sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Ekat tennarit uunista ulos


Ensimmäinen tennarisukkaparini valmistui. En varsinaisesti edes yrittänyt saada valmiiksi näitä jouluksi, mutta kertonut olin esikoiselle, jolle nämä menevät, että tällaiset ovat tulossa. 


Perusrunkona käytin ohjetta, jonka voi ostaa täältä (klik).  Mukailin sitä jonkin verran. 


Lisää sukkia on tulossa ja joka kerta teen jotain toisin kuin edellisissä. 


Mallissa on paljon yksityiskohtia, joten perussukan tekemisen jälkeen on oltava ajatuksen kanssa mukana tekemisessä, ainakin vielä näin alussa. Ei siis mitään vasemmalla kädellä tehtävää touhua. 

lauantai 27. joulukuuta 2014

Vanishin tahranpoistoaineet testissä


Buzzadorina pääsin tällä kertaa buzzaamaan Vanishin tahranpoistoaineita. ( Hyvä putki menossa tässä lajissa!) Sain jaettavaksi ystävilleni ja työtovereilleni 10 pientä pussia "pinkkiä" Vanishia ja ne katosivat kuin löylyvesi kuumille kiville. 


Saamassani buzzauspaketissa tuli itselleni neljää erilaista Vanish-tuotetta. Testasin tässä tahratestissä Vanish Oxi Action Crystal White jauhetta

(Paketissa piti olla mukana kangasliina, johon voin testin tehdä, mutta jostain syystä se puuttui, joten käytin puhdasta, puuvillaista vaippaharsokangasta.)

Vasemmalle tein tahran mustasta kahvista, sitten punaviiniä, maitokahvia ja oikealla voita. 


Pesin liinan valkoisten pyykkien seassa, pesuaineena Omon White active nestemäistä pesuainetta, lämpötilana 40 astetta, koska mukana oli pöytäliina, jota ei saanut pestä kuumemmassa. Lisäksi laitoin koneen pesuainelokeroon mitallisen Vanish Oxi Action Crystal White jauhetta. 

En esikäsitellyt tahroja, koska ne olivat aivan tuoreita ja halusin kokeilla, miten homma toimii ilman esikäsittelyä. 


Kaikki muut tahrat irtosivat täysin, mutta punaviinistä jäi himmeät jäljet liinaan. Luultavasti tahra olisi lähtenyt, mikäli olisin esikäsitellyt sen ennen koneeseen laittamista. Ajattelin jatkaa testiä vielä, kunhan ehdin ja laitan siitä tuloksia sitten myöhemmin. 


Vanish Oxi Action Crystal White jauhe:
- tekee valkopyykistä jälleen valkoista.

* poistaa tehokkaasti kaikenlaisia tahroja
* lisätään tavallisen pesuaineen joukkoon tai esikäsitellään pyykki enenn pesua
* hajusteeton
* joutsenmerkitty tuote


Vanish-tietoa lyhyesti: 

Tahranpoistotuotteita värillisille ja valkoisille tuotteille.

Kaikki Vanish-tuotteet ovat Joutsenmerkittyjä.

Lähes kaikki Vanish-tuotteet ovat Allergia- ja astmaliiton suosittelemia. 

Fiksu annostelukorkki/-mitta helpottaa esikäsittelyä ja tahrojen hankausta. 

Voidaan käyttää: 
* joka pesussa yhdessä tavallisen pyykinpesuaineen kanssa
* liotuksessa ennen varsinaista pesua
* esikäsittelyn yhteydessä, suoraan tahroille 

Muut saamani tuotteet ovat:


Klikkaamalla tuotteen nimeä ( paitsi geelistä en löytänyt lisätietoja) pääset lukemaan niistä lisää Vanishin sivuille. 




torstai 25. joulukuuta 2014

25. joulukuuta 2014


Joululahjat on jaettu, joten nyt voin laittaa myös kuvan tästä tuubihuivista, jonka tein esikoiselle lahjaksi. Lankana Novitan beige Rose. Tein kohtuullisen kapean ja pitkän, jotta huivin saa kolme kertaa kaulan ympäri. 

(2 kerää, 30 silmukkaa. Neuleena edestakaisneule: *2 oikein, yksi oikein kiertäen, yksi nurin.* Kerroksen lopussa vielä kaksi oiken. )


keskiviikko 24. joulukuuta 2014

24. joulukuuta 2014


Tunnelmia eilisillalta: Perhe koossa, Brysselin tuliaisella vahvistettuna. Kinkku muhii uunissa, kynttilät loistaa kilvan lasten silmien kanssa. 


Lahjat on laitettu kuusen alle. (Nurinperin tällä kertaa, ettei kissat syö nauhoja.)

Tästä on hyvä alkaa laskeutua jouluun ja nauttia täysin siemauksin. 


Hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille lukijoille! 



tiistai 23. joulukuuta 2014

23. joulukuuta 2014


Joulukuusi, yksi parhaista tunnelman luojista. Sen tuoksu niin kuuluu jouluun! 

( 2011)

Tänä vuonna kissat, ja miksei tilatkin, asettavat kuuselle haasteita, mutta en vain voi jättää ihka oikeaa kuusta tuomatta tupaan! Aina sille joku paikka järjestyy ja kissat pistetään kuriin. ( Ainakin vielä tuntuu siltä, katsotaan sitten muutaman päivän päästä...)

(2012)

Lapsuuden parhaita joulumuistoja on kuusen haku metsästä isän kanssa. Isä oli tarkka siitä, millainen kuusi otetaan. Joskus kävelimme tuntikausia, ennen kuin sopiva löytyi. Ravistelimme lumet vaikka miten monen kuusen oksilta. 


(2013)

En olisi jaksanut odottaa kuusen sulatusta, vaan halusin päästä nopeasti koristelemaan sitä. 

Omassa kodissa tuon kuusen sisälle jo aaton aattona. Pyrin siihen, että saan käydä itse sen hakemassa metsästä asti, että tuoksu on mahdollisimman tuore. Koristelen sen asiaan kuuluvalla hartaudella, miettien koristeiden paikat tarkasti. Lapset saavat auttaa, kunhan kuuntelevat ohjeita, eivätkä vain roiski koristeita sinne tänne. 


Enää yksi yö!


maanantai 22. joulukuuta 2014

22. joulukuuta 2014


Taas on tultu piparkakkutalon kokoamisen aikaan. Tällä kertaa kokeilin värjätä pikeeriä keltaisella elintarvikevärillä, jota sattui olemaan kaapissa. 


Ei se kaunis ole, mutta ajanee asiansa. Jaksan kyllä ihmetellä, että miten ihmeessä jotkut osaavat ja jaksavat tehdä pikkutarkkoja koristeluita ja kauniita yksityiskohtia. Toisaalta: en ihan hirveästi malta upottaa rahaa koristeluihin ja välineisiin, saati tehdä monta versioita, että lopputulos olisi tietyn lainen. 


Joka vuosi tajuan, että kattopaloista olisi pitänyt tehdä vähän pidemmät, että olisi tullut räystästä, mutta koskaan ei muista/viitsi mennä merkkaamaan asiaa kaavoihin, enkä näin ollen muista asiaa seuraavana jouluna leipoessa. 


Heti alkoi kysely, koska talon saa syödä. Taitaa karkit houkuttaa. Mutta, kuorrutetaan koko komeus nyt ensin kunnolla pölyllä ja kissankarvalla ja katsotaan sitä syömistä sitten ensi vuonna. 


Enää kaksi yötä jouluun!!!!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

21. joulukuuta 2014


Eilen kävimme puolison sukulaisissa viemässä joulutervehdyksiä ja hakemassa joulukuusen. Miehen täti tekee yläkuvassa olevan kaltaisia upeita himmeleitä ja niitä tähtiä, josta jo aiemmin mainitsin. Tuo punerva väri johtuu siitä, että se on tehty järvikaislasta. En ole kellään muulla nähnyt vastaavalla mallilla tehtyjä, saati kuullut kenenkään muun käyttävän järvikaislaa materiaalina. Ehkä minäkin jonakin päivänä saan aikaiseksi kokeilla. 


Kuusen haku sukulaisten metsästä on alkanut muodostua jo perinteeksi. Helppo homma tänä vuonna, kun ei tuota lunta ollut kuin nimeksi. Tämän vuoden kuusessa on kivan terhakat ja tymäkät oksat. Tuskin maltan odottaa, että päästään koristelemaan. 

Enää kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse!

lauantai 20. joulukuuta 2014

20. joulukuuta 2014



Tänä jouluna on pieni aukko sydämessä. Haikea ja surullinen mieli. Sellainen pikkuruisen mummon mentävä... 

Tutustuin pikkuruiseen mummoon kesällä 2011, työskennellessäni kotisairaanhoidossa. Siitä asti vierailin hänen luonaan silloin tällöin. Keskustelemassa hyviä keskusteluja. Antamassa ja saamassa hyvän mielen. 

Jouluisin leivoin hänelle pikkuruisen taatelikakun ja kävin toivottamassa hyvää joulua. Tänä jouluna en voi sitä tehdä, koska tuo pikkuruinen mummo sulki pikkuruiset silmänsä viimesen kerran kesällä, kukkien aikaan. Voin vain lähettää lämpimiä ajatuksia ja jouluisia terveisiä hänelle sinne, missä ikinä hän onkaan nyt. 

Enää neljä päivää jouluun! Neljä hyvää päivää muistella rakkaita ja läheisiä ystäviä, lähettää heille jouluisia ajatuksia. Sinne jonnekin. 


perjantai 19. joulukuuta 2014

19. joulukuuta 2014


Tänään on töissä lähimmäispäivä, jonne on kutsuttu kaikki asukasnuorten läheiset sekä entiset asukkaat viettämään syyslukukauden päättäjäisiä, muistelemaan menneitä, syömään jouluruokaa ja oleskelemaan yhdessä. 

Sen kunniaksi tarjoan teille tähän joululaulun, joka istuu näihin fiiliksiin. 


Enää 5 yötä jouluun!



torstai 18. joulukuuta 2014

18. joulukuuta 2014


Lasten kuusijuhla on tänään illalla. Tällä kertaa kävi säkä, molemmat koululaiset juhlitaan samoilla lämpimillä. Sekin mahdollisuus oli, että juhlat olisivat olleet eri päivinä. 

Mieleen tulee omat ala-asteen kuusijuhlat. Oli ne 27-30 oppilaan koulussa paljon intiimimmät kuin melkein 300 oppilaan koulussa. Ja vaikka luokat jaetaan kahdelle päivälle, on oppilaita silti se vajaa 150 ja katsojia noin tuplat. 

Muistan, kuinka ekalla luokalla jännitin esiintymistä ja vuorosanojani niin, etten tajunnut hönkäisseeni kädessä olleen kynttilän sammuksiin. "Yksikin kynttilä lämmittää..." No ei lämmittänyt, kun se ei palanut. Ja eikun alusta uusiksi. Yleensä äiti ompeli juhla-asuni edellisenä iltana ja parhaassa tapuksessa viimeisteli sitä juuri ennen juhlia. Itse en ole nyt kunnostautunut ompelussa, vaan vanhoilla mennään. 

Ame laulaa kuorossa ja Sasu on osallisena tonttuleikissä. Kai sitä joutuu varaamaan nessut taskuun, kun omat lavalle nousee. Ihon alle se aina menee, ei voi mitään. 

Enää 6 yötä jouluun!



keskiviikko 17. joulukuuta 2014

17. joulukuuta 2014


Joulun aika on perinteisesti valmistujaisten aikaa. Kummityttöni on valmistumassa sairaanhoitajaksi perjantaina. Onnea!

Minä itse sain myös tutkintotodistuksen viime viikolla. Työnantaja tarjosi niille vakituisille työntekijöille, joilla ei ennestään ollut, neuropsykiatrisen valmentajan koulutuksen työpaikkakoulutuksena, laajuus 30 op. Mielestäni todella loistava työsuhde-etu. Etenkin tällaiselle ikuiselle opiskelijalle. 

Koska työskentelen lastensuojelun erityisyksikössä, meillä on käytössä valmentava työote, mutta teemme valmennusta nuorille myös henkilökohtaisesti. Mietit ehkä mitä se valmennus sitten oikein on?

Neuropsykiatrinen valmennus on ohjaukseen perustuva kuntoutusmenetelmä, joka on suunnattu henkilöille, joilla esiintyy neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia (ADHD, Asperger, autismi, Tourette, mielenterveysongelmaiset, päihteiden käyttäjät...). Kuntoutuksen tavoitteena on auttaa kuntoutujaa niin, että hän saavuttaisi parhaan mahdollisen toimintakyvyn ja keinot omassa elämässään selviytymiseen. 

Neuropsykiatrinen valmennus on tavoitteellista ja suunnitelmallista toimintaa. Tausta-ajatteluna ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys edistää myönteisellä tavalla ohjattavan käsitystä itsestään ja kyvyistään. Keskeisiä asioista valmennuksessa ovat elämänhallinnan ja arjen sujumisen tukeminen, omien vahvuuksien ja voimavarojen hyödyntäminen eri elämänalueilla, uusien käyttäytymismallien löytäminen ristiriitatilanteisiin  sekä eheän minäkuvan rakentaminen. 
Valmennusta toteutetaan valmennettavan omissa toimintaympäristöissä, kuten kotona, koulussa tai opiskelupaikassa, työpaikalla, harrastuksissa jne. 

Todella mielenkiintoista ja haastavaa. Uuden oppimista vielä pitkäksi aikaa eteenkin päin, vaikka koulutus päättyikin. 

Enää 7 yötä jouluun!

tiistai 16. joulukuuta 2014

16. joulukuuta 2014


Nyt menee vähän ohi joulun, mutta toisaalta Sasun synttärit on meillä tietynlainen jouluun laskeutumisen startti, niin lastenjuhlien tarjoamisista muutama sananen.  Yllättävän vähän nämä palleroiset ylipäätään syövät niitä, mitä itse luulisi heidän syövän. Syömingeissä oli mukana 9 lasta. 

Sasu toivoi itse, että tarjolla olisi ainakin coctail-tikkuja ja mutakakkua. Coctail-tikut menivätkin hyvin kaupaksi. Käytin niissä juustoa, viinirypäleitä, kurkkua, nakkeja, kirsikkatomaatteja ja paprikaa. Kukaan ei ollut jättänyt mitään paloja niistä syömättä, mitä ihmettelin. Toki yhdessä tikussa ei ollut aina kaikkia ainesosia. 

Sipsit (kahdesta erimakuisesta pussista) ja yksi pussillinen pop cornia olivat perinteisesti menussa mukana. Toki niitäkin söivät, mutta mielestäni yllättävän vähän kuitenkin, koska kaikki jäi reilusti. Suolakeksit tekivät kauppansa kohtuullisesti. 



Mutakakun työstin suklaakakuksi, joka on mukaelma Sacherin kakusta. Mutta ei nämä nykylapset kyllä kakkua juurikaan syö. Viime vuonna tarjosin samaa kakkua, eikä sitä silloinkaan oikein syöty. Jälkeen päin on kyllä kelvannut kaikille, joille olen tarjonnut. 

Kuvan takimmainen kakku on puurojuhlasta ylijäänyttä mango-hyytelökakkua. Se on muodostunut viime vuosina aikuisten suosikiksi lähipiirissämme. Raikasta ja kevyempää kuin esimerkiksi juustokakut. 



Se lastenjuhlien "The hittituote" olikin sitten mokkaruudut. Ne lasten kestosuosikin tekivät kauppansa ja juhlien loppupuolella vielä kyseltiin, olisiko lisää. 

Enää 8 yötä jouluun! 



maanantai 15. joulukuuta 2014

15. joulukuuta 2014


Takana touhukas viikonloppu. Lauantain puurojuhlat olivat mukava startti jouluun laskeutumiseen tässä tuvassa. Puuro teki hyvin kauppansa ja manteli lankesi minulle itselleni. Mantelin saajalle oli varattuna Juhlapöydän konvehtirasia, White-versio. Koska en erityisemmin välitä ( lue: ällömakeeta) valkoisesta suklaasta, pääsivät kaikki osallisiksi konvehtirasian sisällöstä. 

Suklaasta on vuosien saatossa muodostunut aika tärkeä osa joulun viettoa. Ainakin meillä. Mies vannoo vihreiden kuulien tai ylipäätään marmeladien nimeen, mutta meille muille maistuu erityisen hyvin suklaa monessa muodossa. 

Minulle maistuu erityisesti Fazerin Geisha dark. Moneen vuoteen en ollut syönyt Fazerin minttukohvehteja, mutta tällä viikolla niitä oli töissä tarjolla, ja jestas miten olivat hyviä. Fazerina on myös kestosuosikki. Konvehtirasioissa on toki ihania makuja myös, mutta tahtoo parhaimmat kadota alta aikayksikön ja vähemmän hyvät syödään pakolla, kun ei raaski jättää syömättäkään. Fazerin paperipäällysteisiä kun rasian ostaa, voi olla varma, että ovat ainakin maistuvia, koko satsi. 

Viikko vielä ennen loman alkua. Joulujuhlia sekä töissä että omilla koululaisilla. Lahjojen metsästystä, viimeisiä postitettavia postiin. Eiköhän sen vielä jaksa, kun oikein pinnistää. 

Enää 9 yötä jouluun! 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

14. joulukuuta 2014


Nykyään meidän perheen jouluperinteisiin kuuluu myös synttärijuhlat. Nimittäin: Tänään, meidän ekaluokkalainen pianotaitelijamme, Sasu täyttää 7 vuotta. Onnea syli kaupalla!!!


Kuvat otin Turengin kirkosta 1.12., kun Vanajaveden opiston, Turengin pianoryhmä piti syyskauden päättäjäiskonsertin siellä. Aika harva voi sanoa, että on konsertoinut 6 vuotiaana kirkossa. ;O)


Sasu soitti kaksi pientä kappaletta. Taisi äiti jännittää enemmän kuin poikaa. Tai Sasu kyllä murehti esiintymistä etukäteen ja jo ikäänkuin kietäytyi esiintymästä konsertissa. Viikkoa aikaisemmin oli kirkolla kenraaliharjoitus, jossa poika totesi, että aaa, tää onkin vaan tällästä. Kyl mä sitten voin. 


Liekö kuvitteli Hartwall-areenalla konsertoivansa, kun kirkko ei tuntunutkaan pelottavalta. Tai jollain tapaa konsertin määritelmä taisi oli epäselvä. 

Enää 10 yötä jouluun!



lauantai 13. joulukuuta 2014

13. joulukuuta 2014


Tänään meillä vietetään jo perinteeksi muodostunutta puurojuhlaa, jotka on samalla pojan "aikuissynttärit". Kutsuttuna on pojan kummit ja muutama muukin ystävä ja sukulainen, jotka tässä lähistöllä asustaa. 

Keitän ison kattilan riisipuuroa ja hedelmäsoppaa, lämmitän glögiä, paistan torttuja ja pipareita. Saattaa sinne puuroon mantelikin eksyä ja löytäjä saa jotain pientä yllätystä.  


Enää 11 yötä jouluun!

perjantai 12. joulukuuta 2014

12. joulukuuta 2014


Lainasin kirjastosta jouluisia kirjoja. Yksi niistä oli Mervi Kosken Joulupukin jalanjäljillä, joka lähestyy joulua pilke silmäkulmassa. Löysin siitä varsin varteen otettavia ohjeita joulustressin välttämiseksi. Tässäpä teillekin vinkiksi:

* Puuhastele rennosti leipomalla pipareita. Jos homma menee pipariksi, älä lannistu. Koristele kärähtäneet leivonnaiset runsaalla sokerikuorrutuksella ja tarjoa sukulaisille. Kohta kuiske kuuluu, miltä ruoka maistaa. He ymmärtävät, että talossa talon tavalla. 

* Suksi kuuseen, kun pölynimuri vedetään esiin ja joulusiivous alkaa. Joka tapauksessa joulun jälkeen on siivottava vanhat kinkut, rosollit ja lahjapaperit pois sekä nostettava epäkiinnostaat joululahjat talteen odottamaan seuraava lahjansaajaa. 

* Tee pitkä lahjatoivomuslista, pukkhan kustantaa koko lystin. Hanki itsellesi paketteja siltä varalta, että pukki on unohtanut, kuinka kiltti olet ollut. 

* Läheta sukulaisille valokuvallasi varustetut joulukortit jo marraskuussa, että he varmasti muistavat sinut ja monta pakettia peittyy kääröihin. 

Enää 12 yötä jouluun!

torstai 11. joulukuuta 2014

11. joulukuuta 2014


Ihan ehdotommat tunnelman luojat pimeänä vuodenaikana on tietenkin kynttilät. Joulun aikaan eniten tulee polteltua sisällä tuikkuja ja ulkona lyhdyissä öljykynttilöitä. Tuikkujen polttelu vaatii aina huolellisuutta, mutta erityisesti nyt, kun perheessä on kissoja. Yllätän kissat toisinaan kurkkimasta palavaa kynttilää lyhdyn sisälle tai leikkimästä palamattomalla tuikulla. 

Sähköiset tunnelmavalot ovat eläinystävällisiä ja niillä tuleekin fiilisteltyä, kun ei ehdi joka sekuntti olemaan paikalla vahtimassa kissojen touhuja. 

Viime vuonna kirjoittelin Lumotun navetan puodista, jossa myydään jouluisia kynttilöitä. Näyttää olevan auki tänäkin vuonna, käykäähän poikkeamassa, jos liikutte Tervakosken lähettyvillä. 

Enää 13 yötä jouluun!


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

10. joulukuuta 2014



Viikonloppuna käväisimme pohjanmaalla, jonne vein viemisiksi nämä helmitähtien muunnokset, joista jo sunnuntaina vinkkasin. Laitoin tähtiin lyhyehköt nauhat, joilla ne voi ripustaa kuusen oksille koristeiksi. 


Näihin sain näppärästi käytettyä helmivarastosta ison osan sekalaisia helmiä. Osa on ollut joskus tytön koruja, mutta ne ovat katkenneet ja helmet on otettu talteen. Osa on ollut jossain helmisetissä, joita lapset ovat saaneet lahjaksi.  


Hauskaa puuhaa, jossa unohtaa hetkeksi kaiken muun, kun etsii toisiinsa sopivia helmiä. 


Näissä turkosin ja vihreän värisissä on mielestäni hauskasti sellainen itämaisten tietäjien tunnelma. 


Enää 14 yötä jouluun!

tiistai 9. joulukuuta 2014

9. joulukuuta 2014


Joulukorttien lähettäminen on yksi joulun tärkeimmistä askareista. Jokainen saa tietenkin jättää korttinsa lähettämättä, jos niin tykkää, mutta minulle se on tärkeää. Arvostan itse korttien saamista, joten on luonnollista lähettää niitä myös toisille. 

Perinteinen kirje- ja korttipostin lähettäminen on muuten kuivunut niin kovin pieneen elektroniikan kehittymisen myötä, että tästä joulun perinteestä haluan pitää kiinni. Ja koska askartelu on mielestäni rentouttavaa, teen kortit ja nykyään myös kuoretkin itse. 

Toki korteistakin voisi repiä sterssin, mutta ikä on tuonut viisautta, joten olen alkanut tekemään joulukortteja pitkin vuotta. Joskus pahimpina ruuhkavuosina tuli lähetettyä valmiskortteja, mutta nykyään ajattelen, että  jollen ehdi tehdä kortteja itse, jätän mieluummin lähettämättä. Erilaisiin korttiaskarteluhaasteisiin vastatessa tulee tehtyä erilaisia yksittäiskappaleita. Jos jokin miellyttää erityisesti saatan tehdä sitä samain tien sarjan, mihin sillä hetkellä saatavilla olevat tarvikkeet riittävät. 

Kuoret askartelen jouluaiheisten aikakauslehtien sivuista. Niistä saa kivoja, tunnelmallisia kuoria. On mukava miettiä osoitteita kirjoittaessa, että kenelle minkäkin kuoren laittaa. 

Ja vaikka haluan tehdä itse omat korttini, olen silti erittäin tyytyväinen muiden lähettämiin kortteihin, oli ne sitten itse tehtyjä tai ostokortteja. Postilaatikon kolinaa odotellessa!

Enää 15 yötä jouluun!






maanantai 8. joulukuuta 2014

8. joulukuuta 2014


Jouluun kuuluvat erilaiset pelit ja erityisesti seurapelit aivan ehdottomasti. Meillekin noita pelejä on kertynyt vuosien varrella, mutta aina löytyy joku kiinnostava uutuus, jota tulee kokeiltua jossain kylässä tai töissä. 

Paljon pelattuja pelejä meillä ovat Scrabble, Sanamania, Kimle, Alias ja Uno muutamia mainitakseni. Pelamme pelejä aattoiltana pakettien avaamisen ja pienimpien nukkumaan menon jälkeen aikuisemmalla porukalla. Muina päivinä myös pienet pääsevät mukaan peleihin. 

Tänä vuonna mietin uuden pelin hankkimista. Kokeilin töissä Blokusta ja se jäi mielenpohjalle kaivelemaan. Mies puolestaan haaveilee kunnon puisesta labyrintista. 


Enää 16 yötä jouluun!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

7. joulukuuta 2014


Koska yksi parhaista jutuista joulun odotuksessa on askarrella yhdessä lasten kanssa jotain, Amélien kanssa kokeilille väsätä mukaellen Unelmien Talo ja Koti -lehden 10/14 lehdessä ollutta ohjetta helmistä tehdyistä lumitähdistä. 


Vihdoinkin saimme käyttöä askarteluhuoneen hyllyssä odottaville helmille. Mitä useamman tähden teki, sitä paremmin se alkoi sujua. 


Nämä tähtöset ripustimme Amen huoneen ikkunaan, mutta näistä saisi kauniita kuusenkoristeita. 


Itseasiassa jatkoin näpertelyä itsekseni myöhemmin ja muutin mallia hieman lisäämällä helmiä sakaroiden väliinkin, mutta niistä lisää tuonnempana. Josko niitä vaikka veisi joulukukiksi... 

Enää 17 yötä jouluun!

lauantai 6. joulukuuta 2014

6. joulukuuta 2014


Jouluuni kuuluvat itsetehdyt lahjat. Aina itsetehtyä antaessa hieman mietityttää, osaako saaja arvostaa lahjaa, kuten itse arvostan. Toisaalta nykyään lahjon vain pientä piiriä ja teen lahjat lähinnä tarpeeseen.  


Yksi kummitytöistäni osti tumman, petroolinsinisen takin ja kertoi jonkun toisen lähipiiristä tekevän hänelle turkoosit lapaset. Päädyimme siihen, että kudon hänelle joululahjaksi tuubihuivin. Hän sai valita mallin. Minä pyysin pätkän lankaa lapasista ja sen kanssa suunnistin lankakauppaan. 


Koska turkoosi oli todella kirkas, päädyin kirjavaan lankaan, josta löytyy niin petroolinsinistä kuin sitä turkoosiakin. Langassa on ohuempia ja paksumpia kohtia, joten se neulotaan 9-10 puikoilla joutuisasti. Tuubihuivin kului 3 kerää (yht. 300 g) lankaa. 

Ihastuin lankaan kovasti., mutta sitä ei ilmeisesti enää saa. Jos kummityttö ei pitäisikään väristä, ottaisin huivin ehdottomasti omaan käyttöön. Huivista tuli mukavan muhkea ja lämmin. 

Lahjojen itse tekeminen periytyy äidiltä. Äiti on aina tehnyt paljon käsitöitä ja hyvin moni joululahjakin oli äidin käsialaa. Nyt yritän siirtää epätoivon vimmalla perinnettä lapsille. Kummeille, mummeille ja ukeille keksitään aina jotain pientä itsetehtyä. Välillä saan porukan hyvin mukaan hommaan, toisinaan huomaan projektin olevan täysin omani. 

Enää 18 yötä jouluun!