perjantai 18. joulukuuta 2015

18. joulukuuta 2015

(Kuvassa puolison tädin tekemä himmeli, materiaalina järvikaislan latvaosat.)

Askareshyssyä mennään

Aavistin etukäteen, että blogin päivitys jää vähemmälle jossain välillä ja joulukalenteriin saattaa tulla tyhjiä päiviä, kun en ollut valmistellut kaikkia kirjoituksia aiemmin. 

Töissä vedetään ankaraa työputkea ennen joululomaa. Tänään on lähimmäispäivä, jossa yhdistyy yksikön ja yksikön koulun joulujuhla. Huomenna vielä viimeinen yövuoro ennen reilun kahden viikon vapaata. Joulukuulle kuluminoituu niin paljon kaikkea sekä työssä että yksityiselämässä, että heikompaa hirvittää. Mutta kotijoulusta en ota sterssiä, joten kunhan nämä työkuviot saa mallilleen, voi hyvillä mielillä laskeutua lomalle ja alkaa valmistella joulua kotona. 

Miehen tädit ovat tehneet vuosikymmeniä erilaisia himmeleitä ja muita vastaavia koristeita. Pakko jakaa kuva, kun mielestäni kuvassa oleva himmeli on upea taidonnäyte käsityöstä ja siitä, että himmelillä on monet kasvot. Luonto tarjoaa ilmaista materiaalia vaikka kuinka paljon, kun vain korjaisi talteen. Ihastuin erityisesti järvikaislan maanläheiseen väritykseen. 



tiistai 15. joulukuuta 2015

15. joulukuuta 2015


Asioiden valmiiksi saaminen

Jonkin käsityön tai mun homman valmiiksi saaminen tuo aina hyvää mieltä. Välillä hommia on listaksi asti. Yliviivatut asiat listalta lisää samassa suhteessa positiivisuutta. 

Tämän joulun itsetehdyt joululahjat -lista alkaa olla valmis ja muutenkin paketit tehtynä ihan jotain pikkusilausta vaille. Vaan eipä tässä ylimääräistä aikaakaan juuri enää ole ennen joulua, kun loppuviikko täytyy painaa töitä, kunnes sunnuntaiaamuna koittaa kaivattu loma. Loman aluksi on tarkoitus lähteä käymään pikavisiitillä pohjanmaalla viemässä joulutervehdykset läheisille siellä ja palata takaisin juhlimaan kuusijuhlia, jotka meillä on vasta tiistaina 22.12. 

maanantai 14. joulukuuta 2015

14. joulukuuta 2015


8-vuotias


Onnea Sasu! Kuopus täyttää tänään jo 8! Aika on hujahtanut ja lapset kasvaneet melkein huomaamatta kovin isoiksi. Eilen juhlittiin sekä lasten kutsuja että vietettiin osin aikuisemmalla porukalla puurojuhlaa Sasun kunniaksi. Vaikka juhlat aina hieman väsyttääkin, kyllä ne myös piristää henkisesti. 


Seuraava etappi onkin kuusijuhlat ja joululoma! Vielä pitää jaksaa reilu viikko ponnistella itse kunkin. Jaksaa, jaksaa!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

13.joulukuuta 2015


Juhlat

Tänään juhlitaan huomisen sankaria. On lastenjuhlat ensin, sitten perinteinen puurojuhla perinteisin menoin kummeille ja muille läheisille. Perhe koossa. Parhautta!



lauantai 12. joulukuuta 2015

12. joulukuuta 2015


Yhteinen aika


Mitä vanhemmaksi tulen itse ja mitä vanhemmiksi lapset kasvaa, sen tärkeämmäksi  minulle käy perheen yhteinen aika. Tulee pelko, että se aika on kohta ohi. Ja herättää halun antaa lapsille enemmän muisteltavaa aikuisena. 


Jopa piparien leivonta oli tällä kertaa todella mukavaa, yhteistä tekemistä. Yleensä se on saanut itsellä verenpaineen jossain määrin kohoamaan, kun lopuksi olen huomannut leipovani pääosan hajoilevasta taikinasta yksi lasten hävittyä maisemista, mutta nyt kaikki sujui todella hyvin. 


Taikinan koostumus oli kerrankin loistava, lapset innolla mukana koko homman loppuun saakka. 


Ja se lapsuuden pipariresepti, se on se rakkain. Sitä ei voi vaihtaa muihin. Sen myötä palaan aina muistoissa lapsuuden jouluvalmisteluihin. Siihen yhteiseen aikaan, jolloin rauha oli maassa ja kaikilla hyvä mieli. 


Millaiset asiat sinulle on jäänyt mieleen lapsuudesta perheen yhteisestä ajasta? Kerro kommentoimalla tähän tekstiin tai Facebookissa! Kiitos!


perjantai 11. joulukuuta 2015

11. joulukuuta 2015





Lemmikit

Mitäpä olisi elämä ilman lemmikkejä? Tuli äkkiä mieleen monta positiivista asiaa, mitä elämä olisi ilman lemmikkejä (viime aikoina on taas sattunut ja tapahtunut), mutta koska tämä oli hyvän mielen joulukalenteri niin listataanpas tänään vain niitä positiivisia elämästä lemmikkien kanssa. 

On kiva, kun joku tulee ovelle vastaan, kun tulee kotiin. Myrsystä erityisesti saa heti itselleen juttukaverin. Se vastailee, kun sille juttelee. Yleensä, jos ovat olleet kaksin kotona, on asiaa sitäkin enemmän. Toffee juttelee vain satunnaisesti tai kun haluaa jotain, kuten parvekkeen oven avausta ja silloin siihen liittyy kyllä muutakin vaatimiseen liittyvää elehdintää, kuten oven rapsutusta tai kiinteää tuijotusta. 

Koko perhe tykkää rapsutella ja helliä niitä. Kaikista näkee, että elämien helliminen rentouttaa ja tuo hyvää mieltä. Tosin Toffee antautuu hellyydelle vain silloin kuin häntä huvittaa. Yleensä silloin, kun olen tekevinäni jotain tärkeää tietokoneella tai padilla, änkee neiti koneen ja minun väliin. Se antautuu vielä harvemmin muiden hellittäväksi. 
Myrsky puolestaan on läheisriippuvainen ja kulkee perässä kuin koira. Jos istut hetkeksi sohvalle herra lysähtää puoliksi päälle ja pistää tassut vielä niin, että varmasti tulee ymmärretyksi, että nyt hän haluaa huomiota. Toisaalta se osoittaa jatkvasti miten tärkeitä ihmiset ovat sille siinä missä Toffee-neiti osoittaa, että ihmiset ovat vain välttämätön paha ja este hänen ja luonnon välissä. 
Eläimille on hyvä kertoa salaisuuksia, kun se ei lavertele. Niiden läheisyys lohduttaa, kun on paha mieli. 

Lapset oppivat vastuuta hoitaessaan eläimiä. Eläinten hyvä kohtelu tulee itsestään selvyydeksi. He harjaavat kissoja, ruokkivat niitä ja vaihtavat puhtaat vedet, välillä omasta halusta, välillä pyynnöstä. Toisinaan siivoavat niiden vessoja. Huolehtivat, etteivät kissat pääse karkuun. Opastavat kavereitakin siinä miten kissojen kanssa toimitaan. 


Mitä sinä ajattelet lemmikeistä? Kerro kommentoimalla tähän tekstiin tai Facebookissa!  Kiitos!


torstai 10. joulukuuta 2015

10. joulukuuta 2015


Antaminen ja saaminen

Näin joulun aikaan erityisen ajankohtainen aihe on antaminen ja saaminen. Kumpikin hyvää mieltä tuovia asioita. Lapsena lahjojen saaminen oli se joulun suurin juttu. Ja onhan se mukavaa aikuistenkin mielestä, mutta ei niin tärkeää kuitenkaan kuin antamisen ilo. Huomaan nauttivani enemmän ja enemmän siitä, kun muut avaavat lahjojaan ja lahja on mieluinen. 

Mitään turhaa en halua antaa, enkä kyllä saadakaan. Yritän pitää korvat auki aina ja merkitä heti muistiin, kun kuulen jonkun sanovan, että haluaisi tai tarvitsisi jotain tiettyä juttua. Ajatuksella personoitu pienikin juttu on parempi, kuin jokin hädässä arvottu. On kiva tehdä itse lahjoja ja jo tehdessä miettiä lahjan saajaa. Yleisesti ottaen huomaan tekeväni usein käsitöitäkin niin, että annan ne pois. Pitää oikein ajatuksella päättää, että nyt teen itselle välillä. 

Kierrätys on lähellä sydäntäni. Myös lahjojen tekemisessä käytän sitä mielelläni. Saan hyvän mielen, jos pystyn tekemään vanhasta jotain uutta ja käyttöön tulevaa. Tai jos varastoissa pyörii jokin kangas tai tarvike, joka on jäänyt käyttämättä alkuperäiseen ajatukseen ja se löytää viimein oman paikkansa ja käyttötarkoituksensa. 

Nykyään tuntuu, ettei kukaan mene enää käymään kylässä, jos ei ole mitään viemistä. Ja jättää menemättä, jos tuntuu, että bujetti on tiukka. En tee siitä itselle kynnyskysymystä, mutta toisaalta on mukava viedä jotain pientä mennessään. Sen huolen olen viime aikoina yrittänyt pitää, että viemiset ovat sellaisia, jotka varmasti tulevat käytettyä. 


Kerro millaiset lahjat tekevät sinulle hyvän mielen kommentoimalla tähän tekstiin tai Facebookissa!  Kiitos!


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

9. joulukuuta 2015

Sisäänkäynti
(kuva lainattu Velofixin nettisivulta.)

Hyvä palvelu

Asia, mikä saa aina hyvälle mielelle, on hyvä palvelu. Mielummin asioin paikoissa, joissa saa palvelua pyteettömästi, kuin niissä, joissa tunnen olevani rasite palvelun tuottajalle. Toisaalta yliyrittäminen ärsyttää helposti. Tulee vaivautunut olo. 



Haluan jakaa hyvän asiakaskokemuksen (ja virtuaalisen ruusun yrittäjälle), jonka olen kokenut tässä parin viime viikon aikana: Pyöräni vaihteisto kaipasi huoltoa ja päätin, että laitatan siihen nastarenkaat, koska työmatka on pitkä ja aion pyöräillä töihin koko talven. 

Syksymmällä postilaatikossa oli kortti, jossa oli uuden pyörähuolto Velofix:in yhteystiedot. Tämä yritys aloitti toimintansa tänä vuonna täällä Riksussa ja päätin tuolloin pistää kortin jääkaapin oveen odottamaan, että saan aikaiseksi viedä pyöräni huoltoon. Kun vedin kunnon lipat pyörän kanssa ensimmäisillä liukkailla tuli aika toimia. Kylki turvonneena ja mustana oli aika helppo päättää, että aika on juurikin nyt. 

Pyörä huollettiin sovitussa ajassa ja kun menin hakemaan sitä, oli se kuin uusi. Se oli pesty ja puunattu niin, että häikäisi. Tämä ei ole mikään itsestään selvyys, koska aiemmissa huolloissa kukaan ei ollut sitä kokonaan puhdistanut. Poljin pyörän kotiin noin kolmen kilometrin matkan ja laitoin pyörävarastoon. Sitten iski flunssa ja polkemisessa tuli kahden viikon tauko. Kun lähdin pyörällä ensimmäistä kertaa töihin tuon tauon jälkeen, kaikki toimi kuin unelma, kunnes tulin viimeiseen ylämäkeen ennen työpaikkaa. Nousin polkemaan muutaman polkaisun seisaaltaan ja tajusin, että eturengas painui kasaan. 

Töissä kokeilimme pitääkö pyörä ilmaa, mutta se ei arvatenkaan sitä pitänyt. Koska tiesin samaisen pyörähuoltomiehen asuvan lähellä työpaikkaani laitoin hänelle viestin, että pystyisikö hän ottamaan pyörän kyytiinsä ja viemään uudeleen korjattavaksi. (Toisaalta kävi mielessä, että onkohan rengas viallinen, kun ekalla kunnon reissulla tuli ongelmia.) Huolto ei ole auki maanantaisin, mikä päivä sattui juurikin olemaan. Tästä huolimatta sain viestin, että pyörä noudetaan illan aikana. Hetken kuluttua sain soiton, että huoltomies on työpaikkani pihassa ja voi korjata sen autossaan saman tien. Ei siinä kauhean kauaa nokka tuhissut, kun pyörä oli kunnossa. Hiekoitussoran teräväksi hioutunut palanen oli onnistunut porautumaan ulkorenkaaseen ja seisaalta polkeminen oli se viimeinen niitti, joka tuuppasi terävän reunan läpi sisäkumistakin. 

Maksun sain hoitaa seuravana päivänä. Ja sain polkea pyörällä takaisin kotiin töiden jälkeen, ilman erityisjärjestelyjä.

Palvelu oli mielestäni aivan loistavaa! Kiitos Velofixin Mika! Voin suositella Velofixiä kaikille, jotka Riihimäen seudulla pyöräilevät! 

Kerro hyvän mielen asikaskokemuksestasi kommentoimalla tähän tekstiin tai Facebookissa! Kiitos!



tiistai 8. joulukuuta 2015

8. joulukuuta 2015


Musiikki

Vaikken itse soita mitään instrumenttia tai laula aktiivisesti, on musiikki minulle yksi erityinen hyvänmielen tuoja. Perheessä musiikki on läsnä päivittäin, kun nuorin harjoittelee soittoläksyjään. Toisinaan myös puoliso ehtii pianon ääreen.

Musiikki nostattaa tunnelmaa tilanteessa kuin tilanteessa. Välillä se rytmittää juoksuaskelia tai antaa tahtia pyöräilyyn. Salilla puurtaminen on huomattavasti mielekäämpää, kun taustalla soi sopivaa musiikkia. Autolla on kiva ajella, kun musiikki viihdyttää, enkä osaa kuvitella elokuvia ilman sitä. Toisinaan se juttu on ne sanat, mitkä iskevät ja uppoavat, vaikkei artisti muuten olisi juuri se oma suosikki. Musiikkia voi kuluttaa jokainen, kun radiokanavat soittavat musiikkia ympäri vuorokauden. Töissä huomaan, että osa nuorista käsittelee omia murrosiän kipuilujaan musiikin ja erityisesti sanoitusten kautta. Aina löytyy se "meidän biisi" tai " tää on just teidän ohjaajien biisi". 

Joulun aikaan kuuluvat joululaulut, joita tulee kuunneltua koko joulukuun. Erityisesti Vesku Loirin joululaulut iskevät ja tunnelma on taattu. Näin sydämeeni joulun teen, vaikkei hanget olekaan korkeat nietokset, eikä rekiretki olisikaan mahdollista. Jotenkin taivalle syttyy jouluyönä aina se tähti tähdistä kirkkain. Tulkoon joulu tänäkin vuonna musiikin tahdissa.

Millainen merkitys musiikilla on sinulle? Kerro kommentoimalla tähän tekstiin tai Facebookissa!  Kiitos!





maanantai 7. joulukuuta 2015

7. joulukuuta 2015


Kauneus

Mikä on kaunista? 

Wikipedian sanoin: "Kauneus on ominaisuus, jonka tarkastelu antaa mielihyvän tunnetta. Kauneutta tutkiva tieteenala on nimeltään estetiikka. Kauneus on yksilökohtainen kokemus ja kauneuskäsitykset vaihtelevat ajallisesti, mutta tietyt piirteet esimerkiksi ihmiskasvoissa tai luonnonympäristöissä ovat kauniita useimpien ihmisten mielestä kaikissa kulttuureissa."

Kauneus on abstrakti käsite, jolle jokainen antaa oman merkityksensä. Kauneus ei rajoitu aineelliseen. Kauneutta voi olla hetkessä. Tai jokin voi olla niin rumaa, että se on jo kaunista. Sanat voivat olla kauniita: "Kiitos kauniista sanoista..."

Kauneuden näkeminen ympärillään vaikuttaa paljon yksilön kokemaan hyvinvointiin ja sitä kautta terveyteen. Positiivinen ajattelu helpottuu, kun on kyky nähdä kauneutta ympärillään. Se kyky on meillä kaikilla, jos sitä ei pyri sammuttamaan omassa itsessään. Sen voi myös herättää henkiin, vaikka se olisi päässyt uinumaan. 

Joillain ihmisillä on erityinen kyky löytää ja ilmentää kauneutta. Itse ihailen tätä kykyä aina uudelleen ja uudelleen näissä blogeissa: Taivaantarkkailija ja Soikkoratamo

Herättääkö kauneus sinussa ajatuksia? Jaa ne kanssani kommentoimalla tähän tekstiin tai Facebookissa!  Kiitos!







sunnuntai 6. joulukuuta 2015

6. joulukuuta 2015


Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyys niin kansallisessa merkityksessään kun henkilökohtaisena etuoikeutena arjessa ovat minulle tärkeitä arvoja. Herään mielläni aamuisin vapaassa Suomessa, jossa asuu itsenäinen kansa. Vuoteesta, jonka jakaa kanssani ihminen, jonka mielestä olemme tasa-arvoisia yksilöitä niin hyvässä kuin pahassa. Ihminen joka kunnioittaa mielipiteitäni ja arvostaa minua omana itsenäni. Jonka kanssa teemme yhteiset päätökset keskutelemalla ja kuuntelemalla toisiamme, joustamalla menettämättä silti omaa itsenäisyyttämme tai itsemääräämisoikeuttamme. 

Se, kuinka itsenäinen kansa Suomessa vielä asuukaan on kysymys erikseen. Tai miten itsenäisyyttä yksilönä tai kansakuntana käytämme. 

Itsenäisyys merkitsee minulle itsemääräämisoikeutta. Omista asioista päättämistä. Kuitenkin niin, että minun päätökseni ei vahingoita muita ihmisiä. Ajattelua omilla aivoilla, olemista oma persoonansa, jolla on samat oikeudet kuin muilla itsenäisen maan asukkailla. Katsomatta etniseen taustaan, ihonväriin, sukupuoleen, täydellisyyteen tai vajavaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, uskontoon... Yhteiseen hiilen puhaltamista, että itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus toteutuisi ja kaikilla yksilöillä olisi turvallinen ja hyvä olla ja asua vierekkäin. Yhdessä tai erikseen, valintansa mukaan. 

Itsenäisyyden varjolla moni oikeuttaa asioita ja toimintaa, jotka eivät liity millään tavalla itsenäisyyteen, vaan ovat lähinnä ahdasmielisyyttä ja toisten ihmisten oikeuksia rajoittavaa toimintaa. Toivon voivani omalla toiminnallani lisätä yksilöiden itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Ilman itsekkyyttä, koska itsenäisen ihmisen ei mielestäni tarvitse olla itsekäs saavuttaakseen asioita, jotka tekevät hänestä onnellisen. Kunpa osaisin lisätä me-henkeä niiden ihmisten keskuudessa, joiden vaikutuspiirissä olen ja toimin. 

Itsenäisyyteen liittyvät mielestäni myös läheisesti kotimaisuus ja asioiden läheisyys. Orjallisesta kotimaisuuden tavoittelusta on tässä yhteiskunnassa tehty vaikeaa, täydellisenä se on sula mahdottomuus, mutta tässäkin pienet valinnat päivittäisessä elämässä lisäävät omalla kohdalla hyvää mieltä. Lähellä tuotettuja raaka-aineita, kotimaisen yrityksen tuotteita ja palveluja, kotimaisten käsityöläisen tuotteiden hankkimista, kivijalkakauppojen kannattamista. Mitä milloinkin. 

Mitä sinä ajattelet itsenäisyydestä? Jaa ajatuksesi kanssani kommentoimalla tähän tekstiin tai Facebookissa!  Kiitos!

1


lauantai 5. joulukuuta 2015

5. joulukuuta 2015


Luonto

Luonto ja luonnossa liikkuminen antavat sellaisia voimavaroja, joita ei muualta saa. Arjen keskellä tulee ihan liian harvoin käytettyä tätä virtalähdettä. Toisaalta valitsen mielelläni lenkkipolun tai liikuntamuodon, jossa pääsee liikkumaan luontoon. Ja geokätköily on ihan paras liikuntamuoto luonnossa liikkumiseen. 

Joka vuodenajalla on omat varastonsa, jolla saa akut ladattua. Nautin alkukevään heräävästä luonnosta, kesän tuoksuista, syksyn ruskasta ja talven valkeista hangista. Toisaalta metsässä on näillä pimeimmilläkin keleillä yleensä paljon vihreää sammaleiden ja havupuiden muodossa. En pidä vihreästä väristä erityisemmin, paitsi kasveissa ja luonnossa. Siellä se rauhoittaa ja antaa energiaa.

Eväsretki luontoon on ihan parasta perheaikaa. Kukapa ei nauttisi kiireettömästä kupillisesta höyryävää ja hyvästä eväsleivästä, jos ympärillä on rauha, vain lintujen ja puiden äänet. Ja ne ilmaiset superfoodit, mitä luonto tarjoaa! Itsellä alkaa olla jo viime kesän mustikat loppusuoralla. Toivottasti ensi kesänäkin saadaan satoa yhtä mukavasti!



Jaa ajatuksesi luonnossa liikkumisesta kanssani kommentoimalla tähän tekstiin tai Facebookissa!  Kiitos!


perjantai 4. joulukuuta 2015

4.joulukuuta 2015


Terveys

Terveys on asia, joka on jokaiselle tärkeä ja kuitenkin jokainen meistä laiminlyö sitä tavalla tai toisella. Siihen kiinnittää yleensä huomiota aivan liian myöhään, eli siinä vaiheessa, kun se alkaa pettää. 

Terveys on suhteellinen käsite. Wikipedia määrittelee sen näin: "Terveys voidaan määritellä negatiivisesti ruumiillisten ja henkisten sairauksien poissaolona tai positiivisesti hyvänä ruumiin ja hengen tilana, jota kuvaa parhaiten sana hyvinvointi. Terveys on kuitenkin laaja käsite, jonka määritelmää on vaikea esittää. Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaan ”terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä vain sairauden puutetta”."

Ihminen voi tuntea itsensä hyvinvoivaksi, vaikka ei olisikaan täysin terve ja toisaalta jotkut ihmiset eivät ole koskaan hyvinvoivia tai terveitä, vaikka heillä ei olisikaan mitään tiettävää sairautta. 

Omalla kohdalla huomaan iän tuovan mukanaan motivaation kiinnittää huomiota terveyteen ja hyvinvointiin sekä sen ylläpitämiseen. Huomaan tekeväni enemmän ja enemmän valintoja, jotka tukevat terveyttä ja lisäävät kokemaani hyvinvointia. Asioiden tärkeysjärjestys muuttuu iän myötä vähitellen. Hyvien valintojen tekeminen helpottuu. Hyvinvoinnin kokonaisuus on laajempi, kun nuorena ajatteli sen olevan. 

Omalla kohdalla terveyden ja hyvinvoinnin kulmakiviä ovat läheiset ihmiset, liikunta, ravitsemus sekä itsensä toteuttaminen mielekkäällä tavalla.  Tuo viimeinen pitää sisällään niin vapaa-ajan kuin työelämänkin. 

Tätä kirjoittaessa flunssa painaa päälle. Se harmittaa, mutta tiedän miten vähän se lopulta horjuttaa kokonaisuutta. Ei siitä perusterveellä ihmisellä lopulta hyvinvointi kokonaisuutena horju. Ehkä se antaa vain pienen hengähdystauon muulta ja antaa taas uutta pontta ohi mentyään. 


Jaa ajatuksesi terveydestä kanssani kommentoimalla tähän tekstiin tai Facebookissa!  Kiitos!



torstai 3. joulukuuta 2015

3. joulukuuta 2015



Käsityöt

Omilla käsillä tekeminen ja valmiin tuotoksen näkeminen tuo hyvän mielen. Joskus on kiva luoda jotain omaa, toisinaan valmiiden ohjeiden noudattaminen riittää. Käsitöiden tekeminen haastaa, purkaa stressiä, pitää yllä aivojen vireyttä.  Käsityön tekeminen on niin iso osa minua, etten voi kuvitella lopettavani sitä kuin pakon edessä. Toki välillä tuntuu, että silläkin saralla voi mennä kaikki pieleen. Joskus jokin käsityö lentää nurkkaan ja unohtuu sinne. Myöhemmin epäonninen työ joko lentää roskiin, tulee puretuksi tai jatkan sen loppuun saakka, kunhan olen koonnut itseni tai aika on muuten sopiva työn jatkamiselle. 




Olen kiinnostunut kaikenlaisesta käsillä tekemisestä. Ompelupuolen koulutuksesta huolmitta tällä hetkellä teen eniten neuletöitä, koska välineet on yksinkertaiset ja menevät pieneen tilaa sekä kulkevat helposti mukana. Korttiaskartelu on myös lähellä sydäntä, mutta sitä tulee tehtyä enemmän kausittain. 
Käsitöiden tekemisessä ylipätään pätee kohdallani motto: Niin paljon kaikkea ihanaa, mutta ihan liian vähän aikaa ja rahaa kokeilla kaikkea. Jos olisi toisenlaiset tilat ja välineet... No, sama 24 h/vrk sitä minulla on kuin muillakin, että kaikkeen ei vain ehdi. Eläkkeellä ollessa sitten. Täytyy elää vanhaksi, että ehtii kokeilla monenlaista. 




Neuletyön tekeminen silloin, kun täytyy kuunnella, auttaa minua henkilökohtaisesti keskittymään. Jos menen luennolle ilman käsityötä saatan nuokkua, uppoutua haaveisiini tai en jaksaisi millään istua aloillani ja liikehdin levottomasti. Jopa siinä määrin, että kouluttaja saattaa pyytää minua ottamaan kutimet mukaan seuraavalla kerralla, ettei hänellä pää sekoa minun takiani. 

Yritän muistaa kuljettaa käsityötä aina mukanani, jotta pystyn käyttämään kaiken ylimääräisen odotusajan hyödykseni. Etenkin näin joulun lähestyessä, kun aika on muutenkin kortilla, koska haluan tehdä mahdollisimman paljon lahjoista itse. 




Käsitöiden tekemisen arvostus yleisesti ottaen menee sykleissä. Onneksi nyt vallitsee aikakausi, jolloin sen arvostus on nousussa. Erityisesti ilahduttaa se, kun näkee omien lasten alkavan innostua käsitöistä. (Vaikka esikoinen kertoikin hiljattain, että allekirjoittanut on vienyt häneltä halun ompelutöihin jo lapsena hermostumalla liian helposti ja vaatimalla liikaa, kun olemme yhdessä jotain yrittäneet tehdä. Voi minua, mikä olen mennyt tekemään! No, onneksi en sitten kuitenkaan koskaan päättänyt ryhtyä käsityönopettajaksi...)




Kerro mitä käsityöt sinulle merkitsevät kommentoimalla tähän tekstiin tai Facebookissa!  Kiitos!


keskiviikko 2. joulukuuta 2015

2. joulukuuta 2015


Ystävät. 

Kliseistä, mutta totta: Todellinen ystävä on se, joka tietää sinusta kaiken ja pitää sinusta siitäkin huolimatta. Elämän vaikeina aikoina hän pysyy rinnalla, ei tuomitse, vaan tukee ja kannustaa. Uskoo sinuun silloinkin, kun oma usko horjuu. 

Ystävät eivät ole samanlaisia tai ajattele kaikista asioista samoin kuin me itse, vaan ystävykset kunnioittavat toistensa mielipiteitä, vaikka olisivat itse eri mieltä. 

Koen olevani hyvin onnellisessa asemassa, koska itselläni on paljon hyviä ystäviä. Aina puhelimesta löytyy numero, johon voi soittaa, kun tuntuu, että olisi kiva jutella jonkun kanssa. Tai haluaisi purkaa sydäntään. Ystävien kanssa jutellessa tuntuu, että mieli piristyy ja tuntee saavansa uutta energiaa. Vaikka edellisestä kerrasta olisi pitkä aika, silti ystävän kanssa juttu luistaa kuin olisi edellisen kerran juteltu juuri eilen. 

Kiitos, että olette olemassa! Olette jokainen osaltanne hyvän mielen tuojiani!


Mutta silti: Yksi on ylitse muiden ja ansaitsee aivan erityisen kiitoksen! 
Se, joka on suutuspäissään käskenyt minun repiä p***että, polkenut kymmeniä kilometrejä kesätöihin kanssani kuoputtamaan puskan juuria, matkustanut kanssani maailman ääriin saadakseen p***aa niskaansa omilta sukulaisiltaan, parturoinut vuosi tolkulla päätäni luottokampaajana, ollut maailman paras kummi lapselleni, pysynyt rinnallani erossa ja rakkaudessa, tsempannut painonhallinnassa, kipittänyt lenkillä rinnallani puolta lyhyemmillä jaloillaan, jakanut ylä- ja alamäet. Jos olisi valtaa, niinkuin on mieli, niin veisin sinut taas jonnekin maailman ääriin. Mut kun ei niin ei, kuten tiedät. 

Kiitos, Erja! Olet täyttä kultaa! 



Jaa ajatuksesi ystävyydestä kanssani kommentoimalla tähän tekstiin tai Facebookissa!  Kiitos!

tiistai 1. joulukuuta 2015

1. joulukuuta 2015




Positiivinen ajattelu.

Hyvä olo ja hyvä mieli merkitsee eri ihmisille eri asioita. Minulle ne ovat aika yksinkertaisia ja luonnollisia asioita, jotka on helppo saavuttaa. Koen olevani peruspositiivinen ihminen. En tarvitse mitään ihmeellistä ollakseni onnellinen. Onni on hetkessä, josta nauttii. Hymy, kosketus tai vaikkapa kehräävä kissa riittää. Lapsen nauru, auringon paiste, kynttilän lepatus pimeässä. Mitä milloinkin.

En jaksa rypeä kovin pitkään masennuksen alhossa, vaikka toki minullakin toisinaan kaikki mättää ja menee kuppi nurin hyvinkin pienestä, mutta harvoin olen montaa päivää peräkkäin alavireinen, kiukkuinen tai negatiivinen. Tai edes montaa tuntia peräkkäin.

Uskon, että ihminen pystyy itse vaikuttamaan hyvään mieleen omalla ajattelullaan ja teoillaan. Positiivinen ajattelu on avain hyvään mieleen. Vaikka toiset saattavat vierastaa ajatusta tietoisesta positiivisten ajatusten ajattelemisesta, sitä kuitenkin kannataa  kokeilla ja pian se saattaakin muuttua luonnolliseksi osaksi elämää. 

Positiivisella ajattelulla ja positiivisella mielellä ollessa on vastaanottavaisempi ja valmiimpi kokeilemaan kaikkea uutta, kaikilla elämän osa-alueilla, mikä osaltaan lisää hyvää mieltä ja hyvää oloa. Hyvän kierre syntyy ihan yhtä helposti kuin negatiivisuuden ja pahan kierre. 

Jokainen aikuinen on vastuussa itsestään ja omasta onnestaan. Tässä ja nyt, ei sitten kun. Vain itseään voi muuttaa ja kehittää. Positiivisten ajattusten kautta se on helpompaa.

Jaa jokin tämän päivän positiivinen ajatus kanssani tai kerro asia mikä tekee sinut onnelliseksi kommentoimalla tähän tekstiin tai Facebookissa!  Kiitos!


maanantai 30. marraskuuta 2015

Joulukalenteri 2015


Huomenna se taas alkaa; lähtölaskenta jouluun! 

Mietin, että teenkö tänne blogiin kalenteria tänä vuonna ollenkaan, mutta totesin, että minulle ei tule joulua ilman joulukalenteria. Koska perinteiset suklaakalenterit ei iske pahvisen ja surkean makunsa tähden, enkä juuri nyt voi uhrata rahojani mihinkään hyvän olon hemmottelukalenteriin vain itselleni, vaikka haluaisinkin eniten maailmassa juuri sitä, teen tästä blogin joulukalenterista hyvän mielen joulukalenterin, erityisesti itselleni. Toisaalta en aio ottaa mitään stressiä asiasta. Jos joku päivä jää välistä, on sille hyvä syy, enkä anna hyvän mieleni järkkyä moisesta. 
Toivottavasti siitä on iloa ja se toisi hyvän mielen myös teille siellä ruudun toisella puolella! Haasta nimittäin teitä lukijoita interaktiivisesti osallistumaan hyvän mielen kalenteriini kommentoimalla kirjoituksia! 

Hyvää joulun odotusta! 


lauantai 7. marraskuuta 2015

Osumia


Kävi kylmät, kun olin torstaina kätköilemässä. Kätköily on ollut taka-alalla viime aikoina, mutta torstaiaamun kaunis keli houkutti lähtemään ulos kätköille ennen räntä- ja loskakautta. Lasten lähtiessä kouluun pakkasin itselleni eväät reppuun ja lähdin pyörällä baanalle. 


Yöllä oli ollut vähän pakkasta, joten pellolla sulava kuura höyrystyi auringossa. Silti en ymmärtänyt, että myös tiet saattaa olla jäässä. Onneksi pysähdyin laittamaan kypärän päähän, kun huomasin sen unohtuneen roikkumaan repusta edellisellä kätköllä, jossa kävelin jonkin matkaa tieltä metsään. 
Poljin alamäkeen kunnolla vauhtia, kurkkasin taakse, ettei ketään tule ja lähdin kääntymään vauhdissa vasemmalle tien yli. Silmän räpäyksessä tajusin, että nyt lähti pyörä käsistä, mutta se oli jo myöhäistä. Mätkädin kyljelleni peilijäiseen asfalttiin, pyörän sarvi kävi sisäreidessä ja kypärä pamahti maahan. Pyörä luisui vielä itsekseen eteen päin, kun oma liukuni jo loppui. Kömmin pystyyn ja nappasin pyörän äkkiä tien sivuun, ennen kuin aloin tarkastamaan vahinkojen laajuutta. Lähistöllä kävelevä nainen huuteli, että olenko hengissä, kun ryske oli niin kova. Hengissä ja suunnilleen ehjänä selvisin, mutta takkiin tuli pieni reikä, kypärään naarmut, kyynärpäästä lähti nahka vereslihalle ja lonkkaan turposi kuperan kämmenen kokoinen patti hyvin nopeasti. Myöhemmin kotona huomasin sisäreiden mustelman. 
Koska päässä tuntui ihan hyvältä, jatkoin reissuani, kun pahin kirvely ja kipu lonkassa helpotti. 

Perjantaiaamuna tunsin hyvinkin nahoissani, että osumaa on tullut. Niskan lihakset olivat kankeat ja kipeät nytkähdyksestä, jonka kypärän maahan osuma aiheutti. Lievästi myös selän lihakset muistuttelivat olemassa olostaan, lonkan kosketusarkuudesta puhumattakaan, mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa iloksi muutu. Olen kuin pahemmassa ottelussa ollut, koska käsivarsi oli jo entuudestaan mustelmilla, kun maanantaina kokeillessani pojan kanssa jousiammuntaa läpsäytin jousen heti kättelyssä yliojentuneen kyynärnivelen takia kyynärtaipeeseeni. 

perjantai 6. marraskuuta 2015

Kulisseissa tapahtuu




... kaiken aikaa, vaikka näyttämö on hiljainen. 

Arki uudella paikkakunnalla on asettunut uomiinsa syksyn myötä. Vaikka nyt on vähemmän pakollisia kotiin liittyviä töitä ja puuhasteluja, silti tuntuu, että aika luistaa käsistä vauhdilla. Tänne blogiin ei ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan kunnolla, kun kameran käyttö on jäänyt kovin vähälle tai kuvat odottaa joulua. 

Käsitöille ja liikunnalle taitaa tällä hetkellä mennä nuo kotihommiin ennen menneet ajat aika tarkasti. Ja lapsien kanssa tulee tehtyä nyt enemmän juttuja yhdessä, kun kavereita ei ole ihan naapurissa. 

Elokuussa alkoi neuleiden kutomiskausi, joka on päällänsä edelleen. Pitkälle kevääseen, uskoisin ja toivoisin ainakin. Askartelu ja ompelu ovat olleet enemmän sivuosassa, mutta tietenkin lähestyvä joulu vaatii myös niillä osa-alueilla aktivoitumista. 

Neuleissa olen laajentanut repertuaariani ja tehnyt/aloittanut suurempi töisiäkin juttuja. Itselleni aloitin mm. puolipitkää villatakkia Novitan Joki-langasta, mutta se on pitemmän linjan projekti, koska joululahjat ovat nyt etusijalla. Sukkapuolella syksyn mittaan olen kutonut mm. kahdeksat tennarisukat. Yllä parista työkavereille tehdyistä parista puhelimella pikaisesti otettu näyte. 

Yksi työkaveri oli kerännyt kissanruokapusseja pikkuhiljaa. Tein niistä hänelle ylimmässä kuvassa olevan kierrätyskassin. Itselle olen keräillyt viime aikoina kahvipusseja ja tarkoitus olisi lähiaikoina kokella niidenkin jalostamista kasseiksi ja koreiksi. 

Joululahjoja on sekä valmistunut että on edelleen puikoilla useita yhtäaikaa. Hankalampia teen kaikessa rauhassa kotona vapaahetkinä, helpompia tulee kuljetettua mukana ja tehtyä aina, kun sopiva väli tulee eteen. Tämän hetken suurin ongelma on, että olisi kiva tunnelmoida hämärän hyssyssä, mutta käsitöitä varten pitäisi olla hyvä työvalo. Koska kunnon jalkalamppu puuttuu meiltä tällä hetkellä, kokeilin neuloa otsalampun valossa. Onnistuu se niinkin, vaikka puolison mielestä en ole kovin edustava lamppuni kanssa. 



tiistai 29. syyskuuta 2015

Farkkuväsky


Joskus, jo keväällä, aloitin Hämptonissa tekemään itselleni jälleen uutta käsiväskyä miehen ( ja vähän esikoisenkin) vanhoista farkuista. Eilen  vihdoin sain inspiraation tehdä homman loppuun. 


Vuorasin laukun punaisella puuvillakankaalla ja tein sinnekin reilusti taskuja, että kaikki pikkusälä pysyy hyvässä järjestyksessä. Pohjan ryhditin tukevalla keinokuituhuovalla.  Ryhtiä saisi vieläkin lisää, kun viitsisi laittaa tukikankaat kappaleisiin ennen ompelua, mutta toisaalta farkku on aika ryhtevää, enkä toisaalta halunnut laukusta turhan jäykkää. 


Itse tekemällä ja erityisesti kierrättämällä vaan saa niin hyvän mielen. 

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Mä niiiiin tein sen!


Nyt on taas yksi unelma toteutettuna! Tosin en ollut tästä vielä järin kauan unelmoinut. Vuosi sitten olisin saattanut nauraa päin naamaa, jos joku olisi kirkkain silmin väittänyt, että ensi kesänä juokset puolimaratonin. Ei ollut silloin kyllä käynyt mielessäkään. Ainakaan vakavasti. Mutta kuten tapana on, nälkä kasvaa syödessä ja olihan tämä luonnollinen jatkumo kesällä juostulle kympille. Aluksi oli kyllä tarkoitus juosta puolikas vasta ensi kesänä. Yläkuvassa perhoset lepattaa vatsanpohjassa hetki ennen lähtöpaikalle siirtymistä. 


Ensimmäisen puolikkaan näyttämöksi valikoitui 19. Maisematiemaraton, jonka kisakeskus on aina Huittisissa. Koko maratonin lähtö oli Urjalasta, puolikkaan Punkalaitumen puolelta. Matka juostiin siis paikasta a.) paikkaan b.), eikä kierretty samaa lenkkiä moneen kertaan. Pidin ajatuksesta, että maisemat vaihtuvat koko ajan, eikä kisan hintakaan ollut paha. 

Kilpailijat kuljetettiin kisakeskuksesta linja-autoilla lähtöpaikalle, jossa ehti hyvin ottaa pientä lämpöä alle ja venytellä. 


Elämyksellinen vessareissukin tuli tehtyä ennen lähtöä kolmen kimpassa, vieraiden naisten kanssa.


Puoliso oli mukana huoltojoukkoina kilpailukeskuksessa, kameran kera tietenkin. Olin varovaisesti asettanut itselleni tavoiteajaksi 2,5 h. Laskin, että jos oikein hyvin menisi, saattaisin suorittaa urakan ajalla 2:06, eli 6 min/km vauhdilla. Onneksi puoliso oli vielä toiveekkaampi ja oli valmiina ajoissa, koska ylitin kaikki omat odotukseni ja juoksi lopulliseksi ajakseni 2:02:31, jolla sijoituin viidenneksi omassa sarjassani. Maaliin saakka meitä N40-sarjalaisia juoksi 13. 


Takanani juokseva henkilö toimi hyvänä tsempparina. Hän juoksi kanssani suurimman osan matkasta ja koska oli paikkakuntalainen, sain kiritystä yleisöltä hänen siivellään. 


Hymy oli kyllä aika herkässä jo tässä kohtaa, kun yritin löytää katsomosta tutun hahmon kameran kanssa. Tosin, ei se pahasti hyytynyt missään kohtaa. Alku sujui todella hyvin, sain pidätellä itseäni, etten lähtenyt liian reippaaseen tahtiin, kun juoksu tuntui hyvältä edellisen illan sappikipukohtauksesta huolimatta. (Täytynee seuraavalla kerralla olla tarkempi hiilaritankkauksen suhteen.) Vatsa ja sormet turposivat kyllä heti alkumatkasta, mutta housujen nyörin avaamisen jälkeen en oikeastaan ajatellut koko asiaa ennen maalia. 

Kuuden kilometrin hujakoilla alkoi tulla tutut nestehukan ensioireet, eli iho nousi kuumuudesta huolimatta kananlihalle ja sormissa alkoi tuntua puudutusta. Olo korjaantui, kun aloin juomapaikoilla nautiskella sekä urheilujuomaa että vettä. Vesi tosin tuli suurelta osin kaadettua paidan sisälle piristämään. 

17-18 kilometrin kohdalla tunsin pohkeissa pientä kiristyksen tunnetta, mutten antanut sen häiritä menoa. 


Huivi meinasi loppukirissä vilahtaa silmille, joten se täytyi riipiä pois päästä viime metreillä. Oli mukava juosta maaliin, kun kuuluttajakin osasi lukea sukunimeni sujuvasti ilman lisäkirjaimia tai virheellisiä tavutuksia. 


Maalissa ei ehtinyt hengähtää lainkaan ennenkuin mitalia ja palkintoa pukkasi jo käteen. Eikä palkinnon antaja edes yrittänyt silmiin tuijotella, toisin kuin saaja.

Pohkeet olivat jonkin aikaa suorituksen jälkeen aika tukossa, mutta venyttelyllä ja pienessä liikkeessä olemalla sain ne aukeamaan illan mittaan. 


Olen kyllä supertyytyväinen tähän ensimmäiseen puolikkaaseeni ja tunnelmat ovat olleet aivan huikeat. MÄ TEIN SEN! 

Olihan siinä urakkaa, mutta niin lähellä kahden tunnin maagista rajaa nyt olin, että seuraava tavoite taitaakin olla jo selvä. Eli: juoksu jatkukoon ja ensi keväänä puolimaratonille uudelleen!

maanantai 24. elokuuta 2015

Lepoa ja lukemista


Ihan ei taas mene tämä elämä putkeen, mutta niillä korteilla pelataan, jotka käteen sattuu. Sain kunnon flunssan, joka antoi jo ensi merkkejänsä perjantai-iltana töissä ja nyt yritän parannella itseäni kotona sairauslomalla. Harmittaahan tämä todella, kun hyvään vauhtiin saatu treenaaminen katkeaa, vieläpä kolme viikkoa ennen todellista H-hetkeä eli puolimaratonia, jolle olen ilmoittautunut. Ei tässä nyt tällä hetkellä auta kuitenkaan mikään muu kuin lepääminen, joten sitä sitten. 

Jotain hyvää tässäkin sentään on: Kurjasta olosta huolimatta olen jaksanut lukea jo ennen kesälomaa lainaamani ravitsemusaiheisen kirjan. Se on kirjoittettu selkokielellä ja sen verran mukaansa tempaavasti, että sai minutkin aina takaisin testin ääreen lukemisen keskeytyessä, kunnes sain sen kokonaan luettua. Painavaa asiaa, kevyessä muodossa. Toki paljon tiesin aiheesta jo etukäteen, mutta silti löysin sieltä uusiakin näkökulmia, ajattelemisen aihetta sekä vahvistusta omille, aiemmille tiedoille. Innostuin kirjasta niin, että päätin hankkia sen itselleni hyllyyn, kun löysin sen nettikirppikseltä edulliseen hintaan.
Koen, että se olisi erittäin hyvä pohja ravitsemusneuvontaan, jos tekisin terveydenhoitajan perustyötä.  Kirjan kirjoittaja on pitkän linjan ravitemustieteilijä ja -terapeutti. 

Suosittelen kirjaa ihan kaikille. 

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Arki


Niin alkoi arkinen aherrus meilläkin maanantaina. Tänään, kolmantena koulupäivänä (ja äidin ekana työpäivänä), ensimmäinen potilas ilmoittautui sairaslistalle. Tyypillistä joka syksy, kun koulut alkaa, että kulkutaudit iskee heti päälle. Täiepidemiaa odotellessa...