tiistai 28. helmikuuta 2017

Ystävälle lämmikkeeksi



7-veikat, Nostalgia ja tavan musta, muuntautuivat virkkuukoukulla hapsuttomaksi ponchoksi ystävän harteita lämmittämään. Ohje sama kuin edellisessä poncho-postauksessa

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Kämmekkäät


Novitan Nalle Garden -langasta syntyi kämmekkäät ET-lehden ohjetta muunnellen. Kuvio pääsisi paremmin oikeuksiinsa yksivärisessä langassa. 

perjantai 24. helmikuuta 2017

Ylhäältä alas ilman saumoja - neule


Pinterest työntää ideakuvaa neuleista toinen toisensa perään nähtäväkseni. Bongasin taannoin virrasta kuvasarjan, jossa ohjeistetaan ylhäältä alas -neuleen tekemistä englanniksi. Siitä lähti idea Katian Merino Tweed lankoihin, jotka ostin syksyllä Pienestä Nappipuodista rentoa kotona pidettäävää neuletakkia varten. Etsin suomenkielistä ohjetta takkiin ja löysinkin jotain, jonka avulla pääsin alkuun. Muuntelin vähän ohjetta mieleisekseni neuleen edetessä ja itsevarmuuden kasvaessa. Koska kyseessä oli ihan ensimmäinen ylhäältä alas -neuleeni, olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. 

Lanka oli miellyttävää kutoa ja tuntuu iholla todella mukavalta. 


Huomasin takin valmistumisen jälkeen, että Novitan uusimmassa lehdessä olisi ollut myös ohje vähän vastaavaan perusneuleeseen. Ehkä sitäkin ohjetta täytyy joskus kokeilla. Muutenkin ihastuin tähän saumattomaan tekniikkaan. Miten mukavaa on jättää neuleen inha kokoamisvaihe kokonaan välistä! 

torstai 23. helmikuuta 2017

Ai nii, olinko mä luvannu jotain...


Olin onnellisesti unohtanut lupaukseni tehdä tytölle uudet tennarisukat, kun aiemmat tekeleet annettiinkin pikkuveljelle jalan kasvettua niistä ulos jo ennen virallista käyttöönottoa. Näitä tuli väännettyä kyllästymiseen asti pari vuotta sitten, mutta nyt oli lievästä ennakkoasenteesta poiketen kiva tehdä täsmäiskuna yhdet. Lankana 7-veikka. 

Mitähän muuta olen mahtanut unohtaa, eikä kukaan kehtaa sanoa? 

lauantai 18. helmikuuta 2017

Minulta minulle


Värin ei ole väliä, kunhan on punaista! Tämä Svarta Fåretin Frost -lanka Lankamaailmassa hurmasi minut ja vaati päästä osaksi elämääni.  Kämmekkäät ovat olleet jo jonkin aikaa valmiit, mutten ole raaskinut vielä ottaa käyttöön, fiilistellä vain.  


Ohje on omasta päästä napattu. Lanka ei olisi sinänsä tarvinnut mitään erityistä, mutta kutoessa palmikot syntyivät kuin itsestään tajunnan virtana.  


torstai 16. helmikuuta 2017

Pitsiä sukissa


Novitan ohjetta hieman oman näköiseksi muunnellen valmistuivat nämä pitsikuvioiset sukat. Lankana Novitan Jussi kanervan värisenä. 


Sukat päätyivät työkaverille kiitokseksi kyydeistä. 


tiistai 14. helmikuuta 2017

Itsesuunnitellut kirjoneulesukat


Noin vuosi sitten innostuin suunnittelemaan ja oman suunnitelman pohjalta tekemään elämäni esimmäiset kirjoneulesukkat. Ajatuksena oli tehdä niistä joulukalenterisukat eli joulukuussa päivättäin postaus blogiin, jossa olisi ollut aina pätkä ohjetta kullekin päivälle. Aloitinkin kalenteripostausten tekemisen heti sukkien valmistuttua, mutta homma jäi keväällä kesken ja viime joulun alla ei ollut intoa eikä energiaa tehdä kalenteria loppuun saakka sattuneesta syystä. Noh, sopiihan nämä sydämelliset sukat ystävänpäiväpostaukseenkin, eikös vain?



Ostin Tampereen käsityömessuilta marraskuussa 2015 Novitan osastolta tuota kuvassa näkyvää puna-harmaasävyistä Polkka -lankaa. Siitä inspiroituneena kokosin kätköistäni siihen sointuvia seiskaveikan sävyjä ja laitoin työn alulle.
En ollut ennen näitä sukkia juurikaan kirjoneuleita tehnyt aiemmin, saati yhdistänyt niitä kuvioneuleen kanssa, joten samalla nämä sukat olivat minulle itselleni uuden opettelua ja harjoittelua, kantapään kautta.



maanantai 13. helmikuuta 2017

Riisutut Anelmaiset



Jo heti alkuvuodesta sain tehtyä valmiiksi joskus viime kesänä aloitetut Anelmaiset, jotka ei olleet korvamerkitty kenellekään. Jäivät jonkun toisen, tärkeämmän työn takia sivuun ja sitten tulikin syksy kaikkine energiaa vievine vaiheineen...

Jätin sukista turhat krumeluurit pois ja valitsin väreiksi pääasiassa 7 -veikan hillityt harmaan sävyt, jota yhdistin syksyllä 2016 kässämessuilta ostettuun Novitan puna-harmaa-luonnonvalkeaan Polkka -lankaan. Lisäksi vähän mustaa tuomaan särmää. 




perjantai 3. helmikuuta 2017

Suomi 100 v, lahjoitetaan sukat kaikille tänä vuonna syntyneille ja muuta jorinaa


Meinasin tehdä postauksen jostain ihan muusta neuletyöstä, mutta kuinka ollakaan, JoKu oli säätänyt kameraa niin, ettei minun taidoilla muokata kuvia sellaiseen muotoon, että niitä pystyisin käyttämään... No, nyt tyydyn sitten puhelinkuvaan, jonka jo aiemmin jaoinkin instanssa ja facessa.  

Joulun jälkeen innostuin kutomaan lahjoitussukkia eli ottamaan osaa keräykseen, jossa ajatuksena on tehdä sinivalkoiset sukat kaikille Suomen juhlavuonna syntyneille vauvoille. Neljät, enemmän etualalla olevat, on kudottu varta vasten projektia varten ostamastani Katian Merino baby -langasta. Kahdesta kerästä tuli yhteensä siis neljät pikkuiset sukat. 
Lanka oli minulle uusi tuttavuus. Ihana kutoa ja työn jälki oli niin sileää, etten ole koskaan aiemmin niin siloista jälkeä saanut aikaan millään muulla langalla. Tein kolmet (kuvasta puuttuu yhdet, oli kuvaus hetkellä vielä kesken) muut sukat Novitan Nallen jämistä, mitä kätköistä löytyi. Sukat on jo viety eteenpäin toimitettavaksi ja olen suunnannut neuloosini muihin töihin. (Olen liittynyt facessa ryhmään villasukkakeräykseen liittyen. Täytyy sanoa, että monessa muussakin ryhmässä on toki mielensä pahoittajia, mutta tämä ryhmä on kyllä ihan ykkönen siinä. )

Uusi vuosi on alkanut vähän erilaisissa merkeissä kuin aika moni edellinen. Olen ollut edellisen kerran työttömänä työnhakijana Amea odottaessani yksitoista vuotta sitten. Tai työttömänä ja työttömänä... Ensinhän ne taitavat työttömyyskassassa laskea, että olen pitänyt kertyneet lomapäivät sekä lusinut karenssin ja toisaalta olen tehnyt keikkaa vanhan työpaikkaan niin, ettei tässä kai mitään etuutta ole ainakaan herumassa ihan heti. Työhakemuksia olen kovasti lähetellyt ja muutamaan haastatteluunkin päässyt. Toivottavasti se taas lähtee elämä rullaamaan normaaliin tapaan kohtapuoliin ja joku kiva työ tärppää. Tässä iässä ei enää ihan mihin tahansa haluaisi nörytyä.

Kuviteltiin muuten jo tuossa joulun alla, että asuntoasiat alkaa pikku hiljaa rauhoittua ja päästään pikku hiljaa henkisestikin yli stressistä, mistä aiemmin kirjoitin. No, ei se nyt ihan viimeisen päälle ole Strömsön tyyliin tämä vuosikaan alkanut sillä saralla: Loppiaisena meiltä jäätyi putket niin, että putkimies sulatteli niitä täällä loppiaisiltana parisen tuntia, että saadaan pyykkikone ja astianpesukone pyörimään ja päästään suihkuun. Siinä sitä sitten jälkeen päin kävi monenlaista raksamiestä ihmettelemässä, eikä kellään mitään käsitystä miten uudessa talossa voi käydä niin, että ensimmäisillä yli -20 asteen pakkasilla vetää putket jäähän. Onneksi on ollut sen jälkeen leutoa, mutta kyllähän se koko ajan nakertaa tuolla mielen sopukoissa, että koska taas... Meille asti ei ole tullut varsinaista tietoa, että mitä asialle tehtiin, mutta muutamana päivänä näin miehiä talon alle menevän jotain touhuamaan. 

Ja yhtenä tammikuisena sunnuntai-iltana ihmeteltiin, kun osa sähköistä oli mennyt pois vikavirtakytkimen lauettua. Lopulta syylliseksi osoittautui pari kuukautta vanha vedenkeitin, jonka olin jo ekalla viikolla käynyt kertaalleen vaihtamassa kaupassa uuteen vuotamisen takia. Nyt en enää huolinut samanlaista tilalle, vaan vaihdettiin kokonaan merkkiä. 

Viime viikolla saimme viimein uuden ulko-oven ja vessan välioven. Tai no, ulko-oven osalta kaikki meni hyvin, mutta uusi vessan ovi oli jo alusta alkaen tuhoon tuomittu. Remppamiehillä oli mukana kaksi väliovea, joista kumpikin oli kieroja tai tarkemmin kuperia. Laittoivat omasta mielestään vähämmän kuperan vanhan, viallisen tilalle. Ovi on keskeltä niin kupera, ettei lapset saa sitä omin voimin kiinni. Aikuinenkin joutuu tekemään töitä hartiavoimin. Kun kyseenalaistin uuden oven ja kysyin, että kai laitatte heti uuden, kunnollisen tilaukseen, meinaisi työmiehet, että ovi saattta oieta, kunhan pidämme sitä kiinni, että joutuu paineeseen. EI OLE OIJENNUT, EI.  

Pari vanhaa työkaveria oli kylässä meillä juuri, kun noita ovia olivat vaihtamassa. Kyllä hekin pyörittelivät päätään, että on aika erikoista touhua tämä nykyajan rakentaminen ja virheiden korjaaminen. Itsestä tuntuu jo, ettei kukaan enää usko, kun kerron kaikista uusista käänteistä, mitä tämän asunnon kanssa on vastaan tullut.