keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Sielunhoitoa


Jatkoin tänään samoilla linjoilla kuin eilen, eli otin vapaapäivästä kaikki irti, lähtemällä ihan parhaassa seurassa (siis yksin) Aulangolle ulkoilemaan kätköilyn merkeissä. Eilen tosin tein lenkin kotikulmilla ja saaliina oli vain yksi kätkö. Kävelylenkin etäisyydellä meiltä alkaa olla kaikki sellaiset kätköt jo haettu, joihin ei tarvitse ratkaista mitään mysteeriä tai tarvitse apuvälinettä, jota en omista. Tammikuun alkupuolella lähistöllä oli kuitenkin julkaistu uusi kätkö, jota olen säästellyt juuri tälläisiä aurinkoisia talvipäiviä varten. 


Tuolta huvimajan suunnalta paikkailin yhtä keväällä löytämätöntä. Kiersin ja kaarsin alueella moneen kertaan, kunnes kyllästyin (lue palelluin) ja palasin autolle. Laitoin auton käyntiin ja olin jo lähdössä, kun ajattelin vielä lueskella edellisten löytäjien kirjoituksia. Sieltä sain pienen aavustuksen ja palasin pelipaikalle tarkistamaan asian. Pienen uusintatutkailun jälkeen löysin kuin löysinkin hyvin kätketyn purkin. Vanha sanonta kolmannen kerran totuuden sanomisesta piti taas paikkansa. 


Puistometsästä ja sen ympäristöstä hain myös muutaman purkin. Keli ja maisemat olivat niin silmiä kuin sieluakin hiveleviä. Pakko oli muutama kuva nappailla kännykällä. 


Todella arjesta irroittavaa olla, kaikessa rauhassa, yksin metsässä. Lunta on sen verran vähän, että polulta poikkeaminen ei haittaa ja saa vähän kokonaisvaltaisemman treenin, kun puskee menemään läpi mättäiden ja risukkojen. Eikä metsässä ole kylmä, jos ei joudu kovin kauaa etsimään kohteen lähiympäristössä. Tosin jouduin ottamaan takin pois päältä ja putsailemaan puista niskaan pudonnutta lumen ja kuuran sekaista tavaraa. 


Kännykkä sammui lopulta kylmyyttään ja akun latauksen laskettua alle puolen, joten täytyi lopettaa kahdeksan kätkön jälkeen. Yritin kyllä kovasti lämmittä sitä välillä housun taskussa ja käsien välissä. Onneksi olin juuri palaamassa autolla, eikä ollut epäselvää mihin suuntaan täytyy lähteä.  



1 kommentti:

Maria kirjoitti...

Ihania talvikuvia, tuo luminen rauta-aita on erityiskaunis.