torstai 3. joulukuuta 2015

3. joulukuuta 2015



Käsityöt

Omilla käsillä tekeminen ja valmiin tuotoksen näkeminen tuo hyvän mielen. Joskus on kiva luoda jotain omaa, toisinaan valmiiden ohjeiden noudattaminen riittää. Käsitöiden tekeminen haastaa, purkaa stressiä, pitää yllä aivojen vireyttä.  Käsityön tekeminen on niin iso osa minua, etten voi kuvitella lopettavani sitä kuin pakon edessä. Toki välillä tuntuu, että silläkin saralla voi mennä kaikki pieleen. Joskus jokin käsityö lentää nurkkaan ja unohtuu sinne. Myöhemmin epäonninen työ joko lentää roskiin, tulee puretuksi tai jatkan sen loppuun saakka, kunhan olen koonnut itseni tai aika on muuten sopiva työn jatkamiselle. 




Olen kiinnostunut kaikenlaisesta käsillä tekemisestä. Ompelupuolen koulutuksesta huolmitta tällä hetkellä teen eniten neuletöitä, koska välineet on yksinkertaiset ja menevät pieneen tilaa sekä kulkevat helposti mukana. Korttiaskartelu on myös lähellä sydäntä, mutta sitä tulee tehtyä enemmän kausittain. 
Käsitöiden tekemisessä ylipätään pätee kohdallani motto: Niin paljon kaikkea ihanaa, mutta ihan liian vähän aikaa ja rahaa kokeilla kaikkea. Jos olisi toisenlaiset tilat ja välineet... No, sama 24 h/vrk sitä minulla on kuin muillakin, että kaikkeen ei vain ehdi. Eläkkeellä ollessa sitten. Täytyy elää vanhaksi, että ehtii kokeilla monenlaista. 




Neuletyön tekeminen silloin, kun täytyy kuunnella, auttaa minua henkilökohtaisesti keskittymään. Jos menen luennolle ilman käsityötä saatan nuokkua, uppoutua haaveisiini tai en jaksaisi millään istua aloillani ja liikehdin levottomasti. Jopa siinä määrin, että kouluttaja saattaa pyytää minua ottamaan kutimet mukaan seuraavalla kerralla, ettei hänellä pää sekoa minun takiani. 

Yritän muistaa kuljettaa käsityötä aina mukanani, jotta pystyn käyttämään kaiken ylimääräisen odotusajan hyödykseni. Etenkin näin joulun lähestyessä, kun aika on muutenkin kortilla, koska haluan tehdä mahdollisimman paljon lahjoista itse. 




Käsitöiden tekemisen arvostus yleisesti ottaen menee sykleissä. Onneksi nyt vallitsee aikakausi, jolloin sen arvostus on nousussa. Erityisesti ilahduttaa se, kun näkee omien lasten alkavan innostua käsitöistä. (Vaikka esikoinen kertoikin hiljattain, että allekirjoittanut on vienyt häneltä halun ompelutöihin jo lapsena hermostumalla liian helposti ja vaatimalla liikaa, kun olemme yhdessä jotain yrittäneet tehdä. Voi minua, mikä olen mennyt tekemään! No, onneksi en sitten kuitenkaan koskaan päättänyt ryhtyä käsityönopettajaksi...)




Kerro mitä käsityöt sinulle merkitsevät kommentoimalla tähän tekstiin tai Facebookissa!  Kiitos!


1 kommentti:

Nappis kirjoitti...

Käsitöitä täytyy olla aina useampia tekeillä ja useita uusia ideoita päässä muhimassa! Sukuvika siis ilmeisesti?! Ongelma on siinä kun jostain innostuu, niin sitä lajia alkaa tulla senverran paljon, että niitä ei saa mihinkään sijoitettua eikä kukaan enää huoli ilmaiseksikaan. Onneksi on tuota säilytystilaa vielä tyhjillään!! Saa sitten perikunta kiistellä kuka hävittää mitäkin!! Ensi kesänä siis ehkä betonivalimo pystyyn...