maanantai 18. tammikuuta 2016

Niin se taas valui jonnekin


On tää aivan uskomatonta, miten se aika taas hurahti. Kuukausi sitten totesin, kun oli töissä loppurutistus ennen joululomaa, että parempi nostaa kädet pystyyn ja jättää kaikki epäoleellinen myöhemmäksi. Lomalla sitten... 

Loma tuli, joulu tuli, joulu meni, loma jatkui ja lopulta tuli loppiaisena paluu sorvin ääreen. Ja uudet tuulet alkoivat puhaltaa. Nyt olen jo toista viikkoa totuttelemassa uuteen työpaikkaan, uuteen päivärytmiin, normaaliin perhe-elämään. Vielä on vähän petraamisen varaa siinä, että osaa mennä ajoissa nukkumaan, mutta kyllä tämä tästä muuten alkaa lutviutua. 

On hieno huomata, että ei se kaikki terveydenhoitajan ammattiosaaminen ollutkaan kadonnut minnekään, vaikken ole ollut puhtaasti niissä hommissa sitten valmistumisen. Efficakin oli ihan tutun tuntuinen, nopeasti palautui mieleen miten sitä käytetään. 


Silti palaan sen verran vielä jouluun, että esittelen näillä kuvilla mitä annoin esikoiselle joululahjaksi. Tyttö sanoi jossain sivulauseessa, ettei hänellä ole kai kuin yksi virkkuukoukku ja yhdet sukkapuikot. No nyt on sitten vähän useammat. Ja säilytyspaikkakin niille. ( Sai se "pikkukakkonenkin" vastaavan pussikon, mutta puikkojen hankinta jäi tulevaisuuteen...) 

Käsityöihmisenä henkeen ja vereen olen niin iloinen, kun molemmat näistä vanhemmista tyttäristä ovat innostuneet tarttumaan kutimiin. Sitä täytyy tukea kaikin keinoin! 

Ei kommentteja: