sunnuntai 16. joulukuuta 2012

16. joulukuuta



Perinteen mukaan ikivihreä kuusi muistuttaa meitä jouluna uudesta elämästä ja tulevasta valosta, keväästä. 

Nykyaikainen joulukuusi on tullut Suomeen Saksasta. Tarun mukaan Martti Luther olisi ensimmäisenä sytyttänyt kynttilät joulukuuseen. Eri maissa on joulun aikana käytössä erilaisia ikivihreitä kasveja. Skandinaviassa kuusen ja männyn oksia tuotiin tupiin, roomalaiset koristivat talonsa laakerinlehdillä. 




Joulukuusi oli aluksi yläluokan harvinaisuus. Muistitieto kertoo, että Helsingissä oli 1830-luvulla professori Alexander Blomqvistin perheessä vahakynttilöin koristeltu joulukuusi, jonka oli koristellut taloin saksalaissyntyinen rouva. Vakiintuneeseen asemaan joulukuusi pääsi maaseudulla vasta kansakoulujen kuusijuhlien välityksellä. 


(Kuva otettu lähimetsästä 26.11.2012, ei tietoakaan lumesta.)


Tuntuu ihan hassulta ajatella, että joulukuusi on loppujen lopuksi aika uusi keksintö, koska minulle se on ollut aina itsestään selvyys ja oikeastaan suurin sekä näkyvin joulutunnelman tuova koriste koko ikäni. Lapsuuden rakkaimpia joulumuistoja ovat ne, kun isän kanssa rämmittiin aattoaamuina pitkin lumisia metsiä ja etsittiin sitä The Kuusta! Isä oli erityisen huolellinen valitessaan sopivaa. 

Vieläkin pyrin hakemaan itse/ lasten kanssa kuusen (edes pikkukuusen lapsille)  metsästä, jos se suinkin on mahdollista. Tosin lapsuuden kodista lähdön jälkeen olen tehnyt sen jo viimeistään aatonaattona, että voin tuoda kuusen sisälle jo hyvissä ajoin niin, että lapset aattoaamuna herätessään näkevät kuusen omalla paikallaan. Siitä herääjät tietävät, että nyt on JOULU! 

Olen takavuosina ollut itsekäs äiti ja halunnut koristellut kuusen omakätisesti. Siitä syystä meillä on yleensä ollut myös toinen kuusi, jonka koristelun ovat lapset saaneet tehdä. Tosin iän myötä tähänkin on löytynyt tietty rentous ja nykyään muutkin saavat koristeluun osallistua. 

Ei kommentteja: