lauantai 7. marraskuuta 2015

Osumia


Kävi kylmät, kun olin torstaina kätköilemässä. Kätköily on ollut taka-alalla viime aikoina, mutta torstaiaamun kaunis keli houkutti lähtemään ulos kätköille ennen räntä- ja loskakautta. Lasten lähtiessä kouluun pakkasin itselleni eväät reppuun ja lähdin pyörällä baanalle. 


Yöllä oli ollut vähän pakkasta, joten pellolla sulava kuura höyrystyi auringossa. Silti en ymmärtänyt, että myös tiet saattaa olla jäässä. Onneksi pysähdyin laittamaan kypärän päähän, kun huomasin sen unohtuneen roikkumaan repusta edellisellä kätköllä, jossa kävelin jonkin matkaa tieltä metsään. 
Poljin alamäkeen kunnolla vauhtia, kurkkasin taakse, ettei ketään tule ja lähdin kääntymään vauhdissa vasemmalle tien yli. Silmän räpäyksessä tajusin, että nyt lähti pyörä käsistä, mutta se oli jo myöhäistä. Mätkädin kyljelleni peilijäiseen asfalttiin, pyörän sarvi kävi sisäreidessä ja kypärä pamahti maahan. Pyörä luisui vielä itsekseen eteen päin, kun oma liukuni jo loppui. Kömmin pystyyn ja nappasin pyörän äkkiä tien sivuun, ennen kuin aloin tarkastamaan vahinkojen laajuutta. Lähistöllä kävelevä nainen huuteli, että olenko hengissä, kun ryske oli niin kova. Hengissä ja suunnilleen ehjänä selvisin, mutta takkiin tuli pieni reikä, kypärään naarmut, kyynärpäästä lähti nahka vereslihalle ja lonkkaan turposi kuperan kämmenen kokoinen patti hyvin nopeasti. Myöhemmin kotona huomasin sisäreiden mustelman. 
Koska päässä tuntui ihan hyvältä, jatkoin reissuani, kun pahin kirvely ja kipu lonkassa helpotti. 

Perjantaiaamuna tunsin hyvinkin nahoissani, että osumaa on tullut. Niskan lihakset olivat kankeat ja kipeät nytkähdyksestä, jonka kypärän maahan osuma aiheutti. Lievästi myös selän lihakset muistuttelivat olemassa olostaan, lonkan kosketusarkuudesta puhumattakaan, mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa iloksi muutu. Olen kuin pahemmassa ottelussa ollut, koska käsivarsi oli jo entuudestaan mustelmilla, kun maanantaina kokeillessani pojan kanssa jousiammuntaa läpsäytin jousen heti kättelyssä yliojentuneen kyynärnivelen takia kyynärtaipeeseeni. 

Ei kommentteja: