keskiviikko 2. joulukuuta 2015

2. joulukuuta 2015


Ystävät. 

Kliseistä, mutta totta: Todellinen ystävä on se, joka tietää sinusta kaiken ja pitää sinusta siitäkin huolimatta. Elämän vaikeina aikoina hän pysyy rinnalla, ei tuomitse, vaan tukee ja kannustaa. Uskoo sinuun silloinkin, kun oma usko horjuu. 

Ystävät eivät ole samanlaisia tai ajattele kaikista asioista samoin kuin me itse, vaan ystävykset kunnioittavat toistensa mielipiteitä, vaikka olisivat itse eri mieltä. 

Koen olevani hyvin onnellisessa asemassa, koska itselläni on paljon hyviä ystäviä. Aina puhelimesta löytyy numero, johon voi soittaa, kun tuntuu, että olisi kiva jutella jonkun kanssa. Tai haluaisi purkaa sydäntään. Ystävien kanssa jutellessa tuntuu, että mieli piristyy ja tuntee saavansa uutta energiaa. Vaikka edellisestä kerrasta olisi pitkä aika, silti ystävän kanssa juttu luistaa kuin olisi edellisen kerran juteltu juuri eilen. 

Kiitos, että olette olemassa! Olette jokainen osaltanne hyvän mielen tuojiani!


Mutta silti: Yksi on ylitse muiden ja ansaitsee aivan erityisen kiitoksen! 
Se, joka on suutuspäissään käskenyt minun repiä p***että, polkenut kymmeniä kilometrejä kesätöihin kanssani kuoputtamaan puskan juuria, matkustanut kanssani maailman ääriin saadakseen p***aa niskaansa omilta sukulaisiltaan, parturoinut vuosi tolkulla päätäni luottokampaajana, ollut maailman paras kummi lapselleni, pysynyt rinnallani erossa ja rakkaudessa, tsempannut painonhallinnassa, kipittänyt lenkillä rinnallani puolta lyhyemmillä jaloillaan, jakanut ylä- ja alamäet. Jos olisi valtaa, niinkuin on mieli, niin veisin sinut taas jonnekin maailman ääriin. Mut kun ei niin ei, kuten tiedät. 

Kiitos, Erja! Olet täyttä kultaa! 



Jaa ajatuksesi ystävyydestä kanssani kommentoimalla tähän tekstiin tai Facebookissa!  Kiitos!

Ei kommentteja: