torstai 2. tammikuuta 2014

Rentoutumisen toinen puoli?

Mistä tietää, että akut on ladattu? Että lököily, oleilu ja rentoilu on tehnyt tehtävänsä? No omalla kohdallani ainakin siitä, että tulee turhautuminen. Palava halua päästä tekemään jotain. Saada aikaan. Nyt ollaan jälleen siinä pisteessä. Palaan tähän tunteeseen aika ajoin, kerran tai pari vuodessa. Ilmeisesti joulunajan lomailu ja löysempi työaikataulu on tullut tarpeeseen, koska pää olisi täynnä ideoita ja muutekin on halu tarttua toimeen. Käsitöitä, askerteluja, sisustamista, remppaa, ulkoilua, kätköilyä. Ihan kaikkea mahdollista. Jotain uuttakin olisi kiva kokeilla. Ehkä opiskellakin. 




No, opiskelu hoituu ihan työn puolesta, kun lähiaikoina siellä meillä starttaa neuropsykiatrinen valmentaja -koulutus. Tuo opiskelu on 30 opintopisteen arvoinen, eli varsin merkittävä ja odotan sitä innolla. Syksyllä suunnittelin opintoja avoimessa yliopistossa, mutta vaihtaessani työpaikkaa totesin, että viisaampi antaa aikaa itselle uuden työn sisäistämiseen ja hyvä niin. Näillä opinnoilla saan uusia työkaluja vastata juuri tämän työn tuomiin haasteisiin. 





Mutta nuo remppaaminen ja sisustaminen. Ne vaativat aina jonkin verran rahaa. Tai ainakin ihan käsittämätöntä pitkäjänteisyyttä odottaa, että tekee edullisia löytöjä, joita tuunaamalla saa hommaa huokeasti eteenpäin. Tietenkin se vaatii myös viitseliäisyyttä kiertää etsimässsä ideoita ja sopivia tuunauskohteita ja tarvikkeita. Ja tuunaaminen vaatisi usein työtiloja tai kesäisiä, kuivia ja lämpimiä kelejä. Sekä siipan, joka innostuisi samoista jutuista kanssani ja osallistuisi toteutukseen. Onneksi askartelua varten löytyy tarpeita pitkäksi aikaa ja kätköjä on näillä main vaikka kuinka. Josko nyt sitten yritän purkaa tätä tarmoani niihin ja noihin seitteihin, mitä näyttää muodostuvan lamppuun ihan jatkuvasti. 





Ei kommentteja: