tiistai 12. maaliskuuta 2013

Uuteen nousuun!

Kai se on pakko avautua tänne, että saan itseään niskasta kiinni ihan tosissaan. Jotain pientä olen ehkä välillä asiasta maininnut, mutta jotenkin olen onnistunut vakuuttamaan itseni siitä maantaista, jolloin teen ryhtiliikkeen ja sitä maanantaita ei ole tullut vieläkään. 

Asiahan on niin, että olen kohta vuoden kulkenut melkein 70 km työmatkaa autolla. Ennen sitä käytin polkupyörää todella paljon. Talvellakin. No, korvasin polkemisen kuntosalilla, missä kävinkin ihan mallikkaasti pitkälle syksyyn.  Syksyn kääntyessä kohti talvea, ennen joulua, sairastelin sellaista kevyttä flunssaa, mutta sen verran kuitenkin, että liikkuminen kovin rajulla otteella oli pakko tauottaa. Sitten, kun alkoi vihdoin taudit väistyä, tuli joulu kaikkineen herkkuineen ja se oli menoa. Joulun aikaan tuntui muutenkin purkautuvan edellisen neljän vuoden stressi, jonka tuo opiskelun, työn ja perhe-elämän yhdistäminen aiheutti. Olo oli aika saamaton ja vetelä. Herkut maistui, liikunta jäi kaiken hässäkän ja välillä yövuorojen jalkoihin. 

No, sitten ajattelin, että aloitan uuden vuoden puhtaalta pöydältä. Alan taas katsoa tarkemmin syömiset ja liikkumiset. Vaan ei ole puhti riittänyt. Nyt olen viimesen kaksi viikkoa nukkunut erityisen huonosti ja syönyt entistä surkeammin. Olo on raskas, turvonnut ja vaatteet tuntuu kiristävän päivä päivältä enemmän. Osa syynä huonoon nukkumiseen ovat olleet toki yövuorot, mutta osittain se, että päässä pyörii tällä hetkellä kovin paljon asiota. 




Geokätköilyn aloittaminen on onneksi lisännyt selkeästi ulkoilua, mutta salilla olen käynyt edelleen kovin harvakseltaan. Nyt yritän saada yörytmini balanssiin, että fyysinen jaksaminen parantuisi ainakin siltä osalta ja voi edes kuvitella menevänsä kuntoilemaan tosissaan. 

Sanotaan, että elämäntapa remonttia ei saisi aloittaa silloin, jos on kovin paljon muuta muutosta ilmassa. Itselläni se on usein toiminut kyllä juurikin päin vastoin. Ja sitä toivon tälläkin kertaa. Kun työkuviot parin viikon päästä vaihtuu, saa vaihtua moni muukin asia. Uskon vakaasti, että osaltaan muutosta helpottaa se, että nykyisen työpaikan kaapista löytyvä ehtymätön suklaavarasto ei ole enää heikkona hetkenä käden ulottuvilla. Ja motivaattorina toimikoon tulevat kesäjuhlat. Uusia mekkoja en aio ostaa, vanhoihin on mahduttava. Piste. 

Aion nyt tehdä asiasta postauksia viikoittain, että se pysyy tuoreena mielessäni, enkä voi luovuttaa, kun se on julkista. Että koittakaahan kestää. 

Paino tänäaamuna 75 kg, BMI 26. Tästä lähdetään. Onneksi vähän lohtua tuo se, että nyt ei ole pelkää läskiä tuo kaikki, vaan hötön alta löytyy kyllä lihastakin. Realistisena tavoitteenani on 68 kg. Vanha hyvänolon painoni. 

6 kommenttia:

Outi-Hyypiön elämää kirjoitti...

Hienoa, joku samassa tilanteessa.Itse 78,5 kiloa ja ainakin se 70 pitäisi saavuttaa. Mäkin avauduin asiasta joskus blogissa että asiasta tulisi julkinen ja jaksaisin jatkaa. No enpä jaksanut. Laihdutin viimevuoden marras-joulukuussa 7 kiloa. Joulu tuli ja mässy jäi. Tämän vuoden puolella en ole laihtunut yhtään. Mun pelastuksena on ollut että löysin sen lenkkeilyn ilon. Enää en ole jaksanut 4 kertaa viikossa käydä vaan vain 2. Mutta se on pitänyt mua lihomasta, thank good, kun olen ravinnut itseni taas niin hiilarilla ja sokerilla. Sokeri kun ei mulle sovi kun se tuo musta esiin sokerinarkin.
Toi on totta että kriisiaikoina saa paremmin jotenkin laihdutusprojektia käyntiin, mullakin. Viimesyksynä kun olin pahimmassa alakulossa paino todellakin alkoi tippunaan kun jaksoi tsempata.
Nyt tsemitään toisiamme...tuplaryhtiliike!

Katja kirjoitti...

<3 Outi <3: Jep, näin tehdään!

Outi-Hyypiön elämää kirjoitti...

Hei kiitos tsempistä, 5 km lenkki taittui tänään ihan siitä syystä että kävin lukemassa tämän postauksesi. Tästä se lähtöö!!

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥ ihailtavaa avoimuutta! toivon sinulle voimia ja tsemppiä!♥

Katja kirjoitti...

Kiitos, Riitta! Hyvä Outi! Mulla jäi eilen liikunnat väliin työn ja illalla lasten harrastusten takia, mutta otin tänä aamuna ennen iltavuoroon lähtöä takaisin ja kävin kätköilemässä ja samalla kävelemässä. Huomenna aamulla kutsuu sali.

Mama Rosie kirjoitti...

Hei Katja!

Noniin, siitä se lähee, päätöksestä, että nyt mä sen teen. Kun on oikea aika muutokselle, niin päätös pitää. Ehkä noi työkuviomuutokset antaa nostetta myös painonhallinnallesi. Onnea ja tsemppiä täältä kovasti.

Olin itsekin ajatellut kirjoittaa elämäntapamuutoksesta, koska sellainen on pyörinyt mielessä jo tovin. Ihan samat ovat minun syyni kuin sinullakin. Tulin toisiin aatoksiin, koska koen, että tällä hetkellä elämässä on niin paljon muuta, joka vie energiaa eikä kannattelisi päätöstäni. Ja se taas johtaisi siihen, että painonhallintani epäonnistuisi eikä olisi pysyvää.

Aurinkoiset terveiset ja tsemppilause:" kyllä sä siihen pystyt".