torstai 30. heinäkuuta 2015

Sibeliusmaraton 2015



Viime lauantaina juostiin Hämeenlinnassa Sibeliusmaraton, joka paremmin tunnetaan kaupunkimaratonin nimellä. Nyt on kuitenkin Sibeliuksen syntymästä kulunut 150 vuotta, joten sitä juhlitaan Hämeenlinnassa monella tapaa. Myös kaupinkimaraton oli saanut Sibeluksen juhlinnan osakseen. 


Ilmoittauduin mukaan juoksuun 10 km matkalle, kevätkesäisen juoksukoulun innoittamana. Pyysin mukaani työkaverin, jolla on enemmän kokemusta juoksutapahtumista, koska tämä oli itselläni ensimmäinen kerta (sitten lapsuuden suunnistuskisojen). 


Otin tavoitteekseni juosta 10 km alle tunnissa. Ainoa mittaamani aika oli ennestään juoksukoulun päätösmatkalta kesäkuun alkupuolelta, jolloin juoksin tuon matkan suunnilleen 1:05 aikaan. Lähdimme työkaverin kanssa yhtä jalkaa, mutta hänelle kuuma päivä teki tepposet ja 2-3 kilometrin kohdalla jatkoin yksin omaa vauhtiani hänen hieman himmatessa. 

Ensimmäisellä juomapisteellä meinasin hukkua mukiin, kun yritin juoda veden vauhdissa. Toisella juomapisteellä, 6 km kohdalla, otin pari kävelyaskelta, että sain nielaistua pari kulausta ilman tukehtumisvaaraa ja huitaisin mukin loput niskaani. Pian tämän juomapisteen jälkeen aloin tuntea nestehukan vaikutuksia, kun vatsani turposi niin, että jouduin avaamaan housujen vyötärönauhan. Myös suu alkoi kuivua, ihoni meni kananlihalle ja käteni alkoivat puutua erityisesti pikkurillien reunoilta. Juoksin kuitenkin sinnillä koko matkan maaliin saakka. 


Yllätys oli suuri, kun alitin tavoiteaikani reilusti virallisen loppuajan ollessa 0:56:28. Nyt, tätä kirjoittaessani, katsoin myös viralliset tulokset sarjoittain. Tuolla ajalla olin sarjani 19. nopein. Sarjassa juoksi yhteensä 73 juoksijaa maaliin saakka. Ei huonosti, vaikken ketään muuta vastaan kilpaillutkaan kuin itseäni. Olen kaikin puolin tyytyväinen tähän ensimmäiseen juoksutapahtumakokemukseeni. 

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kotikaupunkia tutuksi


Tenavien kanssa olemme laajentaneet pikku hiljaa tuntumaa uuteen kotikaupunkiin. Lasimuseolta haettiin yksi kätkökin. Kaunis ja tunnelmallinen paikka. 


Riihimäen nuorisoteatterilla olimme katsomassa Peppi Pitkätossua. Mukaan otimme lasten serkun viisi vuotiaan tyttären. Ensimmäinen yritys meni karille ukkosvaaran takia, mutta toisella yrittämällä pääsimme näkemään huikean, hauskan esityksen. 


Näytöstä ei saanut kuvata, mutta nappasin lavasteista kuvan ennen näytöksen alkua. Todella vakuuttavaa työtä nuorilta harrastajilta. Koko poppoo tykkäsi. 


torstai 23. heinäkuuta 2015

Luokkakokous Tampereella


Opiskelin sosiaalialan yleisjaksolla Pieksamäellä Sisälähetysseuran kasvattajaopistolla 1988-89. Haaveilin silloin työskentelystä nuorisokodissa. Elämä ei kuitenkaan mennyt ihan kuten yläasteella suunnittelin, ja pääsin tuohon haaveammattiini vasta 25 vuotta myöhemmin. 

Viime lauantaina vietimme pienellä porukalla tuon ajan muisteloita Tampereen Viking Harald -ravintolassa. Mukana olivat (ylhäältä oikealta alkaen) Elina, ( etuoikealla) kaimani Katja, (vasemmalla edessä) Nina ja minä. 


Pääruuaksi nautiskelin ruokaisan broilerisalaatin. 


Jälkkäriksi tilasimme yhdessä kilvellisen herkkuja neljälle. Terva- ja vihreää kademummajäätelöä, puolukkasorbettia, pitojuustoa, salmiakki-valkosuklaamoussea, lättyjä, kahden suklaan kakkua, lakka-, kirsikka- ja omenahilloketta. 


Miljöö on ravintolassa kohdillaan vessoja myöten. 


Oli mukava lomanaloitus! Kiitos kaikille mukana olleille!

torstai 9. heinäkuuta 2015

Perhospuistossa perhosia tarkkailemassa?


Sain lapset innostumaan kätköilystä, kun latasin myös heidän omiin puhelimiinsa kätköilysovellukset ja loin heille omat käyttäjätilit, josta voi löydettyjen kätköjen määrää tarkkailla. Sen jälkeen olemme tutustuneet uuden kotikaupungin paikkoihin samalla kätköillen. 


Viime viikolla kävimme hakemassa yhden kätkön mm. kaupungin ylläpitämästä perhospuistosta. 


Puistossa on "torni" perhosten tarkkailua varten. 


Samassa yhteydessä on myös leikkikenttä. 


Puisto on aika laajalla aluella. Istutukset on aikoinaan valittu niin, että ne houkuttelisivat perhosia. 


Evästaukoa painanee päälle, kun pikkukätköilijä on linnottautunut äidin repun viereen. 


Ainoat perhoset, jotka onnistuimme tällä reissulla näkemään olivat leikkivälineiden katolla. Liekö kylmällä alkukesällä osuutta asiaan?




perjantai 3. heinäkuuta 2015

Työmatkalla Latviassa osa 2.


Loput kuvat Riikan seikkailusta tulevat vähän sekaisessa järjestyksessä. Ensimmäisenä on buffettyyppisestä ruokapaikasta ottamani satsi: kanaa ja kasviksia. Ruoka oli hyvää, ehkä hieman enemmän mausteita olisi voinut olla. Kohtuullisen edullista se oli myös verraten Suomen hintoihin. Meitä söi 9 henkeä paikasta riippuen 2-4 henkilön hinnalla, mitä olisi saman moinen ruokailu Suomessa maksanut. 


Yhtenä aamuna aamulenkillä nappasin kuvan sankarihautausmaasta, joka oli n. 3 km päässä majapaikastamme. Siisteissä riveissä, mutta enää oli vain parilla haudalla on kukkasia. 
  

Niin ikään aamulenkillä otin kuvan tästä kukkivasta pensaasta. Kaunis, mutta en tiedä mikä pensas. Toivon, että kerrot minulle, jos tunnistat. 


Yhden aamun lenkillä hain pari pikkukylän kätköä. Toista oli vahtimassa tämä kaveri. En sit tehnyt enempää tuttavuutta. 


Menomatkalla pysähdyimme Pärnussa tankkaamaan sekä menopeliä että itseämme. Paikaksi valikoitui rock-henkinen baari hostellin yhteydessä Pärnun laitamilla. Ruoka oli todella hyvää, palvelu ystävällistä ja sisustus hauska. 


Ruokapaikan kattoon sai kiinnittä T-paitoja. Näkyi siellä pari suomalaistakin. Erityisesti kiinnitti huomiota Tervakosken motoristien paita. Tervakoskelta kun olimme reissuun lähteneet. 


Majapaikan sisältä ruokailutilasta.  


Pikkukylän keskuksessa oli hylätty jokin. Epäilen, että kyseessä olisi entinen kylpylä. 


Suihkulähdettä oli paikalliset graffittitaitelijat käyneet värittämässä. 


Kuten myös tätä, ehkä entistä hotellia, joka oli samassa pihassa edellisten kanssa. 


Riikan kaduilta viimesen oleskelupäivän kuvia. Osa napattu liikkuvasta bussista. Talot olivat osin ulkoa päin päässeet rapistumaan. Silti niissä saattoi olla esimerkiksi juuri vaihdetut ikkunat. Toisaalta keskustassa oli paljon upeita jugendtyylisiä rakennuksia, jotka olivat hyväkuntoisia. 


Latvian kansalliskirjasto. Moderni rakennus, jossa oli kokoa ja näköä. 


Pääosa ratikoista oli vielä vanhan mallisia. Johdinautoja näkyi myös katukuvassa. 


Yliopistolla oli valmistujaisjuhlat juhannuksen jälkeisenä päivänä. Valmistuvilla oli mustat viitat ja hatut amerikkalaistyylisesti. Yksi tällainen on juuri astumassa sisään rakennukseen, jos tarkasti katsoo. Kuva on tekniikan laitoksen vaiheilta.

Reissu oli paljon, paljon muutakin, kuin mitä näistä kuvista välittyy. Toisaalta tällaiset reissut ovat työn suola ja mukavaa vaihtelua, mutta valehtelisin, jos väittäisin, että nämä 5 päivää olivat kuin lomaa meille ohjaajille. Kyllä sitä työtä mahtui ihan riittämiin näihinkin päiviin, kaikesta mukavasta ja leppoisasta olemisesta ja kokemisesta huolimatta. Reissun jälkeen on onneksi ollut viikon vapaaputki, jonka aikana on saanut tasattua univelkaa. Tänään taas yövuorot kutsuu takaisin siihen perustyöhön. Yhdeksän työvuoroa, eli kaksi viikkoa siihen oikeaan lomaan. Sitä odotellessa.