keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Tiedättehän Strömsön?

Sen sanonnan, mikä siitä kansan suussa kulkee? Minäkin tiedän, eikä meillä ole viime aikoina mennyt ihan kuten siellä... 



(Tästä kuvasta saa hyvän käsityksen siitä miten kaukana bideet on istuimesta.)

Puolitoista vuotta kestänyt odotus päästä uuteen kotiin sai täyttymyksensä 28.10., kun saimme käteemme uuden asunnon avaimet. Ei kun tavarat sisään ja nauttimaan elämästä ja uudesta kodista... Niinhän sitä luulisi, ja toki tavarat kannettiin sisään, koska muuttoavut ja -vapaat oli järjestetty, mutta se täyttymys oli ja on edelleen hyvin kyseenalainen. Nimittäin: Ihan ei saatu sitä mitä odotettiin ja mitä meille oli luvattu. 


(X on notkelma/kuoppa, muut merkit rikkoutuneita pintoja.)

Avainta käteen saadessani kysyin, että mihin pyörävarastoon avain käy, että tietäsin laittaa lasten pyörät sinne heti, kun koulusta tulivat suoraan uudelle kodille. Avainten luovuttaja, joka oli sama henkilö, kuka oli luvannut pyörävaraston käyttön meille kuuluvan, kehoitti kokeilmaan ja sillä se sitten selviäisi. Minähän kokeilin, eikä avain käynyt mihinkään oveen, ei. Kysyin asiaa henkilöltä, joka oli pestattu opastamaan meitä alkuun käytännön asioissa, kuten ilmastoinnissa ja lämmön säädössä, asunnon suhteen.  Tämä totesi, ettei pyörävarastojen käyttö kuulu meille rivitalon asukkaille ollenkaan. Sanoin hänelle, että sitä asiaan olen nimenomaan aiemmin jo kysynyt ja se on meille nimenomaan luvattu, joten oletan, että tulemme avaimet myös saamaan... Vastaus oli tylysti, että myyntimies ei ole tiennyt mistä puhuu ja onhan tuossa pihassa pyörätelineitä ja meillä oma kylmävarasto asunnon edessä. Pyörät voi laittaa sinne, jos ei talvella miellytä pitää pyörätelineissä. 




No, pyörät on nyt omassa varastossa. Käytännössä varastoon ei muuta juuri neljän henkilön pyörien lisäksi mahdu ja onhan kerrostalon puolella asuvillakin erikseen häkkivarastot ja silti saavat käyttää pyörävarastoja. Myöhemmin selvisi, että pyörävaraston käyttöoikeus oli luvattu myös naapurillemme, mutta lupaus oli pyörretty samoin kuin meillä. Käyn pyörällä edellen töissä vuoden ajasta huolimatta, joten sen olisi oltava sula aamulla töihin lähtiessä. Ei auta kuin tuoda nastarenkainen pyörä yöksi eteiseen lämpiämään, että aamulla vaihteet toimisivat. Lattiat on suojattava. "Onneksi" ulko-ovi on vielä odottamassa remonttia. Harmittaisi, jos uuden, kunnollisen ulko-oven pyöräni takia kolhisin. 




Noh, eikun nielemään katkera kalkki sillä kohtaa ja odottamaan seuraavaa siirtoa. Ja sitten nautiskelemaan uudesta kodista... Äkkiseltään kaikki näytti olevan kunnossa, mutta kun aloimme tutkailla paikkoja vähän tarkemmin huomasimme ettei näin ollutkaan ja vikoja on tullut vastaan jatkuvasti lisää. Loputon suo, sanoisin. 

Nopsaan summattuna havaitsemiamme vikoja: 

-Ulko-ovi näytti valmiiksi kolhitulta ja siinä oli kahdessa kohtaa teipin jäljet, joita ei puhdistamalla saanut irti, vaan ne oli ikään kuin maalin sisässä.

-Vessan ovi oli valmiiksi naarmuinen ja vessasta puuttuivat putkien suojat, joten viimeistely oli jäänyt kesken. 

-Bideen pidike oli asennettu aluksi väärään paikkaan, mutta korjattu väärinpäin asennetulla mukitelineellä, vaikka oli katselmuksen yhteydessä puhe, että kyseinen laatta vaihdetaan. Muutenkin bideet on molemmissa vessoissa niin kaukana wc-istuimesta, ettei lapsilla ulotu kädet hanan avaamiseen. Hyvä, että minä jotenkin saan sen kurkoteltua pitkillä käsilläni. 

-Laminaattilattiat notkuivat jalan alla enemmän kuin mielestämme pitäisi ja ne läsähtivät paikoin jalan alla lattialla kävellessä. Näitä kuoppakohtia löytyi yhteensä melkein 20 kpl. Ja kun oikein kunnolla aloimme laminaattia tutkia, huomasimme, että laminaatin saumoissa oli pintavikoja olohuoneen ja portaikon alueella yli 60 kpl. Makuuhuoneista löytyy laminaattivikoja vielä lisää, mutta sillä kohtaa, kun ehdimme paneutua asiaan, oli makkarit täynnä tavaraa ja sekä rakentaja että rakennuttaja ovat sitä mieltä, että ne katsotaan uudelleen vuositarkastuksen yhteydessä. 

-Yhdestä portaasta puuttui pala laminaattia ja listojen välistä näkyi alla oleva valu. Metallilistat, joilla portaat oli viimeistelty, eivät olleet kaikki tarpeeksi pitkiä. 

-Osat seinistä on tehty vinoon tai kuperaksi. Yksi seinä oli jo katselmuken perusteella korjattu ennen luovutusta, silti näitä riittää. 

-Yksi ikkuna on asennettu lähtökohtaisesti vinoon ja ikkunan pielet oli viimeistelty joka suunnalta vinoiksi. 

-Olohuoneen ikkunan pokasta oli haljennut säle n. 10 cm matkalta. 

-Jääkaappia ja pakastinta ei saa täysin joka suunnalta suoraan, koska säädöissä loppuu vara lattian epätasaisuuden vuoksi. 

Kaksi ensimmäistä viikkoa jouduimme käymään kiivasta keskustelua rakentajan kanssa, että vioille alettiin tehdä mitään. Saimme osaksemme vähättelyä, kunnes merkitsimme lattian viat teipein ja kuvasimme sen yksityiskohtaisesti. Onneksi yksi ystävä vinkkasi Uuden asunnon laatukäsikirjasta, että saimme käsityksen mitä voimme vaatia. Keskustelun tuoksena viime viikolla remontoitiin alakerran lattia kokonaan ja portaita kunnostettiin. Tällä viikolla on suoristettu ikkunan pieliä ja yhtä seinää vähän ja pienempiä kolhuja peitelty. Osan korjaus jätetään suosiolla vuositarkastuksen yhteyteen, vaikka olisimme halunneet, että korjauset tehtäisiin heti pois alta.  

Kun alakerta oli remontissa, siirreettin piano pois muutamaksi päiväksi. Raksamiehet meinasivat nostaa sen neljän miehen voimalla, mutta puoliso ei tähän suostunut, vaan halusi hommaa hoitaamaan ammattilaiset, joilla on vakuutus. Piano palautettiin lattian valmistuttua ja minä katsoin kotiin tullessani, että mikä karvatuppo siellä kulmassa roikkuu. Meni kädellä sipaisemaan tukon pois, joka olikin pianon ruttuun menny kulma. Palat murenivat lattialle sipaisun voimasta. Pianon kuljetusfirma oli takaisin tuodessaan kolhinut kulman ja pedaalien kiinnitys oli ottanut osumaa ilmeisesti samalla, koska niistä kuului outoa nitinää, jota ei ennen ollut kuulunut.  Tällä kohtaa alkoi olla jo niin viimeinen pisara lähellä, ettei vaan voinut enää käsittää tämänkin olevan totta. Onneksi kuljetusfirma otti siitä vastuun ja piano lähti tällä viikolla korjaukseen. 

Tässä on tullut aika selväksi se, että ostajana joutuu yksin vaatimaan oikeuksiaan, jos niitä mielii saada, tai täytyy tyytyä huonoon, jos ei jaksa oikeuksiaan vaatia. Rakennuttaja ei ole ollut millään lailla tukena, vaikka luulisi olevan heidänkin etunsa, että laatu pysyisi korkeana. Päin vastoin! He tukivat rakentajaa siinä, että osan korjauksista voi jättää vuositarkastuksen yhteyteen. 

Olen kysynyt rakennuttajalta viikko sitten mitä hyvitystä tästä saamme, koska emme ole edelleenkään ihan normaalia elämää päässeet remonttimiesten takia elämään, mutta mitään vastausta en ole asiaan saanut, eli siitä täytyy uudelleen avata keskustelu. Myöskään pyörävaraston avainta emme oli edelleenkään saaneet käyttöömme. 

Ja jottei tämä lysti ihan tähän loppuisi, niin olin alkusyksystä hukannut edellisen asunnon yhden avaimen. Tietenkään suutarilla tilalle teetetty avain ei käynyt, vaan avainten luovutuksen yhteydessä jouduin maksamaan avainten uuden sarjoituksen. Voin kertoa, ei ole halpaa lystiä se, ei. 

On hieman ollut fiilikset maassa ja juuri nyt tuntuu aika vaikealta mieltää, että jonain päivänä tämä kaikki on vain muisto muiden joukossa. Tuntuu myös hieman vaikelta kuvitella, että vielä tulee päivä jolloin tämä asunto alkaa tuntua kodilta. Optimistina yritän kuitenkin ajatella, että ehkä se on mahdollista. Sitten joskus. 


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kaurateeleipäset



Leipä loppu ja kauppaan ei jaksa lähteä? Ai niin, muistin syövereistä tulee mieleen teeleivän väsääminen yläasteikäisenä. Pitäisköhän kokeilla pitkästä aikaa? 


Ja eikun selaamaan nettiä, josta valikoituu Myllyn paras -ohje kaurateeleipäsiin. Leivoin pienin muunnoksin, eli:

Kaurateeleipäset

9-10 kpl
dlkaurahiutaleita
dlhiivaleipäjauhoja
tlleivinjauhetta
1tlsuolaa
1rklluomuruokosokeria
50gvoita ½ dl öljyä
dlmaitoa tai laktoositonta maitojuomaa

Valmistusohje

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää rasva ja maito. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa se leivinpaperille nokareiksi. Taputa nokareet lusikalla leipäsiksi ja paista uunissa 250-asteen lämmössä n. 10 min.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Kohoneuleinen neuletakki


Siskon tyttö oli taannoin neulonut itselleen kivan neuletakin, johon ihastuin. Malli on pari vuotta vanhasta Novitan mallilehdestä, toteutettu Joki -langalla. Aloittelin neulomista viime talvena, kohta joulun jälkeen. Neuloin takkia silloin ja tällöin. Sitä oli vähän raskas tehdä, kun alkaa ikänäkökin jo vaivata ja musta ei ole silloin paras väri työstää. 


Osat sain valmiiksi jo kevätkesällä, mutta eipä paksua, villaista takkia ole kesällä tarvinnut. Niinpä kokoamisen sain aikaiseksi vasta tässä parisen viikkoa sitten. Tykkään kyllä takista kovasti, mutta, mutta... Kokoni pieneni vuosi sitten huomattavasti, mutta aivot eivät ole sitä ilmeisesti täysin uskoneet. Siskon tytön takki oli kokoa M ja aika lailla sopiva minulle, mutta jokin sai minut tekemään sittenkin koon L. Täytyy myöntää, että takista tuli liian suuri. 


No, eipä hätää. Sisarussarjastamme onneksi löytyy hieman enemmän amatsonimainen isosiskoni, jolle uskon takin olevan parempi kuin hyvä. Ja saanpahan tehdä itselleni uuden. Sen verran takkusin ensimmäisen kappaleen alussa, että toisella kerralla luulisi sujuvan helpommin...


Harmi vaan, kun nyt olisi ollut juurikin sopivat kelit pitää villaista takkia, eikä uusi yritys ole vielä edes puikoilla. 




lauantai 6. elokuuta 2016

Kohteena Korkeasaari pitkästä aikaa


Poikettiin kolmen vuoden tauon jälkeen käymässä Korkeasaaressa kolmistaan tenavien kanssa. Melkeinpä voisi sanoa, että nyt vasta muksut on niin isoja, että reissusta oli niille oikeasti iloa ja jaksoivat enemmän paneutua näkemäänsä. 


Kaikkia elämiä ei tokikaan nähty tai olivat unillaan, että vain karvapalleron saattoi jostain erottaa. Silti aikaa saatiin syömisineen menemään neljä tuntia. 
Voin muuten suositella Ravintola Pukin ruokia, olin erittäin tyytyväinen heidän buffettiinsa, vaikka ravintola sulkikin ovensa yksityistilaisuuden vuoksi, eikä näin ollen päässyt enää santsikierrokselle, mutta senkin tiesin ruokia maksaessani.  


Jotenkin olin unohtanut miten kivan vehreää ja viihtyisää Korkeasaaressa onkaan. Oli mukava yllätys tajuta, että täällä onkin näin kivan näköistä. 


Kauniin metsäkisun olisin voinut ottaa kotiin mukaan omien karvatassujen kaveriksi. 


Se alkaa olla pikkuhiljaa tämän kesän loma taputeltuna omalta osalta, huominen sunnuntai enää armon aikaa. Muut jatkaa lomailua vielä ensi viikon ja lapsukaiset vielä seuraavan maanantainkin. Jos vasen nilkka suostuisi lopettamaan oikuttelunsa, voisin taas palata normaaliin päivärytmiin juoksuineen kaikkineen. Toivossa on hyvä elää! 


perjantai 5. elokuuta 2016

Bikinitoppi nro 2.


Toisena koekappaleena ( josta jo mainitsinkin edellisen bikinitopin yhteydessä) virkkasin tämän topin ja sehän oli kuin olikin passeli esikoiselle. On se hyvä, että näitä tyttäriä on monta, niin aina voi kokeilla ohjeita ja tuotoksen saa yleensä kaupiteltua jollekulle tai heidän kaveripiiristään löytynee aina joku, jolle tuotos solahtaa päälle. 

Vaikka ohjeissa olisi kuinka tarkasti kerrottu speksit, niin silti huomaan oman käsialan heittävän ja toisaalta tehdessä oivaltaa, mitä voisi tehdä toisin, millä tavalla ohjetta kannattaa muokata ja sitten taas kokeilemaan uudelleen. 


Tähän otin ohjeen aika suoraan Vähäraumalaiselta. Jotain ihan pientä säätöä tein itse, kuten sen, että virkkasin helman suoraan kuppeihin kiinni ja nyöreihin virkkasin yhden ketjusilmukkakerroksen kaksikertaisesta langasta, eikä tuon takaosan silmukkamääräkään taida täsmätä, mutta noin niinkuin suunnilleen... Lankana etuosassa on vanha Pirkka (Ulpukka muistakseni) puuvillalanka ja koska lanka näki loppusuoran jo sillä kohtaa, virkkasin takaosan Novitan Cotton Bamboo -langasta. 


Kuvat esikoisen kamerasta

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Hämeenlinnan kaupunkimaraton 30.7.2016



Kesän ensimmäinen lappu rinnassa -juoksu oli eilen Hämeenlinnassa. Viime vuonna aloitin "viralliset juoksuni" täältä 10 km matkalla ja tällä kertaa matkana puolimaraton, eli 21,0975 km. Kyseessä oli elämäni toinen puolikas. Viime vuonna juoksin ensimmäiseni Huittisissa, jonne tänäkin syksynä olen vielä menossa juoksemaan. 

Tarkoitukseni oli Hämeenlinnassa yrittää parantaa silloin juoksemaani pohja-aikaa. Toki olin ajatellut, että sää luultavasti on se jokin, mikä voi pilata tavoitteeni saavuttamisen ja toisaalta reitti on erilainen, joten eihän se aika ihan täysin vertailukelpoinen tulisi olemaan.

Aamu alkoi hedelmäisellä aamupuurolla, jossa oli aimo annos raejuustoa päällä. Nykyään on pakko miettiä tarkasti, mitä ennen juoksua pistää suuhunsa, ettei ala poltella ruokatorvea ja nousta hapot ylös. Puuro on vatsalle lempeää ja sillähän ne päivät on pääsääntöisesti jo muutaman vuoden alkaneet. 


Tiesin, että kelin ollessa kuuma ja aurinkoinen, tulee juoksusta vaikeaa. Sääennuste oli lupaillut koko viikon lauantaille hieman viileämpää ilmaa, mutta aamu valkeni aurinkoisena ja varsin lämpimän oloisena. 

Minulla ei tahdo suola-/nestetasapaino pitää hellekelillä, vaikka kuinka tankkailisin. Yritin saada suoloja edellisenä päivänä elimistöön, että neste tarttuisi hyvin kudoksiin ja ainakin aamulla herätessä oli silmäpussit ja sormien turvotus sitä luokkaa, että tiesin nauttineeni suoloja ja nestettä runsaasti. 


Pitkin viikkoa oli aika ajoin perhosia vatsassa ja aamulla auringon paistaessa täydeltä terältään niitä tuntui olevan vieläkin isompi parvi. Mutta eihän siinä sitten muu auttanut, kuin käydä tuulta päin ja toivoa parasta. Pilviä alkoi kertyä taivaalle lähtöajan lähestyessä ja olin toiveikas, josko pientä tihkusadettakin saataisiin viilennykseksi. 


Puolison lisäksi sain kannustusjoukkouhin mukaan pari ystävää. Osa kuvista on puolison ottamia, osa ystävän puhelimesta ja viimeinen omasta puhelimesta. Kaveri oli napannut yleiskuvan ennen lähtöä. Mukaan kirjavaan joukkoon mahtui yksi vaaleanpunainen pupujussikin, jonka selässä luki, ettei hän ole virallinen jänis. 



Olin tilannut kannustusjoukot Aulangolle rannan huvimajalle, ennen hotellia. Tuossa kohden oli matkaa takana hieman yli 8 km ja juoksu tuntui varsin mukavalta. Vielä en kaivannut lisäjuomaa, kun seuraava huoltopiste häämötti ihan mutkan takana. Alun sykettä nostavasta massan mukana menosta olin jo palautunut, eikä vielä ollut mitään tietoa mistään mahdollisista ongelmista. Aikakin lupaili uutta ennätystä. 


Reitti meni vielä Aulangon hotellilta tekosaarille, kunnes sieltä lähdettiin kaartamaan takaisin kaupunkiin päin golfkentän läpi Aulangontielle. Tekosaarilta olikin aika nousujohteista Aulangon tenniskentälle asti. Suuta alkoi kuivaamaan ja huvimajalta tenniskentän lähistölle nousseilta kannustusjoukoilta sain hörpyn vettä ensiavuksi. 

Seuraavalla huoltopisteellä en jostain syystä (aivopieru ja osittain myös keskivartalon turvonnut olotila) ottanut ollenkaan urheilujuomaa, vaan join vain mukillisen vettä ja se taisi olla kohtalokas virhe, koska nousua oli vielä jonkin verran edessä ja aurinko alkoi paistaa taas pilvettömältä taivaalta. 16-17 km välillä tunsin, että jaloissa alkoi tapahtua kiristymisen tunnetta ja lopulta tajusin niiden olevan täysin krampissa. Odotin jo malttamattomana viimeistä juomapistettä, mutta se tuli jalkojen suhteen liian myöhään. Kun pysähdyin juomaan, tuntui todella pahalle alkaa vielä juoksemaan. Pohjalaisella sisulla pakotin itseni uudelleen liikkeelle, mutta loppumatkan vauhti ei enää riittänyt tavoiteaikaan. Oli kuin jalkojen tilalla olisi olleet kipeät puupalikat, mutta juoksin kuitenkin loppuun saakka, koska periksi ei ole tapana antaa. 


Lämpö taisi tuntua aika monen muunkin juoksijan kropassa, koska sen kummemmin kirimättä ohitin vielä loppusuoralla tuskaisen oloisen kanssakilpailijan. 


Maalin vieressä oli kello, josta näin osviittaa loppuajasta. Pieni pettymyshän siitä meinasi päälle pukata, mutta toisaalta kipu jaloissa oli sitä luokkaa, että harmistus meni hyvin nopeasti ohi ja tajusin, että hyvinhän se meni, kun maaliin asti selvisin. 


Lopullinen aika oli 2.05.58. Olin oman sarjani (N45) kahdeksas ja kaikkien naisten 48. nopein. 


No, nälkä viime vuoden pohja-ajan alittamiseksi jäi edelleen, joten syyskuussa siis uudelleen baanalle. Silloin sama reitti, kuin viime syksyn pohja-aikaa juostessa. 

Suuntaan ajatukseni jo tulevaan ja palaan uudella innolla jatkamaan harjoituksia, kunhan jalat palautuu sen verran, että voi taas harjoitella.Tai no, ensin täytyisi pystyä edes kunnolla kävelemään... 



tiistai 19. heinäkuuta 2016

Bikinitoppi virkaten


Tytär mietti tekevänsä bikinitopin itselleen, joten äitille iski inspis ja aloin tehdä paria koeversioita. Koeversioiden sovituksessa selvisi muutostarpeet ja sitten vain tekemään sitä The versiota. Otin liiviosien malliksi sopivat bikinit lainaan. 

 

Löysin uuden blogin, Vähäraumalaine nimeltään. Hän oli virkannut itselleen kivan festaritopin. Tein toisen koeversion suurin piirtein hänen ohjeillaan. (Toivon mukaan se on käypänen toiselle tyttärelle ja saan häneltä kuvia topista päälle puettuna. )

Tähän kolmanteen versioon käytin lankana Novitan Cotton Bamboo-lankaa ja kupit virkkasin Vähäraumalaisen ohjeesta lainaten, alaosaan yhdistin Garnstudion sivuilta löytämäni virkatun topin ohjetta ja Googlesta napatun reunapitsin ohjekaaviota. 

Topin saaja vaikutti tyytyväiseltä ja itse huomasin haikeana toteavani, että olisihan se kiva, jos ei maan vetovoima olisi tehnyt tehtäväänsä, tekisin vastaavan myös itselleni. 

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Välähdyksiä alkukesästä


Kesä on hujahtanut jo pitkälle, eikä ole tullut käytyä päivittelemässä tänne blogiin mitään. Ohjelmaa on ollut joka viikonlopuksi ja arkipäivät ovat menneetkin sitten töissä. Kuvat ovat sekalaisia kuvia kännykästä liittyen kesärientoihimme. Ylin kuva on Jalasjärven Juustoportilta, jossa kävimme vaihtamassa vaatteet matkalla Kurikkaan kummitytön ylioppilasjuhliin. Nuorimies kokeili uraa lypsäjänä säyseän lehmän kanssa. 


Trampan hankimme maalle, missä luultavasti tulee vietettyä jatkossa aikaa vähän enemmänkin. Taustalla näkyvä rakennus pitäisi purkaa, joten lapsille piti saada viihdykettä, kun vanhemmat puuhastelee sen kimpussa. Kyseessä on sama rakennus, jonka purkamista aloittelin jo toissa syksynä kohtalokkain seurauksin. 


Tehy tarjosi Särkänniemi-hubaa jäsenilleen ja heidän perheilleen 18.6. Sattui huono sää, mutta kyllähän siellä silti tuli vietettyä se lauantaipäivä aika pitkälle, kastumisesta huolimatta. 


Joku muukin päätti laittaa vahingon kiertämään minun lisäkseni, kun karuselli oli kovassa käytössä. 


Matkalla yöpaikkaan poikkesimme läheisessä puistossa. 


Juhannuksena pojalla alkoi mopo keulia heti aattona. 


Juhannuspäivää vietimme miehen sukulaisissa Akaalla. Heidän naapurustossaan oli ihmeteltävää kaupunkilaisille. 


Tulevan viikonloppuna kutsuu vaihteeksi Tallinna viettämään parisuhdeaikaa puolison kanssa. Sitä odotellessa... 

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Hirveä ja kuohuvaa vappua


Vaikka vaikuttaisi siltä, ettei otsikossa ole päätä, eikä sen enemmän häntääkään, niin kyllä siinä piilee ihan idea. Oltiin viettämässä vappua yhdistetyllä kätköily- ja luontoretkellä. Raahasin puolison vähän väkisin mukaan ja käskin ottaa kameran, kun eihän sitä tiedä, vaikka osuisi jotain keväistä kuvattavaa tähtäimeen, kuten joutsenia. Heti ekalla kätköllä niitä joutsenia (kokonaista 8 kpl) sitten olikin ja mies pääsi heti luontoretkifiilikseen. 


Meidän muiden etsiessä kätköjä hän ehti napata suunnilleen 150 kuvaa, joista muutaman otoksen laitan teidänkin iloksenne tänne.


Se kuohuva osuus oli koski, jonka lähistöllä oli niin ikään kätkö. Muksut heitteli keppejä veteen ja ihmettelivät niiden katoamista kuohuihin. 


Viimeisellä kätköllä pikkumies ei jaksanut enää lähteä loikkimaan metsään, vaan jäi mielenkiintoisempaan puuhaan kalliolle ja neitikin luovutti ennen lopullista purkin löytämistä, vaikka hyvän tovin olikin apunani juurakoita ihmettelemässä. 


Löytyi monta kivaa paikkaa, vaan yksi juttu vähän jäi harmittamaan: Monessa paikassa oli luontoon heitetty vaikka mitä roskaa, sohvasta lähtien. Uimarannat oli vielä siivomatta ja niillä olevat roskikset oli levinneet pitkin tantereita. Toinpa metsästä yhden hammasharjankin rannalla olevaan roskikseen tullessani pois kätköltä.


Joku oli ilmeisesti yrittänyt sytyttää nuotiota retkilukemisillaan. Sivujen palasia oli lennellyt ympäriinsä. 


Paluumatkalla en oikein uskonut, kun mies yhtäkkiä ilmoitti metsässä seisovan hirven ja sen katselevan tielle päin. Hän kuitenkin kurvasi sattumalta kohdalle osuneelle "liittymälle" ja juoksi kameran kanssa metsän kautta takaisinpäin katsomaan, josko ehtisi vielä kuvata hirveä. Siellä se oli, mutta lähti kiireesti toiseen suuntaan, kun minä rymistelin paikalle. Näin itse vain poistuvan hirven takaa päin.  


Ihana aurinko helli ja lämmitti niin, että tyttö heitti jo hupparinkin pois. Itikoita tosin joutui hätyyttelemään kauemmas.


Turkoosit palmikot


Palmikkosukat valmistui Novitan Jussi -langasta. Jussi on samaa lankaa kuin seitsemän veljestä, mutta värierät on aina pieniä ja satunnaisia. Tätä palmikkosukkaa on tullut neulottua jo niin paljon, että osaan mallin ulkoa ja sen neulominen ei vaadi erityistä keskittymistä, joten sopii neulottavaksi vaikka luennolla tai autossa. Pientä vaihtelua sain vaihtamalla perinteisen vahvistetun sijalle ristiinvahvistettua. 


Olen neulonut välillä kärjen kevennukset sädekavennuksena ja sileänä neuleena, näissä päätin neuloa kuvion kärkeen asti ja kaventaa vain sivuissa.