sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Haipakkaa


Toukokuu on aina kovin ruuhkainen, eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta. Tietysti osa tästä oli itseaiheutettua, koska yritin joka välissä ehtiä lukemaan pääsykoekirjaa ja kävin viime torstaina Tampereen yliopistolla sosiaalityön pääsykokeissa. Miten meni, siihen osaan vastata 9.7. 


Toisaalta nyt tuntuu hieman siltä kuin olisi lomalla, vaikkei sellainen ole ajankohtaista vielä pariin kuukauteen. Vihdoin pakolliset lasten harrastuskauden päättäjäiset on pääosin ohi ja viimeinen kouluviikko alkamassa. Ensi viikonloppuna juhlitaan lähipiirin ylioppilaita.



Töissä alkaa kesämeiniki jo tulevana keskiviikkona, kun vietämme kevätjuhlan korviketta, lähimmäispäivää. Tosin nämä ihanat ilmat ovat jo antaneet ensimakua kesästä. Läheinen uimaranta käytiin jo testaamassa porukalla. Me aikuiset tosin kastoimme vasta varpaamme. 


Viime yönä Brysselin vahvistuksemme saapui Helsinkiin ja tänään saamme kauan odotetun maailmanmatkaajan kotiin asti. Tosin tätä lystiä ei montaa päivää kestä tällä erää, koska tyttö palaa vielä reiluksi kuukaudeksi maailmalle, ennen kuin kotiutuu lopullisesti. 


Olen päättänyt, että tästä kesästä tulee hyvä, pitkä ja rentouttava. Pitkä se on jo senkin takia, että ensin täytyy jaksaa odottaa tuota maagista heinäkuun 9. päivää ja Lauran, toivottavasti lopullista, paluuta, joka sekin sitten sattuu samalle päivälle. Sitten odotetaankin seuraavaksi loman alkua heinäkuun lopussa. Eikös se odottavan aika ole tunnetusi pitkä? 


1 kommentti:

Jutunkutoja kirjoitti...

❀ Pidänpä peikkusia henäkuun 9:lle, että tulee oikee tulos pääsykokeesta ❀ Kyllä tää aika vaan äkkiä kuiteskin menee ❀ Ja kaikkea kivaa koululomalaisille ❀