maanantai 30. syyskuuta 2013

Miten kuluu multa maanantai?


Vaikka taitaa siihen mennä muutama muukin päivä. Pohjanmaan tuliaisista on ensimmäinen kattilallinen jo soseena ja toinen porisemassa. 


Omenasose on ihan parasta aamun neljänviljan hiutalepuuron kanssa. Viime vuoden hillo loppui jo pääsiäisenä, joten kovaan tarpeeseen tulee. 


Huuhtelen omenat huolellisesti, poistan kannat ja lohkon kattilaan. Lohkoessani viistän pois huonot kohdat ja sen karvaisen "navan" omenan alapuolelta. Siemenet ja siemenkotien kalvot sekä kuoret saavat jäädä. Laitan kattilan pohjalle pienen vesitilkan (10 litran kattilaan n. 2 dl.) ja höyrystän lohkot kypsiksi. Liian hätäinen ei kannata olla, kuten joka vuosi ensimmäisen kattilallisen kohdalla huomaan, vaan antaa kattilan kuumeta ja hautua vähän miedommalla lämmöllä, ettei massa tartu pohjaan kiinni. 

Pehmenneet ja osittain soseutuneet omenanlohkot pyöräytän käsikäyttöisen sosemyllyn läpi. Mylly kerää siemenet ja siemenkodat niin, että ne on helppo siitä kaataa kompostiastiaan. 

Kuumaan soseeseen lisään maun mukaan sokeria ja kanelia. Jäähdytän soseen ja pakastan sen sellaisenaan. Tämä sose on ihan parasta, koska ei ole liian makeaa, jos siis ei laita sokeria ihan hirveää määrää, eikä liian jäykkää. Joka-aamuisen puurooni laitan 3-4 rkl sosetta ja sekoitan siitä omenapuuroa. 

Nam!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Pälkäneen rauniokirkko

Matkalla Pohjanmaalle napattiin muutama kätkö. Yksi vei meidät tutustumaan Pälkäneen rauniokirkkoon. Vaikuttava paikka. Puhukoot kuvat puolestaan.  










torstai 26. syyskuuta 2013

No huh huh

Hiukan on väsynyt olo juuri nyt. Elämä on ollut kovin haipakkaa vimeiset pari viikkoa koko perheellä. Omat työvuorot ovat olleet pitkiä, miehellä oma projetinsa menossa ja näin ollen kotityöt jääneet tietenkin tekemättä. Vapaapäiväni onkin vastavuoroisesti mennyt sitten kotihommien paikkaamiseen ja tenavien harrastuksiin sekä muutenkin heidän tyytyväisenä pitämiseen. Kai se ottaa aikansa, että arki asettuu uusiin uomiinsa. 

No, huomenna lähden hakemaan pohjanmaalta omenoita ja unohdan kaikki tekemättömät kotityöt. Tehdään ne sitten ensi viikolla. Tai jos en ehdi silloin, niin kohtahan se on syyslomakin tulossa. Ehkä niitä rupeaa tekemään jossain vaiheessa Joku muukin, jos tarpeeksi kauan pitkitän? 

Yhden uuden kätkön ajattelin tehdä samalla reissulla, johon olen jo ajat sitten pyytänyt luvan, sekä huoltaa jo olemassa olevat talvea varten. Ihan vaan ladatakseni akkujani. 




maanantai 23. syyskuuta 2013

Hakoisten linnavuori


Perheen kanssa kävimme eilen tutustumassa Hakoisten linnavuoreen. Paikalla on sijainnut Hämeen ensimmäinen linna joskus kauan sitten ennen nykyistä linnaa, mutta se on tuhoutunut täysin taisteluissa. 

Paikka on museoviraston suojeluksessa ja arkeologisissa kaivauksissa sieltä on löytynyt vanhoja esineitä, jotka ovat näytillä nykyisen Hämeen linnan vitriineissä. 


Sää oli aika vaihteleva, mutta me selvisimme kuivana ja saimme myös auringon pilkahduksia, jotka antoivat metsään ajoittain aivan ihanan valon. Metsän väriloisto oli upeaa katseltavaa.  


Kiipeämistä vuorelle on aikalailla. Osittain hyvinkin jyrkkää polkua mentiin. Jopa siinä määrin, että osalla porukasta oli vaikeuksia huimauksen vuoksi selvitä kipuamisesta. 


Laella oli myös geokätkö, mutta en ehtinyt sitä haastavasta piilostaan löytää, kun jo pienille tuli kylmä ja oli suunnattava takaisin alas ennen kuin kallio kastuisi liukkaaksi mahdollisesta sateesta. Ainakin puoli tuntia käytin etsimiseen, mutta saan siis palata paikalle myöhemmin uudelleen ajan kanssa. 


Laelta avautuu hyvät näkymät kauas joka puolelle kukkulaa. (Meidän naapurina maamerkkinä oleva Rautaruukin tehdasaluekin näkyi erinomaisesti.) Alla olevassa kuvassa voi erottaa oikealla ylhäällä Linnatuulen kyltin. Vuori näkyy 3-tielle ja sieltä kantautui liikenteen melu laelle hieman liiankin hyvin.


Alas mennessä oli oltava kieli keskellä suuta ja katse maastossa. Polulle pudonneet tammenterhot lisäsivät vaativuutta jonkin verran. Yhdessä kohdassa meinasin lähteä liusumaan vauhdikkaasti niiden päälle astuttuani. 


Tunnelmallinen paikka kaiken kaikkiaan.  











maanantai 16. syyskuuta 2013

Kurkistus työtilaan

Pari kuvaa uutukaisesta työtilastani. Vielä tavarat hakee paikkaansa ja kaikenlaista on hankintalistalla, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Valaistuskin kaipaa hieman suunnittelua. 


Ennen meidän aikaamme huone oli vain lämmin varasto. Puoliso teki siitä itselleen työhuoneen viitisen vuotta sitten. Tässä nurkassa oli aiemmin pakastin. Huoneeseen ei tule lainkaan luonnonvaloa. Olen haavaillut vaihtavani meille ulko-oven ja siirtäväni nykyisen ulko-oven tämän huoneen oveksi, jotta siinä olevasta ikkunasta saisimme edes hieman valoa. 


Ulko-ovi on ihan työpöytäni vieressä, joten saapa nähdä kuinka siitä vetää talvella. 


Yläkuvan reunassa näkyy kapea siivu seinäkkeen takaa. Pakastin siirrettiin nyt sille puolelle, kun miehen kosketinsoittimen teline on tällä hetkellä olohuoneessa. Pakastimen päällä on tällä hetkellä toinen kosketinsoitin, joka ei oikein tiedä paikkaansa. Siinä sitä sitten siirtelen edestakaisin pakastinta tonkiessani. 

Huoneen toisessa päässä, pakastimesta vasemmalle, on edelleen miehen työpöytä tietokoneineen musiikin työstämistä varten. 


Selkäni taakse jää neljä komeroa, joissa on pääasiassa ompelu- ja askartelutarvikkeitani. 


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Suunnan muutos

Tämä viikonloppu oli minulle eräänlainen vedenjakaja. Huomenna nimittäin puhaltaa uudet tuulet ja arjelle tulee uusi suunta.   



Muutosta pehmensi rakkaan ystävän yökyläily. Rentouduimme kätköilemällä ensin aamupäivällä pikkuisten kanssa tässä aika lähellä. Amélie löysi pari kätköä ensimmäisenä, joka selvästikin sai hänet vähän enemmän innostumaan asiasta. 


Ahveniston harjumaisemista haettiin pari purkkia. Ihana taas liikkua näinkin vaativassa maastossa ja tehdä se ilman kipua jalassa! 


Evästauon pidimme Ahveniston uimarannan laavulla. Vielä jotkut rohkeat kävi polskimassa vedessä, mutta ei me. 


Päivällä kävimme viemässä jälkikasvun kotiin ja tankkasimme samalla vähän lisäenergiaa. Sitten suuntasimme kohti Pierua, koska iltaseurueeseen kuului pari teiniä, jotka halusivat kyseisen paikan kokea. Nuorten hengaillessa hetken Pierujärvellä etsimme Rengon perämetsissä muutaman purkin. 


Takaisin kaupunkia kohti tullessa pysähdyimme Kuittilankoskella etsimässä vanhan myllyn paikkeilta kätköä. Etsiessä vierähti tovi, jos toinenkin. Naatit pyöritti edes takaisin ja kastelin jalkanikin turhaan koskessa, kun yritin mennä naattien perässä. Kun kätköä ei alkanut neljän hengen voimin löytyä, haimme lähistöllä olevan toisen purkin välillä ja palasimme "uusin silmin" takaisin. Vielä hetken vaati tuumailua, kunnes yhtäkkiä tajusin, että jokin ei kuulu kuvaan ja bingo: siellä se purkki olikin. 

Ilta ehti etsiessä jo hämärtyä niin, että valokuvaaminen jäi yhteen hämyiseen kuvaan, vaikka paikka oli kaunis ja kuvauksellinen. 

Huomenna aloitan työt uudessa työpaikassa, 40 km lähempänä kotia! Aika lailla jännittää, mutta hyvällä tavalla.




maanantai 9. syyskuuta 2013

Esimakua

Mahtava fiilis, olen saamassa viimeinkin oman työsopen! Ei se ole suuren suuri, mutta aivan mahtava verrattuna siihen miten ollaan menty viime aikoina. 


perjantai 6. syyskuuta 2013

Pakkamolat...

Amélie pyysi eilen aamulla, että voisiko leipoa, vaikka mokkapaloja. Lupasin, että perjantai-iltana voidaan yrittää, kun torstai-iltana olin iltavuorossa ja tänään aamussa, enkä käynyt välissä kotona laisinkaan. Ei auttanut kuin kotiin tulon jälkeen yrittää koota itsensä ja väsymyksestä huolimatta ryhtyä muksun kanssa väsäämään luvattua herkkua. 

( Kuvat napsittu iPhonella.) 

Vähän meinasi kiristää, kun ensimmäinen muna meni pitkin keittiötä, mutta sain pidettyä pahimman turhautumisen sisälläni ja tyttö suostui harjoittelemaan munien rikkomista edelleen. 


Aikuiseen makuun päälle kookoshiutaleita, lasten puolelle kootut strösselipurkkien pohjat. 


Mokkapalat

3 munaa
3 kkp sokeria
1 ½ kkp maitoa
4 kkp vehnäjauhoa
2 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
2 rkl leivontakaakaojauhetta
250 g sulaa rasvaa

Päällys:

200 g tomusokeria
1 rkl leivontakaakaota
4 rkl sulatettua rasvaa
4 rkl vahvaa kahvia
1 tl vaniljasokeria

1. Yhdistä pohjan kuivat aineet.
2. Sulata rasva.
3. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. 
4. Lisää maito muna-sokerivaahtoon.
5. Lisää kuivat aineet. 
6. Sekoita joukkoon sulatettu rasva. 

Levitä taikina pellille ja paista 200 asteisessa uunissa. Kokeile kypsyys tikulla, mutta älä pidä liian kauan, että pohja pysyy kuohkeana.

Kun pohja on valmis, tee päällinen.
Laita kuivat aineet astiaan siivilän läpi, sekoita.
Lisää rasva ja kahvi. Sekoita tasaiseksi. Jos tarpeen, lisää rasvaa, jotta saat päällisestä notkean ja helposti levitettävän. 
Levitä hieman viilenneen pohjan päälle. 

Koristele kookoshiutaleilla tai strösseleillä. 







torstai 5. syyskuuta 2013

Vastauksia haasteeseen

Sain Viltsulta Inspiration-blogista haasteen. Olen kerran jo vastaavan laittanut eteenpäin, joten nyt en vie haastetta eteen päin, mutta kerronpa kuitenkin 11 asiaa itsestäni ja vastaan minulle esitettyihin kysymyksiin:


Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
(3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.)


11 asiaa minusta:

1. Olen nopea käänteissäni. (Jopa siinä määrin, että hitaampia välillä hirvittää.)

2. Kadun harvoin tekemiäni asioita tai päätöksiä edellä mainitusta huolimatta. En olisi minä, jos en olisi tehnyt niitä asioita elämässäni, mitä olen tehnyt. Huonotkin valinnat ovat tuoneet mukanaa aina myös hyviä asioita, joten miksi niitä katumaan siitäkään syystä. 

3. Töissä yötyö miellyttää, mutta kotona en haluaisi tulla häirityksi öisin.

4. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan omaa aikaa ja tilaa. 

5. Halu oppia uutta on jatkuva ja koenkin olevani ikuinen opiskelija.

6. Aiemmin ajattelin, ettei ole väliä millaisella autolla ajaa. Nyt, kun työmatkat ovat olleet pitkät tiedän, että on sillä sittenkin väliä. Hyvällä autolla ajaminen on nautinto. 

7. Omaan liian raskaan kaasujalan. 

8. Liikenteessä tunteeni kuumenee nopeasti, jos liikenne ei ole sujuvaa. Itsessäni harvemmin on vikaa. ;O)

9. Haaveilen mansardikattoisesta, isosta talosta, jossa on kaunis ja käytännöllinen puutarha. 

10. Välillä koen, että olen syntynyt väärälle aikakaudella ja väärään yhteiskuntaluokkaan. 

11. Vatsanahassani on isohko luomi, syntymämerkki. Se on omasta mielestäni sydämen muotoinen, vaikka kaikki eivät ole asiasta samaa mieltä (?). Koen, että tuo luomi on iso osa identiteettiäni. 





Viltsun 11 Kysymystä minulle:


1. Missä maissa olet käynyt? Minne tahtoisit mennä?

Olen käynyt Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Venäjällä, Virossa, Saksassa, Italiassa, Jugoslaviassa, Kreikassa ja Kanadassa ( ja Wienin sekä Brysselin lentokentillä) 

Haluaisin matkustaa ensisijaisesti Brysseliin katsomaan meidän Lauraa, mutta jos hän ei siellä olisi, kelpaisivat Ranska, Kreikka, Englanti, Espanja, Italia ja Tanska ihan hyvin. Ylipäätään Eurooppa kiehtoo eniten. 

2. Koska viimeksi kävit kylässä jonkun luona ja mistä syystä?

Viime perjantaina olimme koko perhe lasteni serkun luona hänen pienen tyttärensä ristiäisten rääpiäsissä. 

3. Miksi aloitit bloggaamisen?

Opiskelu vaati jotain vastapainoa. 

4. Seuraava asia, jolla aiot sisustaa kotiasi?

Yritän saada järjesteltyä itselleni jonkinlaisen pysyvän askartelu/työtilan johonkin soppeen. Luultavasti se vaatii jotain hankintoja, mutta en tiedä vielä mitä. Jos raha ei rajoittaisi menisi keittiö, pesuhuone ja vessa remonttiin tällä sekunnilla. 

5. Missä asiassa toivoisit enemmän kannustusta muilta?

Painonhallinnassa ja liikunnan harrastamisessa.

6. Klikkailetko kaikkia linkkejä ja toteutatko ketjuviestien asetusmuokkauksia, joita saat blogitse tai facebookissa, twitterissä tms.?

Riippuen asiasta, mutta harvemmin. 

7. Mitä lahjoitit viimeksi ja minne?

Vein vaatteita Fida-lähetyskirppikselle.

8. Paras lukemasi kirja?

Papillon, koska se tulee mieleen edelleen ensimmäisenä, vaikka luin sen teini-iässä. 

9. surkein lukemasi kirja?

Vaikea valinta, koska en lue surkeita kirjoja. Ehkä Taru sormusten herrasta ja Sinuhe egyptiläinen  kuuluvat siihen kategoriaan, koska en lukenut kumpaakaan koskaan loppuun saakka. 

10. Kuinka rentoudut?

Totaalinen rentotuminen vaatii poistumisen kotoa kauas pois (viittaan tässä kysymykseen nro 1.). Mutta harvemmin on rahaa lähteä maailmalle, joten jonkinlaista rentoutta antavat liikunta, kätköily ja elokuvien katselu kullan kainalossa. 

11. Mieleenpainuvin musiikkiesitys, laulu, musikaali tms?

Loirin konsertit ovat aina olleet todella koskettavia, mutta oma sijansa on myös River dance-esityksillä, jossa olen ollut kahdesti ja B.B.Kingin konserttilla. 

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Uusi alku

... oli aiheena Koukussa kortteihin -sivuston saksien silpusta-haasteessa. 


Silpusta ja kierrätetystä materiaalista syntyi kortti koulunsa aloittavalle.