lauantai 22. joulukuuta 2012

22. joulukuuta 2012

Jouluperinteistä ja -tavoista:

Joulu, valon ja lämmön juhla, on pimeän sydäntalven kohokohta. Sen odotus on vuoden jännittävintä aikaa. Koko joulukuun täyttää odotus ja varsinaisen juhlan valmistelu.

Kullakin perheellä on omat joulunviettotapansa, jotka ovat periytyneet vanhempien lapsuudenkodeista muovautuen vuosien saatossa oman näköisiksi ja tuntuisiksi tunnelman nostattajiksi. 




Perinteillä on vahva sija suomalaisen joulun vietossa. Siinä on säilynyt jopa ikiaikaisia pakanallisen joulun vuodentuloon liittyviä heldelmällisyystaikoja, joista jouluoljet, lyhteet ja kylvöleipä muistuttavat. Vanhan, syksyisen kekrijuhlan tapoja on niin ikään siirtynyt joulun runsaaseen ruokaperinteeseen.

2000 -luvun jouluun maatalousyhteiskunnan pitkien perinteiden ohella ovat antaneet aineksia pappila- ja kaupunkilaiskultturi. Vaikutteita on saatu myös Ruotsista ja muista pohjoismaista sekä omaksuttu saksalaisia, englantilaisia ja nyttemmin amerikkalaisiakin joulutapoja. 

Meidän perheen vakiintuneisiin joulutapoihin kuuluu se, että riisipuuroa syödään sekametelisopan kanssa jouluaattona aamupäivällä ikään kuin lounaaksi. Sekaan heitetään manteli, jonka löytäjä saa pienen paketin.  Ja se, että joulusauna on lämmin aina puolelta päivin. Jouluaaton pääateria eli päivällinen nautiskellaan perinteisesti kaikessa rauhassa, kynttilöiden valossa, pimeän laskeuduttua ulos. Lahjoja aletaan availla iltakuuden ja -seitsemän välillä. Ja kuuluupa illan kulkuun myös yhteiset lautapelit ja myöhäisillassa mahdolliseti jonkin lahjaksi saadun elokuvan katselu. 




Ei kommentteja: