysin idean Pinterestistä. Ohje oli venäläiseltä sivustolta, joten en lähteny sitä sen paremmin jäljittämään vaan piirsin suurennetusta, epäselvästä mallikuvasta mallin ruudukkoon ja lisäilin omiani, jotta sain pitsin sopimaan silmukkamääriini. 

Lopputulos oli omasta mielestäni varsin kiva ja rohkaisee soveltamaan jatkossakin  ohjeita omiin tarpeisiin sopiviksi.