torstai 30. joulukuuta 2010

Junakakkusynttärit


Tapanina juhlittiin niitä 3- vuotissynttäreitä muutaman muksuvieraan ja kummien kanssa. Junakakusta tuli ehkä enemmän rekka, mutta täydestä meni.


Frööbelien tahdissa tanssahdeltiin  synttäritanssit porukalla.


Uusi vuosi ovella! Mukavia uuden vuoden illanistujaisia kaikille! Ja toivon kaikille tasapuolisesti menestystä siinä mihin ikinä ryhdyttekään ensi vuonna! Itselleni toivon sitkeyttä ja voimia viedä vuosi läpi kunnialla, saaden aikaan sen mitä pitäisi. Läheisille toivon kärsivällisyyttä ja kykyä nauttia hetkistä!
- Katja-

lauantai 25. joulukuuta 2010

Joulutunnelmia









Paukkupakkasista huolimatta mukavaa yhdessä oloa, ulkoilua, hyvää ruokaa ja juomaa sekä suklaata ( ihan liikaa).

- Katja -

perjantai 24. joulukuuta 2010

Tunnelmallista ja leppoisaa joulua!!!





Alkuviikon työkeikoista huolimatta päätin olla stressaamatta ja laitella joulua jaksamisen mukaan. Ja kuinkas ollakaan: Joulu tuli ihan yhtä varmasti kuin hirveän hössötyksenkin kanssa.

Vävypoikien joululahjoja neuloin vielä kaikissa sopivissa väleissä, missä olisin muutenkin kutimen esille ottanut. Tosin bussimatkat töihin hyödynsin myös. Joulupukki tuli nähtyä miehen työpaikalla. Se riitti tälle joululle. Sunnuntai-iltana leivoin taatelikakut itselle ja lahjaksi Amen ja Veeran avustuksella. Samalla tehtiin myös riisimurokarkkeja, joita Ame antoi kavereilleenkin joulumuistamiseksi. Tiistai-iltana vuorossa joululimppuja ja totesin taas kerran, että miksi sitä leipää ei tule tehtyä useammin. Helppo ja nopea tehdä, mutta aina sitä vaan kantaa kaupasta. Kai se on se, kun ei ole nykyään sitä leivinuunia… tai jotain. Tai ehkä sitä on elämässä niin paljon jotain muuta tällä hetkellä?

Aaton aattoon jäi kaupassa käyntiä, siivousta, ruuan valmistelua, kuusen sisään kantoa ja koristelua. Käväisipä Amen kummejakin glögillä. Parit lahjat laitoin vielä pakettiin. Ulkojouluvalojen piuha meni pakkasesta poikki. Kinkku muhi yön uunissa, perunalaatikot menivät nyt aamutuimiin kinkun tilalle. Joulupuuro porisee kattilassa, talo on täynnä lasten laulua, naurua ja ihania tuoksuja. Mitäpä sitä jouluaamulta voisi toivoa?

- Katja-

lauantai 18. joulukuuta 2010

Viinin maistelua ja vähän muutakin



Sisko toi viime sunnuntaina niistä omista rypäleistä tehtyä viiniä muutaman pullon maistiaisiksi. Yksi pullo jo avattiin. Luonnehtisin paremmaksi kuin viimevuotinen, ehdottomasti! Terästimme sillä myös glögiä, hyvin sulautui senkin joukkoon.



Kokosin viikolla piparitalon ja tietenkin poltin sormenikin siinä puuhassa. Koristelut ovat kovin kotoiset, vaikka kuinka päätin tänäkin vuonna petrata ja tehdä kauniimman kuin edellisinä vuosina. Kärsivällisyys loppuu aina kesken.



Tänään oli lasten muskareiden joulujuhlapäivä. Valjastin Lauran Sasun yleisöksi ja itse olin Amélien juhlassa, ne kun olivat yhtä aikaa. Kummallinen ujous iskee aina, kun saavat yleisöä. Ainakin ohjaajan mukaan kaikki osallistuu ja laulaa niin paljon kuin palkeista irtoaa silloin, kun ei ole katsojia.

Eilen siivoilin jo hieman suuremman siivon, ettei tarvitse aaton aattona kovin perusteellista siivoa tehdä. Jätän laatikoiden teon sinne, että saa sitten aattona tuoretta laatikkoa. Perunalaatikon paistan vasta aattoaamuna.

Naapurit olivat hakeneet eilen aivan mahdottoman suloisen labbiksen pennut. Hauvakuume nostaa päätään, vaan vielä täytyy pariksi vuodeksi sekin painaa taka-alalle. Ja naapureista puheen ollen, saatiin viime yönä karmaiseva herätys yhden aikaan. Luulin, että meille tulee joku ikkunasta sisään, mutta seinänaapurin isäntä (?) se siellä vaan yritti pyrkiä kotiinsa. Tosin kaikki muut talossa taisivat herätä ennen oven avaajaa. Näitä paritaloasumisen helmihetkiä taas…
- Katja-

tiistai 14. joulukuuta 2010

Sasu 14.12.2010 3 v!

Pikkumies katsoi normi aamupalaansa: “Mitä toi on? Missä mun kakku on?”


Laitoin aamulla pitkästä aikaa ripsiväriä. Autoin ulkovaatteita pojalle päälle, kun poika katsoi minua hymyillen ja sanoi: “Äiti, sulla on nätit silmät.”


Voi miten kaunista ulkona on, kun on lunta ja pakkasta!


- Katja-

perjantai 10. joulukuuta 2010

“Joululoma” alkoi

Harjoittelut ohi tältä vuodelta! Ensi vuonna, keväällä vasta, pääsee sitten “ihan tosi toimiin” eli terveydenhoitajan harjoittelut alkaa silloin. Nämä oli viimeiset saikkuharkat. Mutta harmillisesti opintopisteet on ihan hilkulla, että saisi aloittaa sairaanhoitajan sijaisuudet, muttei ihan täynnä kuitenkaan. Etenkin, kun tämä viimeinen viikko oli aika tapahtumarikas noin niin kuin ulkoisilta puitteiltaan. Tiistaina myöhästyin oikein kunnolla, kun ensin bussi, jolla olin lähdössä, meni aikataulusta 4 minuuttia etuajassa ohi. Olin laittamassa kenkiä, kun kuulin suhahduksen, mutta luulin auraksi, kun tiesin mitä kello oli. Turhaa sitten seisoskelin pysäkillä. Ei tullut bussia, ei. Seuraava auto, johon lopulta pääsin, hyytyi kilometrin päässä meiltä niin, että kuski räpläsi sitä yhden kymmenen minuuttia, että sai käyntiin ja matka jatkui. Olin lopulta 40 min myöhässä. Iltapäivällä olin vielä sössinyt osastolla käytettävän reissuvihkoni jonnekin, ilmeisesti jättänyt työpaidan taskuun ja heittänyt sitten pyykkipussiin, kun ei löytynyt keskiviikkoaamuna mistään.


Keskiviikkona kuulin ohjaajani murtaneen jalkansa lasketellessaan. Kävin viemässä hänelle toiselle osastolle arviointipaperit ja sovimme, että kirjoittaa arvioinnin, kun jaksaa ja lääkepöllyistään selviää. Torstaina olisi ollut varsinainen arviointi niin, että opettaja olisi ollut paikalla, mutta jäi nyt tällä kertaa tekemättä.


Keskiviikkoiltana olimme Amén jumpan joulunäytöksessä, jossa esiintyivät voimisteluseuran kaikki ryhmät. Ihan tuli vanhat ajat mieleen, kun Laura harrasti ja samoissa tunnelmissa katsomossa istuin. Koko ilta vierähti siellä ja lapset sai laittaa kotiin päästyä heti iltapalalle, pesuille ja nukkumaan. Muutenkin joka ilta on täytynyt sukkuloida autolla edes takaisin syystä tai toisesta.


Nyt täytyy tunnustaa, että on takki aika tyhjä, väsymys painaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Josko sitä saisi itsensä koottua viikonloppuna ja maanantaina jaksaisi taas pinnistää koulutehtävien pariin. Onneksi sunnuntaina isosisko piipahtaa käymään, että saadaan vähän laittaa maailmaa keskenämme uuteen uskoon. Ja kai sitä täytyy jotain jouluista puuhastella lasten kanssa, josko se auttaisi vähän rentoutumaan. Tänään sain muutaman joululahjaostoksen tehtyä. Sekin vähän jo piristi.
Pitäisi varmaan lähteä jo treffeille Nukku-Matin kanssa. (*Haukoutus*)
- Katja-

maanantai 6. joulukuuta 2010

6.12.2010

Lähdimme aamusta ulos tenavien kanssa. Pihaa kolattiin ja naapurin lapsia pyydettiin ulos. Lähdettiin lopulta porukalla luistelemaan.



Amé ei vielä oivaltanut luistelun perimmäistä olemusta, viimevuotiset opitkin tainneet unohtua asian tiimoilta, mutta Sasu yllätti. Lainasimme naapurin pikkumiehen harjoitusluistimia ja poika innostui hetimiten yrittämään itse eteenpäin ja pysyi yllättävän hyvin pystyssä. Ihana nähdä innostus toisen silmissä. Ei olisi malttanut vaihtaa kenkiä ollenkaan takaisin. Täytynee tehdä kirppiskierros, jos hänelle löytyisi luistimet. Tai puhua pukille, jos ei löydy.




Isänmaallisen lounaan jälkeen ( ranskiksia, kalapuikkoja ja nakkeja) leivottiin piparit perinteiseen tapaan. Piparitalon osat tehtiin odottamaan kokoajaansa.


Illan kruunaajaksi keittelin riisipuuroa ison kattilallisen, samalla sinivalkoisia kynttilöitä keittiön ikkunalla poltellen.
- Katja-

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

5.12.2010

Ihana viikonloppu ollut! Nähty ystäviä ja nautittu mukavista juttutuokioista. Ja ihan liikaa herkuista.

Itsenäisyyspäivän aatto, perinteinen piparitaikinan teko ilta. Huomenna saa lapset kaulita ja tehdä pipareita.

Amélie osaa lukea!


-Katja-

torstai 2. joulukuuta 2010

Joulukuu…

Miten nopsaan päivät luistaa läpi sormien, lapset avasivat jo kakkosluukut kalentereistaan!

Yksi etappi opiskelun osalta saavutettu: Uniklubi kokoontui eilen viimeistä kertaa! Nyt on enää raportin kirjoitus ja kokoaminen siitä edessä: sitten joskus, kun loppuu harjoittelu. Siitä puheen ollen tänään ja huomenna menen iltavuoroon.

Seuraavaksi aion tarkastaa piparireseptin ja sitten kaapit, mitä täytyy ostaa, että päästään taas itsenäisyyspäivä perinteisesti pipareita väsäämään. Muutenkin suunnittelen viikonlopun kauppalistan, kun odotamme vieraita Jyväskylän suunnalta. Huomenaamulla täytyy siivota ja lauantaina käydä kaupassa, että tohtii vieraat päästää sisälle. Yritän tässä uskotella itselleni, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Katsotaan miten sen toisen puolen huomenna käy.



Tonttu pieni, punaposki,
yöllä oven ripaan koski.
Painoi nenän akkunata vasten,
kurkki sisään unta lasten.




Joulua odotellen,
- Katja-



tiistai 30. marraskuuta 2010

Tiu tau tilhi…



… ei niinkään äidin ryytimaassa vaan tällä kertaa marja-aronioissa ja koristeomenissa. Pakkanen toi ne syömähän taas. Kun kävelimme ohi, ne lensivät koivun latvaan odottamaan rauhallisempaa hetkeä ja palasivat apajilleen meidän mentyä.



Askartelimme tänään Amén kanssa viime vuonna aloitetut, mutta kiireessä kesken jääneet, enkelikoristeet loppuun. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


Kävin pienten kanssa vähän seikkailemassa metsässä. Ihana katsoa ja kuunnella miten lasten mielikuvitus lähtee lentoon ja tekemistä keksitään, vaikkei ole mitään ihme vempaimia käsillä. Ja pulkkamäki on myös ikihitti. Siihen en kyllä itsekään kyllästy ikinä. Enkä pakkasen punaamiin pieniin poskiin…
- Katja-

maanantai 29. marraskuuta 2010

Kotipäivä

… Vaikka piti olla hoito/harjoittelupäivä. Pikkuneidillä alkoi eilen särkeä päätä ja aamuyöllä hän herätti minut jälleen samasta syystä ja pikkuisen oli lämpöäkin. Niinpä vien vain pojan hoitoon ja jäin pikkupotilaan kanssa kotiin. Teimme tytön jaksamisen mukaan rästijuttuja.



Sain viimein laitettua virkatut joulukoristeet kovettumaan. Ohjeet sokeriliemen hämmentämiseen nappaisin täältä. Pikkuapulainen ojenteli aluksi hyvin innokkaasti nuppineuloja, mutta kun homma vaan jatkui ja jatkui, niin väsy iski ja äiskä sai lopuksi itse kaivella neulat tyynystä tahmeilla sormillaan.

Teimme myös joulukorttiaskartelut valmiiksi, tosin täytynee ostaa vielä muutama kortti tai jos ehdin, niin väkertää itse, kun eivät ihan riittäneet kaikille, joille tapaan kortin laittaa.  Kuoretkin kirjoitin jo valmiiksi odottamaan postimerkkejä.


Täyttelin myös perinteiset joulukalenterit joulunodottajille. Nämä ovat alun perin tehty isoille tytöille, kun olivat pieniä.



Koristelin metsästä tuodut vihreät oksat ruseteilla, josko näin jaksamme paremmin odotella sitä oikeaa kuusta.

Mukavasti saimme tehtyä asioita (ja hyödynnettyä "ylimääräisen" ajan), jotka ovat olleet mielessä, mutta siirretty odottelemaan parempaa aikaa.
- Katja-

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Jännitystä elämään…

Olimme lähistöllä pulkkamäessä tuossa illansuussa koko poppoo. Mies laittoi ulko-oven lukkoon lähtiessä, koska suora näköyhteys kotiin puuttui. Oli jo pimeätä, katuvalojen ja tehtaan valaistuksen kajossa laskettelimme –20 asteen pakkasessa. Takaisin palatessa ovi ei auennutkaan avaimella. Luulin miehen vedättävän, mutta uskottava se oli. Juuri sillä samalla hetkellä, kun mies asia totesi ja julkilausui, oli kummallakin jälkeläisellämme armoton vessahätä. Kuinkas muuten.



Onneksi miehen työhuoneen ovi aukeni ongelmitta ja päästiin lasten kanssa sinne lämpimään, kun J alkoi värkkäämään oven kanssa. Hain ulkovarastosta muovikippoja ja lapset pääsivät pälkähästä eikä tarvinnut pakkasessa kenenkään paikkojansa palelluttaa. Koska homma oven kassa oli edelleen kesken, totesi Amélie, että hän kuolee nälkään juuri sillä samalla hetkellä. (Olihan toki edellisestä ruokailusta jo kulunut tunnin verran aikaa.) Aloin miettiä viihdykettä lapsille, että nälkä ym. paniikkiin viittaava unohtuisi, kun ovi suostuikin aukenemaan.  Sisälle pääsyn jälkeen ei kukaan puhunut nälästä enää mitään. Hyvin jaksoivat odottaa vielä pari tuntia iltapalaa.
- Katja-

perjantai 26. marraskuuta 2010

Ystävän muistolle

Pienen matkaa sain kulkea mukanasi,
nauttien ystävyytesi pyyteettömästä lämmöstä.
Yhä uudelleen ja uudelleen sait minut hämmästymään,
miten kevyesti ja kauniisti voi raskaankin taakkansa kantaa,
samalla jakaen ja kylväen iloa ja hyvää oloa ympärilleen.
Kiitos kaikista niistä mieleenpainuvista hetkistä,
jotka sain jakaa kanssasi!
Lepää rauhassa.
- Katja -


torstai 25. marraskuuta 2010

Ihania muistoja III: Santorini 2005

Häämatkalla


Iltatunnelmaa hotellilta.



Theran tuliperäinen saari.



Kapuamassa saaren korkeillamme kukkulalle.


Oiaa hetkeä ennen auringonlaskua.


Yksityiskohtien kauneutta.



Talot rinteessä; kuin ampiaispesä.


Kutsuvasti raollaan…

Ihania muistoja II: Venetsia 2004



Miimikot Venetsiassa.


Papadopolin puutarha.


Gondolissa.


Janoisen keidas.


Pää pilvissä, tai oikeammin; niiden yläpuolella.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Ihania muistoja…

… tulee mieleen vanhoista valokuvista! Se kutkuttava tunne, mikä oli vastarakastuneena tai millainen oli joulun tunnelma, kun isot tytöt oli vähän pienempiä. Tai ne hyvät ja pahat hetket koirien kanssa…

Joulupöydän tontut

Kynttilä

Ihan pihalla

Hessu Talvella

23

Tuho_2


Tuho_3

Siinä muutama tunnelmapala.
- Katja-

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Joulua kohti…

 
…mennään pikkuhiljaa. Pala palalta lisäilen jouluista tunnelmaa fiilisten mukaan ja glögiä kuluu... Ulkovalot palavat jo joka ilta, eilen kuunneltiin joululauluja, torttujakin olemme paistellet jo muutaman kerran.
Perjantai/lauantaiyön kävin yökköilemässä kesätyöpaikassani. Kummallinen yö, kun en meinannut nukahtaa kertaakaan, vaikka alla oli työpäivä ja illansuussa kävin vielä pienessä atk-koulutuksessakin, vaan olin ihan virkku koko yön. Aamulla kotonakaan ei oikeastaan nukuttanut. Otin puolentunnin aamutirsat ja siitä se päivä sitten lähti käyntiin. Meidän netti ei ole juurikaan toiminut viikonlopun aikana, silloin tällöin pätkittäin vain, joten joko sen tai yövalvomisen inspiroimana (kesälläkin huomasin, että sain valvomisesta inspiraatiota) olen tänään saanut mielestäni paljon aikaan.
 
003
 
Vaihdoin/tein lasten huoneeseen vähän jouluisemmat verhot aamupäivällä. Paneelin olen tehnyt jo aiemmin jonkun keittiön ikkunaan, vaihdoin nyt vain ylös tankokujan. Heiton ompelin vanhasta voilé – palasta, joka kaapista löytyi. Vaihdoin myös meidän makkariin tummemmat verhot talvisydämeksi. Leikkimökistä siirsin leikkikeittiön lastenhuoneeseen niin ikään talven ajaksi. Silitin ison pinon vaatteitani. Ripustelin jouluvaloja sisällekin. Lisäksi kävimme kaupassa hakemassa tytölle uudet Kuomat, että pienet varpaat eivät palelisi. Laitoin myös lukiolaiselle sukankutimen alkuun, että saa verestää vanhoja taitojaan ja tietenkin siinä sivussa pyykkikone on laulanut melkein koko päivän.
Viime viikko päiväkodissa meni hujauksessa, huomenna vuorossa keskussairaalan lastenosasto.
 
001
 
Virkkasin päiväkodin jämälangoistaan muutaman sorminuken lasten iloksi.
Nyt kutsuu Uno-peli ja muu porukka keittiön pöydän ääressä…
Palaamisiin!
- Katja-

tiistai 16. marraskuuta 2010

Peikkopoika ja keijukaistyttö

 

Sain ystävältäni pari viikkoa sitten lainaksi muksuille hänen lapsiensa vanhat rooliasut. Niissä oli vähän saumat ajan mittaan kärsineet ja eilen illalla ryhdistäydyin ja korjasin ompelukoneen päälle kertyneen vaatekasan, jossa nuo puvutkin odottivat.

001 

Kännykän kamera teki jonkin ihmeellisen valopallon tytön jalkaan, mutta muuten paras otos kuvatuista, niin ajattelin silti sen laittaa. Huomenna lapsilla on valokuvaus hoitopaikan kautta. Neiti haluaisi laittaa tuon mekon, mutta äiti ei ole innostunut asiasta. Saapa nähdä millainen vääntö asiasta vielä käydään…

Kaikille niille, jotka eivät ole töissä päiväkodissa, haluan sanoa, että kuravaate rumba siellä on paljon, paljon ärsyttävämpää mitä villeimmissä unelmissanne edes saatatte kuvitella. Olen nyt kaksi päivää pessyt ja ripustanut kuivumaan osastollisen kuravaatteet. Ainakin on tullut itselle selväksi se, että jatkossa huolehdin siitä, että kuravaatteet ovat tarpeeksi suuret, ehjät ja hyvin merkatut. En enää koskaan ikinä pitkitä isompien kokojen ostoa!

- Katja -

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Onnea Isi!

 

022

 

Pikkuiset odottivat jännittyneinä hetkeä, jolloin Isin saa käydä herättämässä. “Laulathan sä äiti sit isille?” Itse eivät uskaltaneet osallistua lauluuni…

007

Pientä hemmottelua eli aamiainen vuoteeseen edes kerran vuodessa.

011

Sasun korttiin oli liimattu kiiltokuva, jossa intiaaniksi pukeutunut poika tukisti tyttöä. Sasusta se oli hauskaa ja hän piti huolen, että kaikki muutkin tietävät, että hän tukistaa siinä siskoa.

012

Sasu ei ihan sisäistänyt isäinpäivän ja synttäreiden eroa, mutta pääasia pikkumiehelle taitaa olla, että jotain juhlitaan ja kakkua on tarjolla!

***

002

Edellisen postauksen tunika päälläni, kuten lupailin. Kuvanlaatu on aika surkea, mutta ajanee asiansa joten kuten. Toisaalta valaistus tuossa valkoseinäisessä tilassa tekeekin tunnelman hieman sinerväksi. Tunikan malli poikkiraitoineen ja suurine kauluksineen imartelisi ehkä hieman heikommin ravitumpaa henkilöä enemmän.

Perjantaina kävimme pienten ja esikoisen kanssa uimahallissa. Lupailin muksuille alkusyksystä, että mennään joskus, kun isosisko tulee kylään. Painostus alkoi käydä niin voimalliseksi, että oli parempi lunastaa lupauksensa. Uiminen oli muksuista mukavaa ja altaasta lähdöstä sai pitää pienimuotoisen väännön, mutta äiti voitti. Sasu oli ensi kertaa uimahallissa ja hänen kysymyksensä kanssakävijöistä sen mukaiset. Äitillä korvia kuumotti…

Nyt on viikonloppu taas kääntynyt loppusuoralle. Huomenna alkaa viikon mittainen päiväkotiharjoittelu. Eihän neljän lapsen äiti harjoittelematta osaa terveitä lapsia hoitaa!? Pitäisi viitsiä tutustua kirjallisiin tehtäviin, joita harjoitteluun liittyy, että tietää mihin kiinnittää huomiotansa. Ja kai tuonne uloskin täytyisi nenänsä pistää…?

-Katja-