lauantai 28. helmikuuta 2015

Miehisiä sukkia


Parille parille miesten sukkia oli tilausta, kun tuttavapiirissä täytetään tänä vuonna pyöreitä miltei urakalla ja halusin tehdä lahjat itse. Päätin etsiä jotain uutta mallia ainaisten perussukkien tilalle, kun nyt on ollut aikaakin perehtyä johonkin ihan uuteen ja ehkä vähän haastavempaan kutimeen. 


Ihastuin kovasti tähän Kontio-malliin. Sukat oli kiva kutoa ja niistä tuli ainakin minun mieleiseni. Nähtäväksi jää, mitä saaja tykkää. 


Toinen malli, mitä kokeilin, oli Urho. Tai itse asiassa tein nämä ensin. Kivan näköinen sukka jalassa tämänkin, mutta mielestäni ei niin mukava kutoa kuin Kontio oli. Osansa antipatiasta selittänee, että tässä mallissa oli muutama täysin uusi juttu minulle, kuten kantapää ja kärki. Yritin ensin silmukoida kärjet neulalla, mutta onneksi löysin ohjeet miten silmukointi tehdään kutomalla. Alkoi onnistua paremmin. 

Mallissa varsi ei ole yhtä istuva, kuin Kontiossa, joten nämä sopii hyvin henkilölle, jota ei saa mikään kiristää. 

Kiitos kaikille asianosaisille jakamistanne ohjeista(, jotka ovat linkkien takana)! 



tiistai 24. helmikuuta 2015

Tennarit itselle


Taas valmistui parit tennarisukat. Nämä riehakkaan oranssit on itselle tehty. 


Ensimmäinen kuvausasistentti oli vähän huono, koska fiksoutui nauhoihin, joten täytyi valjastaa Ame hommaan, että saadaan kunnon sivukuvat. 


Kummityttö tuli ja meni vieden omat sukkansa, joita en kuvannut. Ne olivat väriltään hieman turkoosiin vivahtavan vihreät, vaaleanharmailla yksityiskohdilla. 


Suurin osa näiden tekijöistä laittaa tähdet sukkien sisäsyrjälle, mutta itse tykkään laittaa ne mieluummin ulospäin näkymään kunnolla. 

P*skarteluhaaste # 266


P*skiksessa aiheena tehdä tausta akryylipalikalla. Tein sen vesiväreille tarkoitetulle paperille. Koska omistan leimasinvärejä kovin rajallisesti, on tulos aika voimakassävyinen. Löysin kuvalle kuitenkin hyvän taustapaperin, joka sopi väreihin loistavasti. Samalla pääsin testaamaan uudehkoa leimasintani. 

torstai 19. helmikuuta 2015

TARTTIS VISSIIN TEHRÄ JOTAKIN?

Sairauslomalla on aikaa ajatella. JA MINÄHÄN AJATTELEN. Koko ajan, kaikenlaista. Niin, että suuren osan aikaa ahdistaa ja puolisoa odottaa kotona melkein joka ilta valmiiksi tympääntynyt kodin hengetär.  Turhautunut yksilö, joka kiukuttelee kotiintulijalle aivan turhasta.

Ajatukset pyörivät asunnon myynnin tai lähinnä asunnon myymättömyyden, rahan, tai paremminkin rahattomuuden ja painonhallinnan tai hallisemattomuuden ympärillä. No, kahdelle ensimmäiselle en pysty juuri nyt itse tekemään mitään, vaikka haluaisinkin. En ole keksinyt mitään, millä niihin liittyvät ongelmat ratkaisisin nopeasti, eikä Veikkauskaan sponssannut isosta potistaan sentin senttiä. Yritän siis työntää niitä asioita taka-alalle ja olla ajattelematta.

Painonhallinnalle voisin kai tehdä jotain, mutta aina on hyvä syy hemmotella itseään herkuilla. Etenkin, kun on saikulla. Etenkin, kun kaiken ajatteleminen turhauttaa. Onneksi lääkäri lupasi, että kävellä saa ja pitää, koska se edistää paranemista. Olen tehnyt tällä viikolla ihan mukavasti lenkkejä ja yrittänyt vähentää herkkuja. Kun ei osta mitään varastoon, joutuu tuskan yllyttyä sietämättömäksi, lähteä kävellen ostamaan herkkuja lähikaupasta. Kävellessä ehtii jo pahin suklaantuska talttua ja ostoksetkin ovat kohtuulliset. (Se rahattomuus…) Ja kuluu muutama kalorikin, ettei kaikki tartu lantiolle.
Yritän katsoa televisiosta kaikki mahdolliset läskinkutistamisohjelmat, imeä niistä vaikutteita. Saada motivaatiota taas uuteen nousuun ja löytää itsekin langan päästä kiinni. Taas kerran.

Kaivan laatikon pohjalta nipun papereita keittiön pöydälle muistutukseksi hyvistä aikomuksistani. Selailen niistä erilaisia esimerkkiviikkoja kevennetyistä ruokavalioista. Hulluinta on se, että kaikki on ihan selvää pässinlihaa itselle. Syön pääperiaatteittain hyvinkin terveellisesti, syön suht säännöllisesti, mutta ne herkut… Ja annoskoko lähtee helposti kasvamaan, ihan huomaamatta.


Josko sitä taas yrittäisi skarpata? Olisi vielä reilut kaksi viikkoa aikaa täällä kotona saada asiasta jonkinlainen ote, päättäväisyys, jolla mennä töissäkin karikoiden yli. Olisihan se sitten kesällä mukavampi rapsutella puutarhaa, kun ei vatsa olisi tiellä. Mahtuisi vanhoihin vaatteisiinkin, kun ei ole sitä ylimääräistä kuitenkaan ostaa uusia. Nythän ne olisi kuin uusia, kukaan niitä enää muista, kun ei viime kesänäkään niitä vanhoja voinut pitää. Kun ei ne mahtuneet… 


Kevättä rinnassa


Koukussa kortteihin -sivuston saksien silpusta haasteessa aiheena keltainen-ruutu-pitsi. 

Kokeilin tehdä origamimekon ja hyvinhän se onnistui. Keväinen fiilistä tuli tämän tekemisestä. 

lauantai 14. helmikuuta 2015

P*skarteluhaaste # 265 -bingo


P*skarteluhaasteessa parhaillaan aiheena bingo, josta nappasin rivin vaaleanpunaista - revittyä - teippiä. 

Kortin saa anoppi, joka täyttää vuotensa huomenna. Hyvää synttäripäivää!



Ystävyys kunniaan


Koukussa kortteihin -sivuston Vintage -haasteessa tällä kertaa ystävyys. Taustaksi löytyi teemaan sopiva skräppäyspaperi, josta kohdistin korttiin ajatelman ystävyydestä.

 "Ystävän ajatus ja rohkaiseva hymy
ovat lämpö ja valo, 
joita me kaikki tarvitsemme jaksaaksemme
elämän matkalla." 


Hyvää ystävänpäivää!

tiistai 10. helmikuuta 2015

Tyttö langalla


Askartelutaivaan mallin mukaan -haasteeseen vastasin tällä kertaa kortilla, jonka rakensin ensimmäisiin leimakuvan väritysharjoituksiin sisältyvällä tyttösen kuvalla, joka istu langalla. 

Minulla on aika suppea varasto värejä toistaiseksi, joten ihon väri on kovin räikeä. En tajunnut, että olisin voinut koittaa värittää sen vaikka akvarellipuuväreillä. En kuitenkaan hennonut heittää menemään. 

Alkaa, muutens, olla pikkuhiljaa ensi joulun joulukortit tehtynä.  

torstai 5. helmikuuta 2015

Maskuliinista?


Koukussa kortteihin #157 -haasteessa kortin piti olla maskuliininen. Mikäpä sen maskuliisempaa kuin pääkallo tai merirosvo-teema? Timanttiaarteet pehmentäkööt ja vähentäkööt testosteroinin määrää. 

Karttana vanhasta maantiekartasta palanen Norjan rannikkoa, pääkallo on leikattu pojan saamasta, vanhasta synttärikutsusta. 

tiistai 3. helmikuuta 2015

Toffeecookiesit



Karkkihammasta kolotti, eikä kaapissa ollut mitään kunnollista mässyä. Tai oli siellä vähän kuivahtaneita kermatoffee-karamelleja, jotka ei ensimmäisen maistetun jälkeen iskeneet. Totesin, että taitavat jäädä syömättä kokonaan, kunnes välähti: Leivotaan niistä cookiet. 



Kaivelin netistä sopivaa ohjetta, jota muokata. Löysin kodinkuvalehden sivuilta suklaacookieohjeen, jota muokkasin sopivaksi ja laitoin pikkuneidin leipomaan kanssani. 



Toffeecookiet

250 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
2 dl fariinisokeria
1,5 dl taloussokeria
2 isoa munaa
6 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
vajaa 1 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
2 - 3 dl rouhittuja pähkinöitä ja manteleita
n. 150 - 200 g pehmeitä toffeekaramelleja, esim. Omar tai lehmäkarkit


Rouhi pähkinät ja mantelit rouheeksi. Rouhi myös toffeekarkit. 


Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokerit.


Lisää munat joukkoon hyvin vatkaten.
Yhdistä jauhot, sooda, suola ja vaniljasokeri. Sekoita taikinaan.


Lisää lopuksi pähkinät ja toffeerouhe taikinaan.


Ota ruokalusikalla nokareita leivinpaperin päälle. Painele nokareet lusikalla vähän tasaisemmiksi.
Paista keksejä  190 asteisen uunin keskitasolla 10 - 12 minuuttia.


Rouhin tehosauvan leikkurilla kaikki mahdolliset hassel- ja cashewpähkinät, mantelit ja mantelilastut, jotka keittiöstä tähän hätään löysin. Yhteensä rouhetta tuli n. 2-3 dl eli hieman vähemmän, kuin ohjeessa käsketään laittamaan. 

Sitten yritin rouhia kuivahkot toffeet, n. 150 -200 g samalla leikkurilla, muttei kone suostunut toimimaan, vaan alkoi haista pahalle ja kuumeni, vaikka toffeet eivät olleet kauhean kovia, eikä ollenkaan venyviä. Luovutin, kaadoin karkit leikkuulaudalle ja rouhin ne veitsellä.


Tulipahan käytettyä karkit ennenkuin ne olisivat kuivuneet ja joutuneet lopulta roskikseen. Hyvää oli ja makeanhimo taittui sopivasti.