maanantai 1. joulukuuta 2014

1. joulukuuta 2014


Joulu on lasten ja lapsenmielisten juhla. Sen verran lapsenmielinen olen itsekin, ettei jouluni ole joulu ilman joulukalenteria. Niinpä tänäkin vuonna tarjoan teille, ja aivan erityisesti itselleni, joulukalenterin täällä blogissa. 

Kantavana ajatuksena ja punaisena lankana kalenterissani on tällä kertaa se, mistä minun jouluni rakentuu. Mitä perinteitä vaalin ja miksi joulu on mielestäni vuoden juhlien ehdoton kuningas. 

Koska nyt on joulukuun ensimmäinen päivä ja tänään saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun, on tämän päivän aiheenakin joulukalenteri.  


Perinteinen, halpa suklaakalenteri  oli minulle lapsena vähän niinkuin must -juttu. Sellainen oli oltava, vaikka a.) päivittäinen suklaa on niin pieni, että siitä tuli vain vihaiseksi ja b.) se ei oikein maistunut muulta kuin muovilta. 

Tuon muovinmakuisen "suu makiaksi"- annoksen lisäksi on aina tullut hankittua jokin tai joitakin kuvakalentereita. Lapsena niitä jaksoikin aukoa päivä kerrallaan loppuun saakka. Viime vuosina perinteeksi on muodostunut, että aluksi availen sanomalehden tilaajalahjana saamani kalenterin luukkuja innoissani ensimmäiset pari päivää. Sitten unohdan koko homman ja muistan aika ajoin, jolloin luukkuja on avattavan monta peräkkäin. Samat talitintit, lyhteet, Suomen liput ja muut hässäkät niissä aina on, ehkä vähän eri järjestyksessä. Muutamana päivänä muistan tarkastaa myös kalenterissa olevan arpanumeron päivän sanomalehdestä, mutta sekin unohtuu, kun numerot näyttävät sitkeästi jotain ihan muuta, kuin omia lukemiani. 

Omien lasten tultua mukaan joulun viettoon ompelin heille itse kalenterit, joista olikin kuva joskus aiempana jouluna, eli täällä.  Tai aivan ensin ompelin pelkät tossut, jotka ripustin pitkään naruun ja viritin seinälle. Myöhemmin jalostin tossuista tuon kalenterin esikoiselle, jossa ne roikkuvat kuusessa. Samalla tein toiselle lapselle pussikalenterin, kun molemmilla piti tietenkin olla omansa. Lapset kasvoivat, mutta kalentereille tulikin uudet käyttäjät ja ovat kovassa käytössä edelleen näin joulun alla. 

Lapsille laitan taskuihin konvehteja ja joskus niiden lisäksi tarroja, pieniä leluja tai koristeita. Kun nämä nuoremmat keksivät lego-kalenterit pari vuotta sitten, en ole enää leluja laittanut omaan kalenteriin. Tänä vuonna laitoin niiden päivien taskuihin, joina olen vapaalla, jonkin tehtävän tai jutun, jota voisimme tehdä yhdessä lasten kanssa joulua valmistellaksemme.

Haaveilen, että joskus teemme puolison kanssa yhteisen hemmottelukalenterin, jossa koko joulukuun hellisimme ja lahjoisimme toisiamme kaikella ihanalla. Viimeistään sitten, kun viimeinenkin ipana kasvaa aikuiseksi. 



Enää 23 yötä jouluun! 



Ei kommentteja: