tiistai 2. joulukuuta 2014

2. joulukuuta 2014



Joulukiireestä on puhuttu niin kauan kuin muistan. Joululaulujen sanoissa vilahtelee lausahduksia, jotka antavat ymmärtää, että kiire kuuluu asiaan: " kiire jo on, kiire jo on...", "äidin hommat on niin kiireiset..." jne. Lapsena koin, että meillä kotona se kiire kulminoitui aina jouluaattoon. 

Olin aina aattoaamuna huolissani, ehtiikö äiti saada kaiken valmiiksi. Lähdimme isän kanssa hakemaan kuusta ja äidillä oli aina kaikki ihan levällään. Tai ainakin se tuntui siltä. Joka kerta. Miellän, että se sama kaaos oli joka aattoaamu. En kyllä voi mennä takuuseen, etteikö olisi voinut olla kyseessä vaikka aatonaatto, mutta omassa mielessäni käännän sen aina aattoon. 

Omassa, itsenäisessä elämässäni jatkoin perinteitä. Ei niinkään sen aattoaamun kaaoksen suhteen, vaan lähinnä joka tuutista toitotetun kiireen suhteen. Jotenkin ajattelin, että jouluun kuuluu ylenpalttinen siivoaminen ja hössötys. Aloin valmistella ruokia heti joulukuun alussa, joskus jo aiemminkin. Suuria määriä, että ainakin riittää. ( Ylijääneitä sitten siirreltiin pitkin kevättä pakastimessa pois tieltä ja lopulta heitettiin viimeiset suoraan roskikseen.)

Siivosin hiki hatussa joka kolon. Pesin katot ja kaapit. Koomisimmat mittasuhteet tämä siivousvimma sai, kun odotin toista lasta viimeisilläni. Kävin juuri ennen joulua neuvolassa, jossa todettiin, että maksa-arvoni ovat kohonneet, joten minun täytyi levätä ja joulun jälkeen menisin heti sairaalaan valmistautumaan synnytykseen. Neuvolasta kotiin palattuani ilmoitin ex-miehelle, että tänään tehdään suursiivous, että voin sitten levätä. Siellä me kahteen pekkaan jynssättiin pikkutunneille asti, minä tietenkin etunenässä ison mahani kanssa. Jouluhan ei olisi tullut ilman seinien ja katon pesua tuonakaan vuonna.

Nyttemmin olen "hieman" höllännyt. Normi siivous jouluksi saa riittää. Jos on jotain erityistä siivottavaa, en säästä sitä jouluun vaan teen sen silloin, kun huomaan siivoustarpeen. Ruoat teen pääosin yleensä ihan aaton aattona, jos se on mahdollista. Ovat ainakin tuoreita. Perunalaatikko valmistuu vasta aattoaamuna, kinkun paiston jälkeen. Torttuja leivotaan silloin, kun tekee mieli ja ne syödään tuoreina, kiitos nykyaikaisten torttutaikinalevyjen. 

Jouluaskarteluja teen pitkin vuotta. Osan joulukorteista olen tehnyt jo keväällä, osan kesällä. Pienin osa nyt vasta syksyllä. Lahjoja pyrin ostamaan ja tekemään, kun tulee mieleen. Toki osa jää väkisinkin viime hetkillekin. Mitään kallista en yleensä osta joulukuussa, koska välipäivien alesta sen saa halvemmalla aivan varmasti. Ja mitä jouluksi ei ehdi tehdä, se tuskin on kovin tärkeää. 

Yhdestä siivousasiasta en tingi ja se on saunan pesu. Sauna pestään aina jouluksi! 


Enää 22. yötä jouluun! 

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä se oli Jouluaatto.