sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Elämä on taas yhtä hässäkkää

(Jos ihmettelet, miten kuva liittyy mihinkään, niin ainakin siten, etten enää tässä puutarhassa kasvata itselleni terveellistä syötävää.)

Vihdoin on tapahtunut asia, jota on kauan odotettu. Tai ainakin minä olen odottanut. Saimme asunnon myytyä ja nyt olemme uuden edessä. Kaupat varmistui alkuviikosta, joten ollaan tässä pähkäilty, että mihinkäs nyt sitten suuntaamme. 

Löysimme jo uuden kodin, mutta sitä aletaan rakentamaan vasta syksyllä ja sisäänmuutto tapahtunee elokuussa 2016. Tähän väliin on vielä löydettävä jokin vaihtoehto ennen tuota. Paikasta, mistä lapset voivat kulkea jo ensi lukuvuoden koulussa, joka tulee olemaan lähikoulumme. Olen kuitenkin luottavainen, että hyvä vaihtoehto kyllä löytynee, eikä kannata panikoida. 

Painonhallintaprojekti etenee hitaasti, mutta varmasti. Viisi viikkoa on takana, kiloja on lähtenyt 3,4. Vyötärökin on kaventunut viitisen senttiä. Tosin painoni heittelee päivästä toiseen yllättävän paljon, eikä pudotus ole vaa'alla tasaista, vaan välillä mennään takaisin päinkin. Elimistöni tuntuu keräävän ylimääräistä nestettä todella helposti. Ainoaksi järkeväksi syyksi epäilen, että olen ollut ilmeisen stressaantunut ennen kuin teimme lopullisen päätöksen myymisestä. Unet ovat jääneet turhan vähiin, koska olen herännyt aamuyöstä joko kissan hölmöilyihin tai vessareissulle, eikä sen jälkeen uni ole suostunut tulemaan silmään, vaan asiat ovat alkaneet pyöriä päässä hullunmyllyssä.

Syömisten suhteen olen ollut tyytyväinen itseeni. Amélien syntymäpäivänä olin etukäteen päättänyt syödä palan kakkua, samoin omien synttäreiden huudeilla ja näin myös tein ilman sen kummepia tunnontuskia. Muita mielitekoja ei oikein ole edes ollut ja suklaakakku, jota oman synttärin kunniaksi tein, oli ehkä pikkuinen pettymys. Ei siinä kai mitään vikaa ollut, mutta jälkeen päin ajattelin, että olisi pitänyt tehdä mielummin raikas piimähyytelökakku, eikä raskasta suklaakakkua. 

Pääsiäisenä ajattelin herkutella mämmillä kerran tai pari, mutta muuten en pidä ajankohtaa mitenkään erityisenä, enkä koe jääväni mistään paitsi. Pashaa olen vuosittain tehnyt, mutta nyt ajattelin jättää sen väliin, koska maitorahkaa tulee syötyä muutenkin päivittäin. 

Kokeilin ostaa paljon kohuttua Skyriä, Islannin ihmettä. Ei ollut mun juttuni ainakaan maustettuna. Niihin oli laitettu minun makuuni ihan liikaa makeutusainetta ja sen liian äitelä maku jäi tuntikausiksi suuhini. Pitäydyn vastakin rahkan ja maustamattoman jogurtin sekoituksessa. 

Ei kommentteja: