sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Eteen ja ylös!


No niin, nyt se on totisinta totta! Olen jo reilun viikon katsonut tarkemmin mitä syön ja lenkkeillyt kävellen mahdollisimman paljon. Ystäväni tuli käymään hiihtolomavisiitillä loppuviikosta ja paljastui, että hänkin on ottanut hiihtolomasta kaiken irti samoilla linjoilla. Siitä se ajatus sitten lähti: Toimimme toistemme tsempparina ja taistelemme kevyemmän tulevaisuuden puolesta yhteisvoimin! 

Nyt on sovittuna yhteisesti se, miten palkitsemme itsemme kun saavutamme välitavoitteen ja sen lopullisen tavoitteen. En paljasta niitä vielä julkisesti, mutta luvassa on yhteistä aikaa ja naisenergian virtausta! Tulette kuulemaan näistä varmasti! Harmillista toki on, että välimatka toisiimme on reilut 200 km, mutta onneksi nykytekniikka mahdollistaa tiiviin yhteydenpidon siitä huolimatta. 

Sairauslomastani johtuen en ole voinut vielä harrastaa muuta liikuntaa kuin kävelemistä. Kovasti polttelisi jo tehdä lihaskuntoliikkeitä ja ehkäpä juostakin. Vielä pitää viikko odotella, mutta toisaalta saattaa intokin pysyä paremmin, kun joutuu tässä vaiheessa vähän odottamaan. No, työ tietenkin tuo taas tullessaa omat haasteensa asioihin, mutta tällä hetkellä on motivaatio kova ja palkinnot sen sorttiset, että nyt jaksaa niiden ja lähestyvän kevään voimalla panostaa elämäntaparemonttiin. 

Isosta asiastahan ei omalla kohdallani loppujen lopuksi ole kyse, koska painoindeksi on 26, eli lievä ylipaino vain, mutta itseä se haittaa, koska tiedän oman hyvänolon painoni olevan n.7- 8 kg vähemmän, mitä se on tällä hetkellä. Haluan myös ennakoida, ettei tilanne pääse pahemmaksi, minkä se väistämättä tekee, jos en tee asialle mitään ja jatkan samalla tiellä, missä olen viime aikoina ollut. 


Ruokia merkkailen ylös taas Kiloklubiin, jossa olen ollut rekisteröityneenä jo vuosia. Välillä olen käyttänyt sitä aktiivisemmin, välillä se on jäänyt pitkäksi aikaa unholaan. Vaikka tiedän tasan tarkkaan ilmankin sitä kuinka tulisi syödä ja miten paljon, on arjessa niin helppo lipsua ja hemmotella itseään herkuilla, jos niitä ei merkitse ylös. Ruokapäiväkirjan pitäminen konkretisoi hyvin ongelmakohdat ja auttaa hyvien valintojen tekemisessä. Suosittelen koleilemaan sitä, vaikkei painon kanssa olisikaan ongelmia. Jokaisen on hyvä välillä tarkastaa, miten hyvin tai miten monipuolisesti tuleekaan syötyä. 

Eilen illalla söimme uunimunakasta päivällisen ja iltapalan välimuotona. Aikuisille maistui, lapset eivät olleet kovin innoissaan ja heiltä jäi herkku syömättä. Pekonin terveellisyyden kanssa toki on vähän niin ja näin, mutta sitä nyt sattui vielä olemaan kaapissa ja se pitää syödä sieltä pois. Vielä terveellisemmän tästä olisi saanut vaihtamalla pekonin vähärasvaisiin kinkku- tai saunapalvisuikaleisiin.  

Uunimunakas

8 kananmunaa
1 l maitoa
n. 100 g juustoa raasteena
mausteita maun mukaan

Täyte:
1 pieni sipuli
140 g paketti pekonia
pala kesäkurpitsaa
1/2 paprikaa

Valmista ensin täyte. Hienonna sipuli ja paloi kasvikset. Leikkaa pekonisiivut n. kuuteen palaan ja ruskista niitä kevyesti pannulla. Lisää pekonin joukkoon ensin sipuli ja kuullota sitä hetki. Lisää sitten paprikan palat. Paista taas hetki ja lisää lopuksi kesäkurpitsa ja anna hautua muutama minuutti. Kaada täyte uunivuokaan. 

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää maito ja mausteet. Sekoita hyvin. Lisää juustoraaste ja sekoita. Kaada munakasmassa täytteen päälle. Sekoita varovasti, että täyte levittyy tasaisesti. 

Paista 200 asteisessa uunissa 35-45 min munakkaan paksuudesta riippuen. 

Tarjoa raikkaan salaatin ja ruisleivän kanssa. 




Tässä on meidän tsemppibiisi! Tätä nyt sitten täytyy luukuttaa minkä ehtii, etenkin niinä vaikeina hetkinä. 



Ei kommentteja: