maanantai 30. marraskuuta 2015

Joulukalenteri 2015


Huomenna se taas alkaa; lähtölaskenta jouluun! 

Mietin, että teenkö tänne blogiin kalenteria tänä vuonna ollenkaan, mutta totesin, että minulle ei tule joulua ilman joulukalenteria. Koska perinteiset suklaakalenterit ei iske pahvisen ja surkean makunsa tähden, enkä juuri nyt voi uhrata rahojani mihinkään hyvän olon hemmottelukalenteriin vain itselleni, vaikka haluaisinkin eniten maailmassa juuri sitä, teen tästä blogin joulukalenterista hyvän mielen joulukalenterin, erityisesti itselleni. Toisaalta en aio ottaa mitään stressiä asiasta. Jos joku päivä jää välistä, on sille hyvä syy, enkä anna hyvän mieleni järkkyä moisesta. 
Toivottavasti siitä on iloa ja se toisi hyvän mielen myös teille siellä ruudun toisella puolella! Haasta nimittäin teitä lukijoita interaktiivisesti osallistumaan hyvän mielen kalenteriini kommentoimalla kirjoituksia! 

Hyvää joulun odotusta! 


lauantai 7. marraskuuta 2015

Osumia


Kävi kylmät, kun olin torstaina kätköilemässä. Kätköily on ollut taka-alalla viime aikoina, mutta torstaiaamun kaunis keli houkutti lähtemään ulos kätköille ennen räntä- ja loskakautta. Lasten lähtiessä kouluun pakkasin itselleni eväät reppuun ja lähdin pyörällä baanalle. 


Yöllä oli ollut vähän pakkasta, joten pellolla sulava kuura höyrystyi auringossa. Silti en ymmärtänyt, että myös tiet saattaa olla jäässä. Onneksi pysähdyin laittamaan kypärän päähän, kun huomasin sen unohtuneen roikkumaan repusta edellisellä kätköllä, jossa kävelin jonkin matkaa tieltä metsään. 
Poljin alamäkeen kunnolla vauhtia, kurkkasin taakse, ettei ketään tule ja lähdin kääntymään vauhdissa vasemmalle tien yli. Silmän räpäyksessä tajusin, että nyt lähti pyörä käsistä, mutta se oli jo myöhäistä. Mätkädin kyljelleni peilijäiseen asfalttiin, pyörän sarvi kävi sisäreidessä ja kypärä pamahti maahan. Pyörä luisui vielä itsekseen eteen päin, kun oma liukuni jo loppui. Kömmin pystyyn ja nappasin pyörän äkkiä tien sivuun, ennen kuin aloin tarkastamaan vahinkojen laajuutta. Lähistöllä kävelevä nainen huuteli, että olenko hengissä, kun ryske oli niin kova. Hengissä ja suunnilleen ehjänä selvisin, mutta takkiin tuli pieni reikä, kypärään naarmut, kyynärpäästä lähti nahka vereslihalle ja lonkkaan turposi kuperan kämmenen kokoinen patti hyvin nopeasti. Myöhemmin kotona huomasin sisäreiden mustelman. 
Koska päässä tuntui ihan hyvältä, jatkoin reissuani, kun pahin kirvely ja kipu lonkassa helpotti. 

Perjantaiaamuna tunsin hyvinkin nahoissani, että osumaa on tullut. Niskan lihakset olivat kankeat ja kipeät nytkähdyksestä, jonka kypärän maahan osuma aiheutti. Lievästi myös selän lihakset muistuttelivat olemassa olostaan, lonkan kosketusarkuudesta puhumattakaan, mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa iloksi muutu. Olen kuin pahemmassa ottelussa ollut, koska käsivarsi oli jo entuudestaan mustelmilla, kun maanantaina kokeillessani pojan kanssa jousiammuntaa läpsäytin jousen heti kättelyssä yliojentuneen kyynärnivelen takia kyynärtaipeeseeni. 

perjantai 6. marraskuuta 2015

Kulisseissa tapahtuu




... kaiken aikaa, vaikka näyttämö on hiljainen. 

Arki uudella paikkakunnalla on asettunut uomiinsa syksyn myötä. Vaikka nyt on vähemmän pakollisia kotiin liittyviä töitä ja puuhasteluja, silti tuntuu, että aika luistaa käsistä vauhdilla. Tänne blogiin ei ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan kunnolla, kun kameran käyttö on jäänyt kovin vähälle tai kuvat odottaa joulua. 

Käsitöille ja liikunnalle taitaa tällä hetkellä mennä nuo kotihommiin ennen menneet ajat aika tarkasti. Ja lapsien kanssa tulee tehtyä nyt enemmän juttuja yhdessä, kun kavereita ei ole ihan naapurissa. 

Elokuussa alkoi neuleiden kutomiskausi, joka on päällänsä edelleen. Pitkälle kevääseen, uskoisin ja toivoisin ainakin. Askartelu ja ompelu ovat olleet enemmän sivuosassa, mutta tietenkin lähestyvä joulu vaatii myös niillä osa-alueilla aktivoitumista. 

Neuleissa olen laajentanut repertuaariani ja tehnyt/aloittanut suurempi töisiäkin juttuja. Itselleni aloitin mm. puolipitkää villatakkia Novitan Joki-langasta, mutta se on pitemmän linjan projekti, koska joululahjat ovat nyt etusijalla. Sukkapuolella syksyn mittaan olen kutonut mm. kahdeksat tennarisukat. Yllä parista työkavereille tehdyistä parista puhelimella pikaisesti otettu näyte. 

Yksi työkaveri oli kerännyt kissanruokapusseja pikkuhiljaa. Tein niistä hänelle ylimmässä kuvassa olevan kierrätyskassin. Itselle olen keräillyt viime aikoina kahvipusseja ja tarkoitus olisi lähiaikoina kokella niidenkin jalostamista kasseiksi ja koreiksi. 

Joululahjoja on sekä valmistunut että on edelleen puikoilla useita yhtäaikaa. Hankalampia teen kaikessa rauhassa kotona vapaahetkinä, helpompia tulee kuljetettua mukana ja tehtyä aina, kun sopiva väli tulee eteen. Tämän hetken suurin ongelma on, että olisi kiva tunnelmoida hämärän hyssyssä, mutta käsitöitä varten pitäisi olla hyvä työvalo. Koska kunnon jalkalamppu puuttuu meiltä tällä hetkellä, kokeilin neuloa otsalampun valossa. Onnistuu se niinkin, vaikka puolison mielestä en ole kovin edustava lamppuni kanssa.