sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Vuosi vaihtuu, olenko valmis?


Epäilen, että tämän valmiimmaksi en tule, mutta kovin on mennyt vuosi haipakkaa. Henkilökohtaisella tasolla se toi ison muutoksen elämään, kun sain kevään myötä kääntää uuden sivun esille opintojen valmistumisen ja uuden työn myötä. 

Toivon, että ensi vuosi toisi lisää positiivisia muutoksia tullessaan ja saisin jakaa ne rakkaitteni kanssa! 

Toivon kaikille blogini lukijoille menestyksellistä ja onnellista vuotta 2013!

lauantai 29. joulukuuta 2012

Rakkauden lahja


Koukussa kortteihin-sivuston "Rakkauden lahja"-haasteeseen osallistuin tällä kortilla. 

perjantai 28. joulukuuta 2012

Eläinten valtaama


Askartelutaivaan fantasiahaasteessa oli aiheena "Eläinten valtaama". Kevään tulevaa synttärisumaa silmällä pitäen vannoutuneelle eläinten ystävälle syntyi onnittelukortti, jolla haasteeseen vastasin. 

Edellisellä kerralla osallistuminen Askartelutaivaan haasteeseen kannatti: Voitin nimittäin arvonnan. Palkintoa odotellessa...



keskiviikko 26. joulukuuta 2012

26. joulukuuta 2012


Joulu Mattilassa, osa 13:

" Tapanina miesväki valjasti talon säyseimmän hevosen kirkkoreen eteen, emäntä vaatetti lapsensa ja peitti heidät vällyjen alle, ja lähdettiin metsien ja peltojen halki tapaninajelulle talon kaukaisimman torpparin luo. Matka oli emännän harvoja vuotuisia kylämatkoja, suuri talous ja pienet lapset kun pidättivät kotona. Emännät juttelivat pöydän ääressä maailman asioista ja lapset söivät talon tarjoamaa voileipää, jonka päällä oli siansylttyä ja lusikoivat kuumaa, hyvää ohravelliä."



tiistai 25. joulukuuta 2012

25. joulukuuta 2012

Joulu Mattilassa, osa 12:

"Jouluaamun kirkkoon lähdettiin usealla hevosella ja ylle puettiin kaikki lahjaksi saatu vaate. Kuului hyvään tapaan, että se näin uudistettiin kirkossa. Kotimiehet lämmittivät sillä aikaa huoneet ja valmistivat aamuaterian. Aaton ruokalista kertaantui, puuron asemasta syötiin nyt ohraryynivelliä. Kirkkoväen mukana olivat kutsun kirkkokahville ja aterialle saaneet myös talon torpparit. Väkeä istui pöydässä nyt parikymmentä henkeä. 

Sitten alkoi joulun hiljaisuus ja lepo."


maanantai 24. joulukuuta 2012

Aika rentoutua

Tunnelmallista ja rentouttavaa joulun aikaa kaikille!

Nyt on aika ottaa lunkisti ja nauttia läheisistä, hyvästä ruuasta ja mukavista, osuvista lahjoista. Sain kaksin kappalein Johanna Kurkelan levyjä ja samoin Audrey Tautoun leffoja ja askartelutarvikkeita, kuten olin toivonutkin. Joten askartelua tiedossa.

24. joulukuuta 2012


Joulu Mattilassa, osa 11:

"Tuvan kuuraus oli saatava valmiiksi kello viiteen mennessä aamulla, jolloin lähdettiin navettatöihin. Navetassa tehtiin viimeiset jouluvalmistelut ja karja sai ylimääräiset rehuannokset. Asuinrakennuksessa levitettiin sisähuoneisiin puhtaat räsymatot tai satakuntalaisen emännän mukanaan tuomat villaiset raitamatot. Pöydillä oli itsekasvatetusta pellavasta kudotut liinat. Ikkunaverhot oli pesty ja silitetty luotiraudalla. Isäntäväen maailmalla olevat, naimattomat sukulaiset saapuivat jouluksi kotiin ja majoittuivat kammareihin.

Aamuhämärissä tuotiin joulukuusi tupaan saunasta, jossa se oli ollut sulamassa. Isännän lapsuudessa oli vielä tuotu oljet tuvan lattialle ja ne olivat korvanneet joulupuun. Aamuhämärissä emäntä keitti joulupuuron kokomaitoon ohraryyneistä ja valmisti luumuista ja rusinoista keiton. Tämä sekä lipeäkalal oli mausteiden, kahvin ja sokerin ohella ainoat kaupasta ostetut joulutarvikkeet. Aamupäivästä isäntäväki lähti pienenpien kanssa saunaan ja sen jälkeen kävi kukin vuorollaan puhdistautumassa. Kun vielä karjaväki oli päässyt navettatyöstä, saunonut ja pukeutunut pyhävaatteisiin, kokoonnuttiin tupaan. Laulettiin jouluvirsi ja käytiin ruokapöytään. Kaikkea sitä, mitä joulun alla oli valmistettu, oli nyt pöydässä runsain määrin. 

Pukin antimet olivat kotoista tavaraa. Lampaanvillaisten kudonnaisten lisäksi naisille ja tytöille sattoi tulla esiliina, miesväelle nahkalakki, rukkaset tai sukkapari. Ylellisyyttä tässä joulussa olivat punaiset Krimin omenat. Jokainen lapsista sai yhden sellaisen ja tavallisesti sen läpi oli pantu uusi lyijykynä, aarre sekin. Makeiset eivät jouluun kuuluneet. Sen sijaan kukin lapsista sai kehäjuuston ja hiivaleivän. Ne olivat liikuttavan somia. Kehäjuuston sivu oli aikuisen etusormen pituinen ja leipä oli miehen kämmenen kokoinen!

Isännän seminaaria käyvä nuori veli toi maaseudun jouluun henkistä antia, Nuoren Suomen jolualbumin. Ensin sen luki isäntä, sitten muut. Sen värijäljennös - silloista suomalaista nykytaidetta - sijoitettiin vielä joulunpyhinä vieraskamarin seinälle. Tuulahduksen suuresta maailmasta toi  myös Kansanvalistusseuran kalenteri, jonka isäntä tapasi ostaa joka vuosi joulun alla kaupunkimatkallaan. Pukin kontissa saattoi myös olla Juhani Ahon uusi romaani tai Lastuja. 
Illalla juotiin kuusenhavuisessa tuvassa teetä korppujen ja piparkakkujen kera. Oltiin saavuttu sydäntalven juhlan parhaaseen kohtaan. Kauan ei kuitenkaan valvottu, joulukirkko alkaisi kuudelta ja matka oli pitkä. Karjalle käytiin vielä "antamassa joulua".
Isoisä tiesi kertoa, että ennen vanhaan talon tontuille jätettiin tupaan puurolautasellinen!"

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

23. joulukuuta 2012



Joulu Mattilassa, osa 10:

"Aatonaaton iltaan saavuttaessa jouluvalmistelut ja juhlan odotuksen jännitys kohosivat huippuunsa. Vain lapset pantiin nukkumaan, muu väki valvoi. Miesväki lähti naisväen suursiivousta pakoon lämmitettyyn saunaan ja kiskoi siellä päteitä kello kahteen asti aamuyöhön. Silloin valjastetiin talon hevoset heinärekien eteen, kiinnitettiin kulkuset aisoihin ja lähdettiin hakemaan kaukoniittyjen ladoista karjalle heiniä joulunseuduksi. Yöllisestä karavaanista tuli pitkä: kylän kaikista taloista lähdettiin samalle, monen kilometrin pituiselle matkalle. Tullessa tuotiin joulukuusi heinien päällä sekä suuri määrä havuja portaiden eteen. 

Aatonaaton iltana naiset olivat aloittaneet tuvan kuurauksen. Miedosta tuhkalipeästä saatiin pesuaine veden joukkoon. Pestiin pöydät, penkit, sängyt ja seinät. Uuni kalkittiin valkoiseksi. Lopuksi alkoi suuren, maalaamattoman lattian kuuraus. Apuna käytettiin vettä, hiekkaa ja kuusenhavuhuiskuja. Työ tehtiin näin viime vaiheessa, jotta lattia olisi aattona ollut hohtavan valkoinen. Vielä naiset levittivät miesten kiskomat päreet ovensuuorsille. Pyhtauden ja valkoisuuden leima vahvistui."

lauantai 22. joulukuuta 2012

22. joulukuuta 2012

Jouluperinteistä ja -tavoista:

Joulu, valon ja lämmön juhla, on pimeän sydäntalven kohokohta. Sen odotus on vuoden jännittävintä aikaa. Koko joulukuun täyttää odotus ja varsinaisen juhlan valmistelu.

Kullakin perheellä on omat joulunviettotapansa, jotka ovat periytyneet vanhempien lapsuudenkodeista muovautuen vuosien saatossa oman näköisiksi ja tuntuisiksi tunnelman nostattajiksi. 




Perinteillä on vahva sija suomalaisen joulun vietossa. Siinä on säilynyt jopa ikiaikaisia pakanallisen joulun vuodentuloon liittyviä heldelmällisyystaikoja, joista jouluoljet, lyhteet ja kylvöleipä muistuttavat. Vanhan, syksyisen kekrijuhlan tapoja on niin ikään siirtynyt joulun runsaaseen ruokaperinteeseen.

2000 -luvun jouluun maatalousyhteiskunnan pitkien perinteiden ohella ovat antaneet aineksia pappila- ja kaupunkilaiskultturi. Vaikutteita on saatu myös Ruotsista ja muista pohjoismaista sekä omaksuttu saksalaisia, englantilaisia ja nyttemmin amerikkalaisiakin joulutapoja. 

Meidän perheen vakiintuneisiin joulutapoihin kuuluu se, että riisipuuroa syödään sekametelisopan kanssa jouluaattona aamupäivällä ikään kuin lounaaksi. Sekaan heitetään manteli, jonka löytäjä saa pienen paketin.  Ja se, että joulusauna on lämmin aina puolelta päivin. Jouluaaton pääateria eli päivällinen nautiskellaan perinteisesti kaikessa rauhassa, kynttilöiden valossa, pimeän laskeuduttua ulos. Lahjoja aletaan availla iltakuuden ja -seitsemän välillä. Ja kuuluupa illan kulkuun myös yhteiset lautapelit ja myöhäisillassa mahdolliseti jonkin lahjaksi saadun elokuvan katselu. 




perjantai 21. joulukuuta 2012

21. joulukuuta 2012

Joulu Mattilassa, osa 9:

"Vieläkin lämmitettiin suuri leivinuuni. Oli saavuttu jo aattopäiviin ja oli leivottava hiivaleipä. Jälkilämmössä kypsennettiin perunalaatikoita, lanttulaatikoita ja maksalaatikkoa. Myös kimpale sianlihaa laitettiin uuniin kypsymään."


Kinkkuja meillä on tänä vuonna kaksi kappalein, joten lihaa piisaa uutena vuotenakin. Ostin itse kinkun jo parisen viikkoa sitten ja mies toi eilen kotiin toisenkin kinkun, jonka oli saanut joululahjaksi työnantajaltaan. 

Lanttu- ja perunalaatikko ovat kinkun perisuomalaiset lisäkkeet, jossain vaiheessa mukaan on tarttunut myös porkkanalaatikko. Muualla maailmassa kinkkua ei juuri höystetä. Ruotsissa syödään lanttulaatikkoa, mutta jo Tanskassa syödään jouluna sokerilla kuorrutettuja perunoita. 

Meillä syödään porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa ja erityisesti kovasti tykätty on imelletty perunalaatikko. Maksalaatikkoa ei meidän joulupöydässä näy, sitä kun syödään aika ajoin arkena, ainakin aikuiset. Lanttulaatikkoon olen ihastunut vasta ihan viime aikoina. Tässä hyväksi havaittu perunalaatikon ohje: 


Imelletty perunalaatikko

2 kg perunoita
(valitse jauhoinen, perunalaatikkoon sopiva lajike)
vettä
4 rkl vehnäjauhoja
3 rkl ( 50 g ) voita
8 dl maitoa
suolaa
(2 rkl siirappia)

Keitä perunat kuorineen suolattomassa vedessä. Kuori kypsät perunat kuumina. Survo ne ja lisää vehnäjauhot. Anna survoksen imeltyä lämpimässä paikassa kannen alla 2-3 tuntia, tai yön yli. Kun seos on hieman löystynyt ja maistuu imelältä, lisää voi, maito ja suola. Sekoita joukkoon hieman siirappia, mikäli haluat lisätä makeutta. 

Kaada seos kahteen n. 1½ l vetoiseen uunivuokaan. Älä kaada vuokia aivan täyteen, koska ruoka kiehuu helposti yli. Paista perunalaatikkoa 150-170 asteisessa uunissa 2-3 tuntia. Jos imelletty perunalaatikko halutaan pakastaa, se suositellaan tehtäväksi ennen kypsennystä. 

(Kuvassa yksi kirppislöytö, joka saattaapi löytyä jonkun paketista aattona.) 

Keitän perunat yleensä aatonaattoiltana ja laitan laatikot aamulla kinkun uunista pois ottamisen jälkeen paistumaan. 

torstai 20. joulukuuta 2012

20. joulukuuta 2012

Joulu Mattilassa, osa 8:

"Syksyllä oli perunannoston jälkeen tehty vuotuiset perunajauhot ja saman teitn maltaat. Nyt maltaista tehtiin joulukalja."



Jouluoluen valmistaminen oli entisaikaan tärkeällä sijalla jouluvalmisteluissa. Tavat muuttuvat ja kotitekoisen oluen valmistaminen tuntuu liian vaivalloiselta tehtävältä nykyaikana. Harva tekee edes joulukaljaa enää itse. Yleisin joulun erikoisjuoma lienee nykyisin glögi, joka on löytänyt tiensä Suomeen Ruotsin herraskartanoista. 



Monen perheen joulupöytään kuuluu nykyaikana eurooppalaiseen tapaan viinit. Ainakin punaviiniä löytyy myös meidän joulupöydästä. 

Joulupäivällisellä käytetyt lasit koristelen aina sokerihuurteeseen. Puristan sitruunan mehua ja kastan lasin reunan n. puolen sentin syvyydelle mehuun, jonka jälkeen kastan sen laakeassa astiassa olevaan sokeriin ja annan kuivua. 

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

19. joulukuuta 2012

Joulu Mattilassa, osa 7:

"Oli ohitettu joulukuun puoliväli. Tuvan suuri uuni lämmitettiin nyt uudelleen ja leivottiin joulun vehnäspitkot ja siirappipiparkakut. Pitkot leikattiin tuuman paksuisiksi viipaleiksi ja halkaistiin sekä kuivatettiin korpuiksi. Niitä kertyi tuvan viereiseen ruokakamariin pyykkikorillinen ja piparkakkuja pieni vakallinen."



tiistai 18. joulukuuta 2012

18. joulukuuta 2012

Kauniisti käärittyjä kotileivonnaisia ja ruokia on ilo antaa ja saada lahjaksi. 
Niiden valmistus yhdessä lasten kanssa antaa lapsille osallisuuden ja tärkeyden tuntemuksia. 

Meillä paljon käytetty leivonnaislahja on taatelikakku, jonka ohjeen sain yläasteikäisenä luokkatoveriltani. Kakku säilyy pitkään ja maku vain paranee ajan myötä. 





Taatelikakku

3 dl vettä
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 pkt taatelia
1 ½ dl voita
2 suurta munaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
3 ½ dl vehnäjauhoja

Vesi, sokerit ja pilkotut taatelit keitetään kunnes taatelit ovat soseutuneet. Lisää voi seokseen ja anna sulaa.

Jauhota voideltu, isohko kakkuvuoka korppujauhoilla.
Yhdistä toisessa astiassa jauhot, sooda ja vaniljasokeri.

Vatkaa taateli-sokeri-voi -seosta hieman ja lisää munat yksitellen välillä voimakkaasti sekoittaen. Varo, taikina roiskuu helposti. Lisää kuivat aineet seokseen ja sekoita hyvin. Kaada voideltuun kakkuvuokaan. 

Jos teet annoksen kaksinkertaisena, saat siitä kolme normaalikokoista tai kaksi isoa kakkua. 

Paista 175 asteissa uunissa n. 45 min. Koita kypsyyttä tulitikkutestillä.


maanantai 17. joulukuuta 2012

17. joulukuuta 2012

Joulun ajan jälkiruuat on tärkeässä osassa meidän joulua. Koska monta ihanaa reseptiä on hyväksi havaittu, syömme eri päivinä eri herkkuja. Tässä pari luumuista valmistettua ihanuutta.

Aaton päivälliselle kuuluu itseoikeutetusti ja perinteisesti luumukiisseli vaniljaisen vaahdon kera. Ohje on yläasteen kotitaloustunnin antia. Aiemmin se nautittiin vaniljasokerilla maustetun kermavaahdon kera, nykyään teemme vaahdon pikkaisen kevyemmin Flora vanillasta. 



Luumukiisseli

1,5 dl vettä
n. 200 g eli pussillinen kuivattuja luumuja
3/4 dl sokeria
kanelitanko

suurustukseen:
3/4 dl vettä
7 ½ rkl perunajauhoja

Liota luumuja muutama tunti (jos muistat, minä yleensä en muista). Lisää sokeri ja kanelitanko, keitä kunnes luumut ovat pehmeitä eli n. 15 min. Suurusta kiisseli ja kaada se tarjoiluastiaan. Poista kanelitanko, jos sen satut sopivasti kiisselin seasta näkemään. Ripottele pinnalle sokeria.

Tarjoile vatkatun Flora vanillan kera. Voit ripotella annoksen päälle vähän kanelia.

( Kuva ei nyt liity aiheeseen, mutta tää on löytö kirppikseltä. Ihastuin ikihyviksi tähän hatturasiaan ja nyt se palvelee mua lankojen säilytyksessä.)



Toinen ihana jouluinen jälkiruokaherkku aikuiseen makuun on glögiluumut rahkavaahdon kera. Tämä sopii erityisesti glögijuhliin tai pikkujouluaterian  makeaksi päätökseksi. 

Glögiluumut ja rahkavaahto:

1 pss kivettömiä luumuja
6 dl punaista glögiä
½ dl tummaa rommia
2 rkl perunajauhoja
1 prk (250 g) maitorahkaa
½ dl sokeria
1 rkl sitruunan mehua
1 prk Flora vanillaa
kanelia

Pane luumut ja glögijuoma kattilaan. Kuumenna ja anna kiehua alhaisella lämmöllä n. 10 min. Lisää rommi. Lisää pieneen vesimäärään sekoitettu perunajauho samalla sekoittaen. Kun kiisseli kiehahtaa, nosta kattila levyltä . Ripottele pinnalle sokeria ja jäähdytä. 

Sekoita rahkan joukkoon sokeri, sitruunamehu ja vanillavaahto. Kerrostele annosmaljoihin ja ripota päälle kanelia. Tarjoile heti. 


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

16. joulukuuta



Perinteen mukaan ikivihreä kuusi muistuttaa meitä jouluna uudesta elämästä ja tulevasta valosta, keväästä. 

Nykyaikainen joulukuusi on tullut Suomeen Saksasta. Tarun mukaan Martti Luther olisi ensimmäisenä sytyttänyt kynttilät joulukuuseen. Eri maissa on joulun aikana käytössä erilaisia ikivihreitä kasveja. Skandinaviassa kuusen ja männyn oksia tuotiin tupiin, roomalaiset koristivat talonsa laakerinlehdillä. 




Joulukuusi oli aluksi yläluokan harvinaisuus. Muistitieto kertoo, että Helsingissä oli 1830-luvulla professori Alexander Blomqvistin perheessä vahakynttilöin koristeltu joulukuusi, jonka oli koristellut taloin saksalaissyntyinen rouva. Vakiintuneeseen asemaan joulukuusi pääsi maaseudulla vasta kansakoulujen kuusijuhlien välityksellä. 


(Kuva otettu lähimetsästä 26.11.2012, ei tietoakaan lumesta.)


Tuntuu ihan hassulta ajatella, että joulukuusi on loppujen lopuksi aika uusi keksintö, koska minulle se on ollut aina itsestään selvyys ja oikeastaan suurin sekä näkyvin joulutunnelman tuova koriste koko ikäni. Lapsuuden rakkaimpia joulumuistoja ovat ne, kun isän kanssa rämmittiin aattoaamuina pitkin lumisia metsiä ja etsittiin sitä The Kuusta! Isä oli erityisen huolellinen valitessaan sopivaa. 

Vieläkin pyrin hakemaan itse/ lasten kanssa kuusen (edes pikkukuusen lapsille)  metsästä, jos se suinkin on mahdollista. Tosin lapsuuden kodista lähdön jälkeen olen tehnyt sen jo viimeistään aatonaattona, että voin tuoda kuusen sisälle jo hyvissä ajoin niin, että lapset aattoaamuna herätessään näkevät kuusen omalla paikallaan. Siitä herääjät tietävät, että nyt on JOULU! 

Olen takavuosina ollut itsekäs äiti ja halunnut koristellut kuusen omakätisesti. Siitä syystä meillä on yleensä ollut myös toinen kuusi, jonka koristelun ovat lapset saaneet tehdä. Tosin iän myötä tähänkin on löytynyt tietty rentous ja nykyään muutkin saavat koristeluun osallistua. 

lauantai 15. joulukuuta 2012

15. joulukuuta 2012

Muinaisissa juhlatavoissa vilahtelee yhtä ja toista meidän joulupukkiimme viittaavaa. Lahjojen antajan varsinaiseksi esikuvaksi on kristillisten legendojen mukaan osoittautunut Pyhä Nikolaus - lasten ja merenkulkijain suojeluspyhimys. Pyhä Nikolaus oli hyvin varakas ja antelias sekä erityisen ystävällinen lapsille.  Tästä suojeluspyhimyksestä on vuosisatojen myötä muotoutunut meidän ikioma joulupukkimme nykyisessä hahmossaan. 

Yhdysvalloista on lähtöisin 1860-luvulta Santa Claus, joka on pyöreä, valkopartainen, punanenäinen, iloinen isoisä, yllään punaiset vaatteet, valtavan leveä nahkavyö ja otsalla karvalakki. Santa Clausin sanotaan asuvan Pohjoisnavalla, matkaavan lentävillä poroilla, tulevan savupiipusta sisään ja jättävän lahjansa lasten sukkiin. 

Suomen joulupukki on saanut vaikutteita Saksasta. Joulupukki oli aluksi pitkä, komea vanhus, lempeä ja viisas, muttei erityisen iloinen. Hän asui salaperäisessä luolassa apunaan suuri joukko tonttuja, jotka olivat vakavia, ahkeria ja harmaapukuisia. He auttoivat joulupukkia valmistamaan kelkkoja ja kuusenjalkoja.  Lahjoja ei vestaalla tehty, vaan joulupukki sai ne enkeleiltä taivaasta. 

Yhteistä maailmassa on kuitenkin se, että kaikkina aikoina ovat lapset halunneet pitää joulun alla yhteyttä joulupukkiin. Suomalaisten lasten kirjeet ohjataan Korvatunturille, ruotsalaisten Poronmaahan Lappiin, amerikkalaisten Pohjoisnavalle Norjaan ja tanskalaisten Grönlantiin. Suomalaiset lapset ovat antaneet joulupukin asuinpaikaksi Korvatunturin sitten Markus-sedän lastenohjelmien. 




Meillä oli vahva pukkiperinne vallalla 90-luvulla, kun kaksi ensimmäistä olivat pieniä. Nykyiselle eskarille ja hänen pikkuveljelleen kerroimme alusta asti, että pukki on satua ja aikuiset laittavat lahjat lapsille. Yllättävää on kuitenkin ollut se, että lapset ovat itse alkaneet kehitellä joulusatua päässään uskottavaan muotoon ja niinpä viime jouluna lopulta päädyttiin siihen, että tuo punanuttu meillä vieraili ja lapset häneen täysin rinnoin uskoivat ainakin siinä hetkessä. 


perjantai 14. joulukuuta 2012

14. joulukuuta 2012



Onnea Sasu, 5 vuotta! 

Meidän ihana, vilkas, eläväinen, ärsyttävä, suloinen, mukava, hassu, söpönen ja vaikka mitä muuta, pikkumies täyttää tänään vuosia. Sunnuntaina juhlitaan. 


torstai 13. joulukuuta 2012

13. joulukuuta 2012

Lucia on italialainen pyhimys, joka kärsi marttyyrikuoleman. Tarun mukaan hän paransi äitinsä vaikeasta sairaudesta rukouksen avulla. Tästä kiitollisena hän luovutti morsiuslahjansa köyhille. Ei-kristitty sulhanen vihastui asiasta ja ilmiantoi kristityn morsiamensa, joka joutui polttoroviolle. 



Lucian päivän vietto on myös vanha ruotsalainen kansantapa. "Lussenpäivänä" aloitettiin jouluvalmistelut. Lucian päivää vietettiin valon juhlana vuoden pimeimpään aikaan ennen varsinaista joulua. Lucia-neito on silloin pukeutunut  pitkään valkoiseen pukuun ja kantaa päässään kynttiläkruunua. 

Yksityiskodeissa, etenkin Ruotsissa, talon tytär on tuonut aamulla muille perheenjäsenille kahvitarjottimen, jossa on mm. Luciapullaa. 

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

12. joulukuuta 2012

Joulu Mattilassa, osa 6:

"Aloitettiin talon salihuoneen vieraskamareiden ja muiden huoneiden joulusiivous. Vierastilat pidettiin talviaikaan säästäväisesti kylmillään. Nyt aloitettiin niiden lämmitys joulua varten."




Nuorena siivosin jouluksi vielä vanhaan malliin: pesin kaikki paikat katosta lattiaan. Esimerkiksi odottaessani toista lasta joulunalla -93 sain lääkäriltä määräyksen levätä, koska maksa-arvot olivat nousukiidossa. Lepäsinkin, kunhan olin ensin urakoinut kaikki siivoukset hullun lailla valmiiksi.  ( Tyttö syntyi 2.1. ja jouduin sairaalaan pakkolepoon ja tarkkailun alle heti ensimmäisenä arkena joulun jälkeen.) 



Nykyään meidän joulusiivot eivät ole sen kummemmat kuin muutkaan viikkosiivot. Järjestelen kaappeja tarpeen mukaan pitkin vuotta, enkä kaapissa ole vielä yhtään joulua viettänyt, joten ne saa jouluna olla ihan siinä järjestyksessä missä haluavatkin. Muutoinkin siivoan tietyt, erityisesti likaa itseensä imevät paikat, säännöllisen epäsäännöllisesti aina silloin, kun osuvat silmiin. 



Viime sunnuntainen siivous asuntonäyttöä varten oli erityisen puhdistava kokemus, koska saimme viimeinkin ostettua uuden imurin. 
Vaikka ollaan tiedostettu, että vanha on huono, mutta uuden myötä vasta tajusi todella, kuinka surkea se oli. Joten kai  tämän joulun siivot menee uuden imurin huumassa leikiten kuin tanssisi vain hyvä partnerin kanssa, eikö? 



Uusi imuri on Elektroluxin erittäin hiljainen, suurelta osin (55 % ) kierrätysmateriaalista valmistettu malli. Edellinen oli pölypussiton Volta, mutta ei toiminut ainakaan meidän käsittelyssä kuten olisi pitänyt. Töissä käytän Dysonin niin ikään pölypussitonta imuria, mutten ole sitäkään kokenut mitenkään ylivertaiseksi, joten nyt valittiin pussillinen malli vaihteeksi. 

Otatko sinä joulusiivoista stressiä?

tiistai 11. joulukuuta 2012

11. joulukuuta 2012


Vaihteeksi vähän handmade osastoa joulukalenterin tuoksinassa: 
Tein kolmesta viiniköynöskranssista ylläolevan kaltaisia. Viimevuotisiin erona nuo kanelitangot ja pitsit sydämissä ja sen yhden, jonka jo pari viikkoa sitten esittelin, tein ilman noita pullonkorkkeja.


Tällaisen kortin väsäsin tänään Askertelutaivaan joulukorttihaasteeseen, valitsemalla sanalaatikosta sanat: pitsi-kirja-joulu.

maanantai 10. joulukuuta 2012

10. joulukuuta 2012

Joulu Mattilassa, osa 5:

"Syysteurastuksen aikana kerätty tali valettiin kynttilöiksi. Joulupyykki pestiin. kuivattiin ja kaulittiin sileäksi. "


Tänä lämpökynttilöiden aikakautena yritän siltä pitää yllä suhdetta myös perinteisiin kynttilöihin. Kruunukynttilät asettuivat jälleen adventtikalenteriksi. Isot, paksut ja kauan palavat kynttilät ovat kyllä aika hintavia, mutta laatu korvaa määrän. 

Itse olen tehnyt kynttilöitä viimeksi -90 luvun loppupuolella, Alavudella, jollain Rantatöysän maatalousnaisten järjestämällä kynttiläkurssilla. Vielä jos kauammaksi mennään, tein kynttilöitä isosiskojen kanssa. Tosin minä taisin silloin olla niin pieni, että olin lähinnä tiellä. Silloin nuo kynttilät värjättiin kovin maanläheisillä väreillä. Erityisesti mieleeni on jäänyt sinapin ruskean ja oranssin väliltä oleva väriaine, jolla vanhoista kynttilänjämistä sulatettu massa värjättiin. 

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

9. joulukuuta 2012





Joulu Mattilassa, osa 4:

"Tismalleen Annan päivänä talossa pantiin kirkonkylän kaupasta ostetut kuivatut turskat likoon. Kun lipeäkala oli jouluksi valmista , sitä saatiin kaksi pyykkikorillista. 

Miesväki tarkasti, ettö varastossa oli kauniita valkoisia päreitä. Ne sijoitettaisiin suursiivouksen jälkeen katto-orsille, jolloin tumma tervakatto sai valoisan jouluilmeen. 

Vielä isoisien lapsuudessa tuotiin myös oljet jouluaattona tuvan lattialle!"


(Tässä sama kuva kuin joululimpun ohjeessa. Aiemmin yhdistimme ne kaksi, mutta viime talvena keksimme yhdistää tahnan ruisshipsien kanssa. Todella maukas aloitus jouluruualle salaattien kera.) 

Lipeäkala oli ennen Pohjoismaissa tavallinen talviruoka, kun tuoretta kalaa ei juuri ollut saatavissa. Sen syöminen jouluaattona on jäänne katolisen kirkona paastomääräyksistä: suuren kirkkopyhän aattona lihaa ei saanut syödä. 

Lapsuudenkodissani lipeäkala löytyi joulupöydästä, mutta henkilökohtaisesti en ole koskaan sitä valmistanut. Enkä taida valmistaakkaan. Meille kalaruuista jouluna maistuu lohi, vuosittain vähän eri muodoissa, ja savustetusta siiasta tehty tahna. 



Savusiikatahna

300 g savusiikaa, perattuna
200 g maustettua tuorejuustoa
1 dl tilliä ja ruohosipulia silputtuna
2 rkl kaprista

Tarjoiluun: Joululeipää tai ruisshipsejä

Hienonna perattu savusiika, tuorejuusto ja vihersilppu tasaiseksi massaksi esim. monitoimikoneessa. Sekoita kaprismarjat joukkoon. Levitä tahna joko paahdetulle joululeivälle tai ruisshipseille ja aseta tarjoiluvadille. Tarjoa joulupöydässä alkupaloina salaattien kera. 


lauantai 8. joulukuuta 2012

8. joulukuuta 2012


Joulupöydän salaatteina meillä on aina perinteistä rosollia punaisella kermavaahdolla höystetynä. Sen lisäksi teemme jonkinlaista vihersalaattia ja savuista juustosalaattia, jonka ohjeen laitan teille kokeiltavaksi tähän. Tämä on aivan mahtavan hyvää, suosittelen lämpimästi!

Savuinen juustosalaatti

100 g Kippari-juustoa
30 g Aura-juustoa
1 pieni prk ananasrenkaita
nippu retiisiä
½ viherää paprikaa 
(tai muuta väriä, mauan mukaan)


Kastike: 
1 dl kermaviiliä
sitruunamehua

Suikaloi Kippari-juusto ja murenna Aura. Leikkaa ananas paloiksi, retiisit viipaleiksi ja paprika ohuiksi renkaiksi. Sekoita salaattiainekset ja lisää sitruunamehulla maustettu kermaviili. Voit silputa halutessasi pinnalle persiljaa koristeeksi.


perjantai 7. joulukuuta 2012

7. joulukuuta 2012

Vanhin joulukukka on tiettävästi tulppaani, joka tunnettiin jo 1800-luvun lopulla. Tulppaanin kasvatus alkoi Euroopassa 1500-luvulla, josta kuuluisa on varsinkin Hollanti.



Myöhemmin joulukukkien joukkoon ilmestyi toinenkin sipulikasvi, hyasintti. Se on kotoisin Vähä-Aasiasta, josta se tuotiin Eurooppaan niin ikään 1500-luvulla. 

Joulutähti on tuotu Eurooppaan Meksikosta 1800-luvulla. Kanarian saarilla sitä kutsutaan joulukukaksi ja Meksikossa Pyhän yön kukaksi.

Joskus olen saanut joltain lahjaksi amarylliksen joulukukaksi, mutta itse en ole tullut sitä hankkineeksi. Minun jouluuni kuuluu ehdottomasti hyasintti tuoksuineen. Joulutähdestä en erityisemmin välitä ja tulppaanin säästän mieluummin keväälle ja pääsiäiseen. Oheinen kuva on vuodelta 2007, kun silloinen työnantaja toi vauvalahjaksi joulukuussa poroon rakennetun kukka-asetelman. 

Mikä kukka sinulle tuo joulun?


torstai 6. joulukuuta 2012

6. joulukuuta 2012


Nykyaikaiseen jouluun kuuluvat leivonnaisista kakut, tortut ja piparkakut. Piparkakku on tullut suomalaiseen jouluperinteeseen Saksasta. Suomessa joulupiparkakuiksi on perinteisesti leivottu ukkoja, akkoja, possuja, sydämiä, piparkakkukukkia ja tähtiä.  Ruotsissa nissejä ja nasseja. 




Meillä on ollut tapana leipoa pipareita itsenäisyyspäivänä koko perheen voimin. Tänään olen töissä , mutta yritän ehtiä kuitenkin tekemään taikina tämän päivän nimissä ja leivomme piparit huomenna. Taikinan teen aina lapsuudenkodistani mukaan ottamallani ohjeella. 



Tässä taikinassa on tärkeää käyttää nimenomaan karkeita vehnäjauhoja, koska tavallisilla puolikarkeilla siitä tulee liian murenevaista, eikä leipominen onnistu. Teen taikinan kaksinkertaisena, koska piparkakkutalo vie siitä ison osan. 




Maailman parhaat, ainoat oikeat, piparkakut

200 g/ 1,4 dl siirappia
400 g/5 dl sokeria
25 g/ 4 tl (kukkurallista) soodaa
300 g voita
3 munaa
2 tl kanelia
2 tl inkivääriä
1 kg karkeita vehnäjauhoja

Sokeria, siirappia ja mausteita lämmitetään. Voi lisätään ja sulatellen sekoitetaan joukkoon sekä sooda seoksen ollessa vielä lämpimänä. Seuraavaksi lisätään seokseen vaahdoksi vatkatut munat. Viimeiseksi sekoitetaan huolellisesti joukkoon jauhot.

Taikinan annetaan levätä ja maustua rauhassa, viileähkössä paikassa, seuraavaan päivään ennen leipomista. Käytä leipoessa mahdollisimman vähän jauhoja, että pystyt uudelleen työstämään väleistä jäävän taikinan mahdollisimman tarkkaan. 




keskiviikko 5. joulukuuta 2012

5. joulukuuta 2012



Joulu Mattilassa, osa 2:

"5-8.12. Sian teurastus seurasi varilimppujen tekoa. Taloon kutsuttiin työnsä taitava teurastaja. Naisväki keitti suure padalliset suolavettä. Vanhan tavan mukaan sen tuli olla niin väkevää, että kuorittu, raaka peruna pysyi pinnalla. Lihat ladottiin aitan lihatiinuun ja jäähtynyt suolavesi kaadettiin päälle. 

Tehtiin myös jouluksi pää- ja kääresylttyä. Tärkeintä oli kuitenkin makkaroiden teko, koska vain siten tuli oikea joulu. Keitetyistä, petkeleellä hienonnetuista sisäelimistä, keitetyistä ohraryyneistä, ruskistetusta sipulista ynnä maisteista tehtiin makkarapuuro, jolla hyvin pestyt suolet täytettiin. Miehet viestelivät makkaratikut, joilla päät kiinnitettiin. 

Kun pellilliset makkaroita vedettiin suuresta uunista kypsinä ulos, sanoinkuvaamattoman herkullinen tuoksu levisi tupaan ja oven kautta kuistille, jopa ulkoportaille. Sen aistivat lapset ja aikuiset iloisina: jälleen on astuttu uusi askel kohti joulua. Maistiaisia saatiinn, mutta pääosa säästettäisiin ruoka-aittaan joulua varten."

tiistai 4. joulukuuta 2012

4. joulukuuta 2012

Tiettävästi ensimmäinen joulukortti painettiin Englannissa vuonna 1842. Suomeen tulleet jouluaiheiset kortit olivat alkujaan ruotsalaisia tai saksalaisia ja ne lähetettiin kirjekuorissa. Varhaisin tunnettu Suomessa postitettu joulukortti on leimattu 1871. 





Joulumerkki keksittiin 1900 -luvun alussa. Kerrotaan, että silloin tanskalinen pormestari Einar Holböle lajitteli apulaisineen joulupostia. Hän keksi, että jos jokaisessa kortissa, kirjeessä ja paketissa olisi hyväntekeväisyystarkoituksessa myytävä merkki, saataisiin kerättyä varoja vähäosaisten auttamiseen. 




Meidän perhe antaa tai lähettä vuosittain n. 50 joulukorttia. Pyrin siihen, että kortit olisivat itsetehtyjä, mutta joinain vuosina ei ole siihen rahkeet riittäneet. Tämän joulun kortit on, koska lopullinen hurahdus korttiaskarteluun tapahtui tämän vuoden aikana, kuten ehkä olette huomanneet. ;O)

maanantai 3. joulukuuta 2012

3. joulukuuta 2012

Joulukiireitä ja -stressiä on helppo vähentää, kun tekee hyvissä ajoin suunnitelman joulun valmisteluista. Meillä tehdään joulun menu heti alkukuusta valmiiksi yhteistuumin. Kyselen kaikilta ja listaan mitä ruokia ainakin pitää olla. Näin jokainen saa vaikuttaa ja löytää varmasti jotain mieleistään joulupöydästä.




Olemme myös pyrkineet joka vuosi kokeilemaan joitain ihan uutta ruokaa, leivonnaista tai jälkiruokaa. Jotkut tälläiset uudet kokeilut jäävät elämään, kuten alla olevan menun siikatahna, ja kuuluvat vuosittain useamman perheenjäsenen toivelistaan. Vuosittain siihen kuuluvat ainakin:



Perinteinen joulumenu

Siikatahnalla täytetyt ruisshipsit
Rosolli ja punainen kermavaahto
Vihersalaatti
Savuinen juustosalaatti
Lohta jossain muodossa

***

Kinkku 
Imelletty perunalaatikko
Porkkanalaatikko
Lanttulaatikko

***

Luumukiisseli vaniljaisella vaahdolla














sunnuntai 2. joulukuuta 2012

2. joulukuuta 2012

Ensimmäinen adventti. Adventti merkitsee joulun odotusaikaa, lähinnä neljää viikkoa ennen joulua. Adventtisunnuntaisin on kodeissa edelleen tapana sytyttää kynttilöitä. Tämä käytäntö on ilmeisesti tullut Suomeen Ruotsista 1890 -luvulla. 




Vertauskuvallisesti sytytetään jokaisena adventtisunnuntaina aina yksi kynttilä lisää. Kun kaikki neljä kynttilää palavat, on jouluviikko tullut. 

Joulu Mattilassa, osa 2:

"1.-2. 12. Jouluvalmistelut alkoivat vuosisadan vaihteen varsinaissuomalaisessa talonpoikaistalossa, kun suuri taikinatiinu kolistellen vieritettiin aitasta tupaan. Alkoi varilimpun teko. Kolina julisti koko talon väelle, että ankea syksy on lopullisesti ohi ja että joulun odotus saattoi alkaa. Emäntä ja hänen apulaisensa eivät vaivanneet taikinaa pariin nestelitraan, vaan monta puukiulullista kuumaa vettä käytettiin ja emäntä annosteli omakätisesti jauhot hiljakseen tiinuun apulaisten vaivatessa, jotta taikinasta olisi tullut laatuisaa. Valmiit leipälaudalliset kannettiin aittaan ja leivät pantiin kannellisiin leipätiinuihin tai salvoon rukiiden sekaan. Merkillistä, miten ne siellä säilyivät nihkeinä kuukausimääriä!"


Suomessa ja muuallakin Pohjoismaissa on leipä ollut entisinä aikoina tärkeintä jouluruokaa. Ns. Kylvöleipä oli komea ja se leivottiin ensimmäisen sadon jauhoista varta vasten jouluksi. Sitä ei syöty jouluna, vaan se säilytettiin aitassa, viljaan peitettynä. Jos leipä homehtui kylvöaikaan mennessä, tuli huono vuosi, jos ei homehtunut, tuli hyvä vuosi. Leipä syötiin vasta, kun lehmä poiki keväällä ja kun tehtiin ensimmäistä toukoa.

Yleinen tapa oli antaa leipiä lahjaksi jouluna talonväelle ja palkollisille. 




Teen  meille vuosittain tällä ohjeella kaksinkertaisen annoksen taikinaa ja paistan makoisat joululimput. Kuminan saatan jättää toisinaan pois. Yllä olevassa kuvassa joululimpun päälle siikatahnaa. 



Joululimppu

5 dl piimää
50 g hiivaa
1 dl siirappia
½ rkl pomeranssinkuorta
½ fenkolia
½ kuminoita
(tai 1½ rkl leipämaustetta)
½ rkl suolaa
n. 6 dl ruisjauhoja
n. 8 ½ dl hiivaleipäjauhoja
50 g pehmeää rasvaa

Sekoita lämpimän piimän joukkoon hiiva, siirappi ja mausteet. Alusta jauhot taikinaan, lisää lopuksi sulahko, pehmeä rasva. 
Leivo kohonneesta  taikinasta kaksi leipää. Anna kohota hyvin ja paista 175 asteisessa uunissa n. 1 tunti. Voitele kypsät leivät siirappivedellä. 

lauantai 1. joulukuuta 2012

1. joulukuuta 2012

Tervetuloa Joulu -kirjasessa kerrotaan jatkokertomuksena joulun valmisteluista Mattilan maalaistalossa 1800-1900 -lukujen vaihteessa. Minua tuo perinteikäs joulutarina kiehtoo ja puhuttelee. Luen sen joka joulu uudelleen jouluvalmistelujen lomassa. Siksi haluan jakaa sen myös teidän kanssa. 




Tarina eteneen välillä yksittäisinä päivinä, välillä useamman päivän ryppäinä. Käytän jatkokertomuksessa suoraan kirjasesta lainattua jakoa ja tekstiä, joten aivan jokaiselle joulukuun päivälle ei ole yksittäistä tarinan pätkää, joten merkitsen aina kunkin osan kohdalle, mitä joulukuun päiviä se käsittelee, mikäli kyseessä on useamman päivän jaksosta.




Joulu Mattilassa, osa 1, tarinan alkusanat:

"Suuren ja uutteran työn tuloksena syntyi maaseudun joulu vuosisadan vaihteessa. Se oli yksinkertaisen puhdastyylinen ja hiljainen. Jos ruoalla oli keskeinen osuus, se ei ollut ihme. Täysimaito, voi, juusto, tuore liha ja monet ruokaleivät sekä vehnänen olivat harvoin nähtyä juhlaruokaa. Arkena tyydyttiin piimään, kovaan reikäleipään, silakkaan, perunaan ja kuoritusta maidosta keitettyyn velliin. Henkistä antia ei ollut paljon, mutta rautaisen annoksen sitä itse kukin sai joulukirkon saarnasta, virsien säkeistä sekä kotimaisen kirjallisuuden silloin vielä vähälukuisista uutuuksista.

Vietettiin sydäntalven juhlaa hartaasti, ja kevään aurinkoon oli vielä pitkä matka."


perjantai 30. marraskuuta 2012

Kanelikranssi



Jalostin tänään aiemmin tekemiäni viiniköynöskransseja joulumuistamisiksi, vaikka niistä onkin juuri ollut lehdissä keskusteluja. Tämän sain valmiiksi asti, kun oli sydän jo valmiina, eikä tarviinnut kaivaa ompelukonetta esiin. Muista puuttuu vielä ompelus.

Toivotan samalla uudet lukijat, joita en aiemmin ehtinyt, tervetulleeksi Elämän pyörteisiin. 

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Pienille odottajille


Meillä on tänään vähän tontut huiskineet. Lasten ollessa hoidossa, virittelin taas perinteiset pussi- ja sukkajoulukalenterit muksujen seinille. Tänä vuonna niissä on sisällä vain karkkia, ellen sitten innostu matkan varrella lisäämään niihin jotain, kuten esimerkiksi lupauksia sen päivän yhteisistä tekemisistä, joululaulun sanoja jne. Kaupan perussuklaakalentereista ei mielestäni paljoa kostu, joten  sen vuoksi näihin laitoin kunnon karkin tai kaksi, riippuen viikonpäivästä. 
Lisäksi olin niin höveli, että ostin molemmille Lego-kalenterit. Miettiessäni, mitä taskuihin laittaisin, totesin, että jos haluaa kunnon täytettä menee sama raha kuin noihin lego-kalentereihin. Luulin löytäväni ne Tallinnasta edullisemmin, mutta turha luulo. Kalliimmat olisivat olleet siellä. 

En ole ehtinyt olla kaukaa viisas ja kerätä täytteitä pitkin vuotta aleista ja kirppiksiltä, joten tällä kertaa näin. 

Millaisilla kalentereilla teillä mennään? Kotitekoisilla vai ostetuilla?


Lego-kalentereiden kuvat täältä.



maanantai 26. marraskuuta 2012

Tervetuloa Joulu(kalenteri)

Nuorena, 17 -vuotiaana tyttösenä, opiskellessani Pieksämäen kasvattajaopistolla sosiaalialan yleisjaksolla, tilasimme kotitaloustuntien yhteydessä luokkana Valiolta erilaisia ruoka-aiheisia kirjasia, jotka maksoivat pari markkaa kappaleelta. Minä olen ollut aina "vanhana syntynyt" ja "perheen emäntä" -tyyppiä, joten innostuin ajatuksesta ja hankin kolme erillaista.  Ei menneet rahat hukkaan, koska nuo ostokset palvelevat vieläkin keittiössäni: Jäätelö, Tervetuloa juhla ja Tervetuloa Joulu. 



Erityisen kovassa käytössä näistä kirjasista on aina ollut Tervetuloa Joulu (1987, Valio/ Marja Nieminen, Anneli Pessala, Marketta Pouttu)
Siellä on monia rakkaita ohjeita, joihin palaan joulu joulun perään. Kirjanen sisältää paljon muutakin kuin pelkkiä reseptejä, joten ajattelinkin, että tänä vuonna teen blogiini joulukalenterin, jonka toteutuksessa käytän sitä runkona. Dokumentoiden samalla itselleni, miten luomme meidän perheelle tunnelmallisen ja perinteikkään, meidän näköisen joulun. 

Ote kirjasen alkusanoista: 
"Tervetuloa joulu-kirjanen on koottu nykypäivän jouluvalmistajien, erityisesti lapsiperheiden avuksi. Joulun leipomusten ja muun ruoanvalmistuksen ohessa siinä kerrotaan muistakin jouluisista asioista. Toivottavasti kirjasesta on hyötyä ja huvia isoille ja pienille lukijoille. Toivomme, että Tervetuloa joulu -kirjasen sivuilta välittyisi joulun koko salaperäisyys, rikkaus ja juhla ja että se osaltaan auttaisi tekemään joulusta joulun!" 

Tuossa kirjasessa on käytetty seuraavia lähteitä, joita en enää muualla kalenterissani mainitse: 

Vilkuna, Kustaa. 1973. Vuotuinen ajantieto. Otava.

Kotiliesi. Nro 23, 1966. Tuomaantytär Mattilan joulu.

Tupala, Terttu. 1980. Pappilan Marjan joulu. Kirjayhtymä.

Vuorenjuuri, Helena & Martti. 1970. Perheen Joulukirja. Otava.

Mattila, Satu & Virkkunen, Juha. 1979, 1980. Lapsuuden joulu, osat 1-2. Kirjayhtymä. 

Vanhojen joulukorttien kuvat, jotka olen kirjasesta skannannut (ellen toisin mainitse kuvien kohdalla) Orvo Bogdanoffin joulukortin historiaa käsittelevästä kokoelmasta Joulun aikaan. 








sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Katja

Katja on naisen etunimi. Katja on venäläinen deminutiivi nimestä Katariina, joka merkitsee 'alati puhdasta'.
Nimenä Katja yleistyi 1960-luvulla ja se kuului 1970-luvulla ja varsinkin 1980-luvulla muotinimien joukkoon.


Suomen almanakassa Katja on ollut vuodesta 1973 ja ruotsinkielisessä kalenterissa vuodesta 1995.
Katja-nimen on vuoden 2009 loppuun mennessä saanut 18 061 suomalaista naista.


Eipä ihme, että äidin täytyi todistaa isälle, että nimeä on käytetty Suomessa, koska ei ollut kalenterissa vielä, kun minua nimettiin. Ja kai se tuo nimen merkitys, kun velvoittaa: rakastan, nimittäin, kaikkea puhtautta. 

Hyvää nimipäivää kaikille tänään nimipäiväänsä viettäville, niin kaimoille kuin muillekin Kaijoille, Katreille, Kaisoille...