maanantai 24. joulukuuta 2012

24. joulukuuta 2012


Joulu Mattilassa, osa 11:

"Tuvan kuuraus oli saatava valmiiksi kello viiteen mennessä aamulla, jolloin lähdettiin navettatöihin. Navetassa tehtiin viimeiset jouluvalmistelut ja karja sai ylimääräiset rehuannokset. Asuinrakennuksessa levitettiin sisähuoneisiin puhtaat räsymatot tai satakuntalaisen emännän mukanaan tuomat villaiset raitamatot. Pöydillä oli itsekasvatetusta pellavasta kudotut liinat. Ikkunaverhot oli pesty ja silitetty luotiraudalla. Isäntäväen maailmalla olevat, naimattomat sukulaiset saapuivat jouluksi kotiin ja majoittuivat kammareihin.

Aamuhämärissä tuotiin joulukuusi tupaan saunasta, jossa se oli ollut sulamassa. Isännän lapsuudessa oli vielä tuotu oljet tuvan lattialle ja ne olivat korvanneet joulupuun. Aamuhämärissä emäntä keitti joulupuuron kokomaitoon ohraryyneistä ja valmisti luumuista ja rusinoista keiton. Tämä sekä lipeäkalal oli mausteiden, kahvin ja sokerin ohella ainoat kaupasta ostetut joulutarvikkeet. Aamupäivästä isäntäväki lähti pienenpien kanssa saunaan ja sen jälkeen kävi kukin vuorollaan puhdistautumassa. Kun vielä karjaväki oli päässyt navettatyöstä, saunonut ja pukeutunut pyhävaatteisiin, kokoonnuttiin tupaan. Laulettiin jouluvirsi ja käytiin ruokapöytään. Kaikkea sitä, mitä joulun alla oli valmistettu, oli nyt pöydässä runsain määrin. 

Pukin antimet olivat kotoista tavaraa. Lampaanvillaisten kudonnaisten lisäksi naisille ja tytöille sattoi tulla esiliina, miesväelle nahkalakki, rukkaset tai sukkapari. Ylellisyyttä tässä joulussa olivat punaiset Krimin omenat. Jokainen lapsista sai yhden sellaisen ja tavallisesti sen läpi oli pantu uusi lyijykynä, aarre sekin. Makeiset eivät jouluun kuuluneet. Sen sijaan kukin lapsista sai kehäjuuston ja hiivaleivän. Ne olivat liikuttavan somia. Kehäjuuston sivu oli aikuisen etusormen pituinen ja leipä oli miehen kämmenen kokoinen!

Isännän seminaaria käyvä nuori veli toi maaseudun jouluun henkistä antia, Nuoren Suomen jolualbumin. Ensin sen luki isäntä, sitten muut. Sen värijäljennös - silloista suomalaista nykytaidetta - sijoitettiin vielä joulunpyhinä vieraskamarin seinälle. Tuulahduksen suuresta maailmasta toi  myös Kansanvalistusseuran kalenteri, jonka isäntä tapasi ostaa joka vuosi joulun alla kaupunkimatkallaan. Pukin kontissa saattoi myös olla Juhani Ahon uusi romaani tai Lastuja. 
Illalla juotiin kuusenhavuisessa tuvassa teetä korppujen ja piparkakkujen kera. Oltiin saavuttu sydäntalven juhlan parhaaseen kohtaan. Kauan ei kuitenkaan valvottu, joulukirkko alkaisi kuudelta ja matka oli pitkä. Karjalle käytiin vielä "antamassa joulua".
Isoisä tiesi kertoa, että ennen vanhaan talon tontuille jätettiin tupaan puurolautasellinen!"

2 kommenttia:

Katariina kirjoitti...

Hyvää joulua!

Hellu kirjoitti...

Kiitos mukavasta "joulukalenterista"! Oli mukava lukea sitä ja valmistautua jouluun!
Rauhaisaa Joulunaikaa! Toivoo: Hellu perhekuntineen