torstai 12. joulukuuta 2013

12. joulukuuta 2013


Tonttu on pohjoismaisessa kansanperinteessä pieni, lähes ihmisen kaltainen olento. 
Tonttuihin on kuulunut alunperin erilaisia olentoja: ihmisten luona eläviä haltioita, maahisia, menninkäisiä ja muita metsän ja luonnon haltijoita. Vasta sittemmin tontut on erotettu omaksi "rodukseen".
Tonttujakin on monenlaisia. Metsätonttuja, maalaistalojen monille rakennuksille oli omat suojelijatonttunsa eli haltijansa, saunatontut, myllytontut, riihitontut, aittatontut, navettatontut ja tallitontut sekä kotitontut. Palkaksi näiden tonttujen on ajateltu vaativan vähän ruokaa, asumisoikeuden tai viimeiset löylyt saunasta.
Jotkut uskoivat, että jos ei hoitanut omaa tonttiansa ja jättänyt kuistille ruokaa tontuille, tontut saattoivat pistää tontin säpäleiksi tai tuhota kasvimaat.
Nykyisin länsimaiseen jouluperinteeseen kuuluvat joulutontut, jotka ovat useimmiten hiippalakkipäisiä pikkuihmisiä. Joulutontut jakoivat ennen lahjoja jouluna omatoimisesti, mutta nykyään ne mielletään joulupukin apulaisiksi, jotka selvittävät ketkä ovat olleet kilttejä ja tekevät lahjoja lapsille. Tontut tai joulupukki tuovat jouluaattona lahjoja niille, jotka olivat kilttejä. Joulutontut ovat myös yleinen joulukoristeiden aihe.
Joulutonttu ilmestyi suomalaisiin uskomuksiin 1800-luvun lopulla. Jouluna haltiatonttua muistettiin kupillisella ohrapuuroa. Myös joulusaunaan viimeinen kylpijä jätti ylimääräisen vastan haltiatonttua varten.








Ei kommentteja: