torstai 31. toukokuuta 2012

Syyllinen?



Jotenkin on syyllinen olo, kun ei tarvi enää miettiä kouluasioita. Sitä jatkuvasti epäilee itseään, että oon varman unohtanut jonkun deadlinen ja kohta huomaan, että nyt tuli ryssittyä. Ei meinaa millään mieli käsittää, että lepo vaan sen asian suhteen. 


Olen laitellut pihaa kuntoon, kärrännyt monta kottikärryllistä rikkaruohoja pois. Pää pursuaisi suunnitelmia puutarhan sekä talon ulkopuolen  ja vähän sisäpuolenkin suhteen. Nähtäväksi jää, mitkä niistä toteutuu... nyt, myöhemmin tai ei koskaan. Voi kun olisikin muutama ylimääräinen toimintatonni, ettei aina olisi rahasta kiinni kaikki suunnitelmat. 


( Maatuskakangas kirpparilta talvella ostettua puuvillaista paneliverhoa, vuori rikki menneen lakanan  ehjää kohtaa. Sisätaskun vetoketju vanhaa jäämistöä omasta kangaskaupasta.)


Ompeluinspiskin heräsi, kun tein ystävälle yhdet verhot ylioppilasjuhlia silmällä pitäen ja oli pitkästä aikaa vähän niinkuin pakko kaivaa ompelukone esiin, kun oli tullut luvattua ja hyvä niin. Jopa siinä määrin, että kaivoin heti perään toisenkin kerran. Sen kaivaminen ei sitten ollutkaan niin hankalaa kuin mitä olin muistellut. Turhauttaa kuitenkin, kun ei ole omaa työhuonetta, jonne voisi jättää työt ja koneet levälleen. Tulisi tehtyä niiiin paljon enemmän.




Tänään ompelin synttärilahjan lähipiirin 2 -vuotiaalle, josta kuvat. Ja tein korjausompeluita sekä muita pieniä rästejä pois. 


Mies löysi jännän blogin ja linkkasi minullekin. Mielenkiintoista nähdä millaista kouluruokaa maailmalla syödään. 


Nyt taidan lähteä nukkumaan, koska takana on kolme työyötä ja huomenna menen pitkästä aikaa keikalle aamuvuoroon. Vakityössä ei tarvitse mennä niin kauhean varhain aamuvuoroihinkaan, mutta huomenna pitää olla pirteänä jo seitsemältä moikkaamassa mummoja. 

-Katja-


P.S: Kaunis kiitos onnitteluista ja myötäelämisestä!

lauantai 26. toukokuuta 2012

Lupauksia lunastamaan


Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan lupaukset on nyt annettu ja meidät lähetetty maailmalle lunastamaan lupauksiamme eettisten ohjeiden kera. 
Meille oli koulutusohjelman puolesta järjestetty kivat juhlat. Ja illalla Terveydenhoitajaliitto tarjosi juhlaillallisen.
Sain mukavan yllätyksen: Tehyn stipendi kolahti kohdalle.

Sen verran piti nauttia juhlajuomaa, että oudoksestaan on ollut hieman "tukka kipeä" tänään.

Kahden viikon päästä on sitten vuorossa koko koulun valmistujaisjuhla, jossa vasta saamme virallisesti todistukset. Että pitkän kaavan mukaan mennään. 

-Katja-


torstai 24. toukokuuta 2012

Kannat kattoon



(Reissussa nähtiin dinosauruskin.) 

Maanantaina kävin luokkatoverin kanssa moikkaamassa yhtä äitiyslomailevaa opiskelijakollegaa ja hänen vauvaansa. Tai no, iso mieshän siellä jo oli vastassa. Heidän kodissaan oli upeita, kauniita huonekaluja ja ihastuttava oli koti muutenkin. 

Sisustuskärpänen taisi purra tuolla kauniissa kodissa, koska kävin tiistaina Fidassa ja iskin silmäni kirjoituslipastoon, jonka sitten illemmalla kävin hakemassa odottamaan maalausprojektia. Sanottakoon sitä vaikka valmistujaislahjakseni. 

Huomenna juhlitaan oman koulutusohjelman kesken ja vannotaan valat. Iltaohjelmaakin on tiedossa. Varpaankynnet on jo lakattuna ja puku odottelee henkarissa. Odotukset illasta on korkealla, toivottavasti tunnelma on hyvä ja odotukset täyttyy. 

Tosin tänään ehdin jo hieman tehdä tuhoja juhlalookilleni. Olin puutarhahommissa hiattomassa paidassa ja liian myöhään huomasin, että käsivarret ovat aivan täynnä verestäviä naarmuja. Mutta en anna sen lannistaa vaan heitän huomenna kannat kattoon. ;O)

Nyt kauneusunille! 

-Katja-

perjantai 18. toukokuuta 2012

Tunnustusta ja haastetta


vba
(Saatu tällä viikolla)


Liebsterblog-1
( Saatu helmikuussa)

Olen saanut Nenuselta kaksi tunnustusta kuluvan vuoden aikana ja tänään tupsahti haaste Mustankissan tyttäreltä. Kiitos, kumarrus ja niiaus molemmille. En ole ehtinyt aiemmin noihin tunnustuksiinkaan perehtyä, mutta ajattelin nyt kuitata kaikki samalla kertaa.   

Ensimmäisen kuvan tunnustukseen kuuluu kertoa 7 satunnaista asiaa itsestään. Asioita tulee kerralla heti enemmäkin, kun vastaan Mustankissan tekemiin kysymyksiin alla parhaani mukaan. 

Näihin 11 kysymykseen pitää vastata, keksiä itse 11 uutta kysymystä ja antaa 11 bloggaajalle.

1. Milloin tiesit, mikä sinusta tulee isona?
Ikävä kyllä, en tiedä vieläkään aivan varmasti, mutta sen tiedän, että oikealla tiellä ollaan vahvasti.

2. Millaiseksi kuvittelit lapsena elämäsi aikuisena?
En muista muita kuvitelmia kuin sen, että jossain vaiheessa toiveammattina oli sairaanhoitaja. No, se toive ja vielä enemmänkin toteutuu, kun saan paperit käteen 8.6. 

3. Millainen on sinusta unelmaloma?
Jossain kivassa  villassa Italiassa koko perheen voimin. Aurinkoa ja viinirypäleitä ympärillä.  Ei kotitöitä, ei murheita. Maisteltaisiin rakkaan kanssa italialaisia viinejä, syötäisiin aurinkokuivattuja tomaatteja ja muita antipasteja. Tutustuttaisiin kaikessa rauhassa italialaiseen elämänmenoon useampi viikko.  

4. Millainen on unelmakotisi?
Kaksikerroksinen, mansardikattoinen perinnetalo rauhaisalla paikalla, järven rannalla, keskellä kaupunkia. ;O) 

5. Mikä on lempieläimesi?
Kyllä se taitaa koira olla. 

6. Mitä syöt aamuisin?
Aamu starttaa parhaiten neljän viljan puurolla, marjoilla tai mehukeitolla ja lasillisella rasvatonta maitoa. Päälle kuppi vihreää teetä.

7. Kasvatatko itse vihanneksia tai muita syötäviä kesäherkkuja?
Aina jotain pitää yrittää kasvattaa. Tomaattia, kesäkurpitsaa, yrttejä ja salaattia ainakin.  Muutama marjapensas on myös pihassa, omenapuun alku ja vattupöheikkö. Sen unelmatalon tontti olisi sen verran suuri, että saisi vähän isommatkin viljeykset ja mielellään kellari säilöntää varten. 

8. Missä maailman kolkassa haluaisit käydä, mutta et ole vielä käynyt?
Japani kaukana ja lähempänä olevia paikkoja Pariisi, Rooma, Milano, Toscana, Lontoo... Loputon lista mielessä. 

9. Entä mikä on mieleen painunein paikka, jossa olet vieraillut?
Kai se itseoikeutetusti on Venetsia. Ekalla reissulla näin elämäni ensimmäisen kuolleen ihmisen ja toisella reissulla tulin kosituksi todella romanttisella tavalla. Että mieleen on paikka jäänyt. 

10. Suurin haaveesi tällä hetkellä?
Miehen työllistyminen. 

11. Mitä haluaisit kysyä minulta (eli Mustankissan tyttäreltä)?
Mitä käsityöiden tekeminen sinulle merkitsee?

Eteenpäinhän näitä pitäisi ohjeiden mukaan lähetellä, mutta paljon ovat jo kiertäneet lukemissani blogeissa, joten jätän nyt laittamatta eteen. 


-Katja-

lauantai 12. toukokuuta 2012

Liikkuu, liikkuu, jaksaa, jaksaa


Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan kuntoilusta ”Katja kuntoon” – projektiini liittyen. 

Olen edelleen, kuuden viikon jälkeenkin,  innoissani kuntosalilla käymisestä. Joka viikko olen käynyt ainakin kolmena päivänä joko salilla tai salilla ja ryhmäliikunnoissa. Tekisi mieli käydä useamminkin, mutta toistaiseksi aikatauluihin ei ole monella viikolla useampi kerta sopinut. Toisaalta luulen, että tuo kolme on hyvä käyntimäärä pitkässä juoksussa, jos pyrin harrastamaan muuta liikuntaa sen lisäksi. 

Olen nyt osallistunut kolmelle erilaiselle ryhmäliikuntatunnille.
Spinning oli ennestään tuttua kauraa ja muutenkin innokkaana pyöräilijänä oli sinne helppo mennä mukaan. Niillä tunneilla osallistujina on ollut kummankin sukupuolen edustajia. 


Uusina tunteina olen ehtinyt kokeilemaan Cxworxia ja Corea. Kummankin idea on työstää erityisesti keskivartalon lihaksia ja sitä kautta parantaa kehonhallintaa. Core-tunnit ovat hieman rauhallisempaa ja Cxworxit puolestaan dynaamisempaa menoa. Kummastakin olen tykännyt, vaikka Cxworxissä jotkin liikesarjat haastavat koreografioillaan, kun ei mitään näin vaativaa ole tarvinnut hetkeen tehdäkään. Normaalit arkielämän koreografiat meikeläisellä kun eivät ihan noihin svääreihin yllä.


Core-tunnilla osallistujat olivat todella kaiken ikäisiä, niin naisia kuin miehiä. Cxworxissä keski-ikä oli huomattavasti alhaisempi, eikä miehiä näkynyt. Ylipäätään on ollut kiva huomata, että salilla käy nykyään tosi paljon eläkeiässä olevia, myös naisia! Terkkari minussa myhäilee: ihmiset haluavat pitää itsestään huolta. 


Musiikin voima on, muuten, ihmeellinen. Hyvin valitut kappaleet antavat valtavasti potkua tuntiin. Vaikka ne eivät yleisesti ottaen vastaisikaan omaa musiikkimakua.


Loppuun pieni kevennys. Käykää kurkkaamssa, jos ette ole vielä nähneet. Aika selventävä niille, jotka eivät esim. tiedä spinningistä mitään ;O).   




-Katja-

Opiskelijoilta lomat pois? Ja muita älyn väläyksiä...


Tämä kyllä nostaa sykettä. On tämä opiskeluaika vielä sen verran tuoreessa muistissa. Just nyt olisi mielessä muutama sananen, mitä voisin jutella STTK:n puheenjohtajan kanssa:

Ei taida tällä Helsingin herralla olla enää ihan realistinen kuva siitä, mitä opiskelu on nykypäivänä. Tai mitä on ammatillinen kasvu ja miten siihen päästään jo opiskeluaikana. 

Mulla on tuttavapiirissä useita ihmisiä, jotka ovat käyneet lukion neljässä vuodessa. Kenelläkään heistä se ei ole ollut laiskuuden syytä, vaan päin vastoin. Osa on halunnut ottaa lukiossa paljon kursseja, sekä selvitä niistä kunnialla hyvään lopputulokseen. Osalla on terveydelliset syyt pakottaneet pidentämään opiskeluaikaa. 

Itselläni on nyt neljä vuotta amk-opiskelua takana: Kaikki kesät ja muutkin lomat olen painanut alan töitä, jotta pystyisin opiskelemaan, koska elettävä on opiskelijankin ja hänen perheensä. Kuten suurin osa kaikista opiskelijoista. Lisäksi olen työskennellyt myös kaikki muutkin liikenevät ajat, kuten moni muukin opiskelija. Ei meillä olisi kuteja tehdä näitäkään töitä, jos meiltä evättäisiin kaikki "lomat".

Tässä loma-aikoina työskentelyssä on ollut monta hyvää puolta tuiki tärkeän elannon lisäksi. Esimerkiksi se on tukenut ammatillista kasvuani ja varmistanut osaltaan, että opiskelen alaa, jolle oikeasti haluan työllistyä. Se on antanut lepotauon niistä loputtomista kirjallisista tehtävistä, joita opintoihin kuuluu. Ei kukaan ole kone. 

Haloo! Luultavasti kyseinen älykkö itsekin lomailee silloin tällöin? Meistä opiskelijoista iso osa ei lomaile, vaan tekee lomat lomailijoiden töitä.

Uskon, että työnantaja puoli haluaa työllistää tekijöitä, joilla on jo jonkilaista ammattitaitoa, eikä valmiiksi loppuunpalaneita, käytännön taitoja vailla olevia henkilöitä. Vai olenko täysin väärässä?

Ja ennen kaikkea: ilman näitä loma-aikoja entistä suurempi osa opiskelijoista kuormittaisi yleistä terveydenhuoltoa ja siellä erityisesti psykiatrian puolta. Itse ainakin olisin kuormittanut. Hilkulla se on ollut jo nyt monet kerrat. 
Ei koulu- ja opiskelijapsykologienkaan virkoja ole huvin vuoksi perustettu.

-Katja-

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kuvahaaste kuva 11.



Kuva 11. Hetki

Siinä se nyt on, kädessäni! 
Ja samalla jatkan kuvahaastetta tällä kuvalla. 

Se tunne, kun sain käteeni tämän konkreettisen todistuskappaleen kaikesta tästä tuskasta, hiestä ja kyyneleistä, mitä olen vuodattanut viime aikoina:

ONNI!

Jos kiinnostaa, niin tuotos on luettavissa netissä.


-Katja-

perjantai 4. toukokuuta 2012

Kunniamaininta


 Meillä kävi tänään koulussa Tehyn edustaja markkinoimassa ammattijärjestöä. Haluan erityisesti mainita sen täällä, koska eilen kirjoitin, että nämä "myyntitykit" painavat toisiaan alas. Tämä ei sitä tehnyt!

Hän puhui asiallisesti ja arvostavasti myös kilpailijoistaan, mutta kertoi tietenkin oman järjestön eduista ja miksi se on hänen mielestään paras vaihtoehto. 

Annoin hänelle julkisen kiitoksen tästä asiasta. Käyttämäni puheenvuoron jälkeen luokkatoverini alkoivat taputtaa, olivat kanssani samaa mieltä. 

Muutenkin tämä luennoitsija antoi meille tärkeää tietoa työelämään astumisesta ja siitä mihin meidän kannattaa aluksi kiinniittää huomiota työsopimuksia tehtäessä. 

KIITOS TEHY positiivisesta kokemuksesta! Ja kyllä, jatka mielihyvin Tehyn jäsenenä.

Tervetuloa uudet lukijat! Ilolla teitä tervehdin.

-Katja-

torstai 3. toukokuuta 2012

Tyhjyys



Viimeinen tentti ohi. Uskoisin, että kunnialla. Maanantaina tutor-keskustelu ja mitä luultavammin pääsen kansittamaan opinnäytetyötäni. Valehtelisin, jos väittäisin, etteikö tuntuisi helpottavalta. 
Mutta.

Oletin, että onnen tunne olisi huumaava juuri tänään. Yllätyksekseni tuntuukin tyhjältä. Tässäkö tämä sitten oli? 

Ammattiliitot käyvät kilvan markkinoimassa meille itseään ja painamassa alas toisiaan. Niistäkin pitäisi osata valita. Ehkä se, joka lupaa parhaat lahjukset?
( Tosin olen päätökseni tehnyt jo ennen tätä raadollista markkinointia.)

Eiköhän tämä tyhjyyden tunne hälvene kunnon yöunilla? Taidan mennä kokeilemaan. Mutta sen tiedän, että koskaan en enää opiskele mitään! En ainakaan ennen seuraavaa kertaa. ;O) 

-Katja-


Ame, 6 v., kysyi äsken isältään, jolla on tänään syntymäpäivä, että tietääkö tämä paljonko täyttää. Isänsä vastasi, että 29.
Tyttö tähän: Ouuu, eihän se oo lähelläkään sataa, eikä edes yhdeksää kymmentä.

-Katja-