lauantai 15. joulukuuta 2012

15. joulukuuta 2012

Muinaisissa juhlatavoissa vilahtelee yhtä ja toista meidän joulupukkiimme viittaavaa. Lahjojen antajan varsinaiseksi esikuvaksi on kristillisten legendojen mukaan osoittautunut Pyhä Nikolaus - lasten ja merenkulkijain suojeluspyhimys. Pyhä Nikolaus oli hyvin varakas ja antelias sekä erityisen ystävällinen lapsille.  Tästä suojeluspyhimyksestä on vuosisatojen myötä muotoutunut meidän ikioma joulupukkimme nykyisessä hahmossaan. 

Yhdysvalloista on lähtöisin 1860-luvulta Santa Claus, joka on pyöreä, valkopartainen, punanenäinen, iloinen isoisä, yllään punaiset vaatteet, valtavan leveä nahkavyö ja otsalla karvalakki. Santa Clausin sanotaan asuvan Pohjoisnavalla, matkaavan lentävillä poroilla, tulevan savupiipusta sisään ja jättävän lahjansa lasten sukkiin. 

Suomen joulupukki on saanut vaikutteita Saksasta. Joulupukki oli aluksi pitkä, komea vanhus, lempeä ja viisas, muttei erityisen iloinen. Hän asui salaperäisessä luolassa apunaan suuri joukko tonttuja, jotka olivat vakavia, ahkeria ja harmaapukuisia. He auttoivat joulupukkia valmistamaan kelkkoja ja kuusenjalkoja.  Lahjoja ei vestaalla tehty, vaan joulupukki sai ne enkeleiltä taivaasta. 

Yhteistä maailmassa on kuitenkin se, että kaikkina aikoina ovat lapset halunneet pitää joulun alla yhteyttä joulupukkiin. Suomalaisten lasten kirjeet ohjataan Korvatunturille, ruotsalaisten Poronmaahan Lappiin, amerikkalaisten Pohjoisnavalle Norjaan ja tanskalaisten Grönlantiin. Suomalaiset lapset ovat antaneet joulupukin asuinpaikaksi Korvatunturin sitten Markus-sedän lastenohjelmien. 




Meillä oli vahva pukkiperinne vallalla 90-luvulla, kun kaksi ensimmäistä olivat pieniä. Nykyiselle eskarille ja hänen pikkuveljelleen kerroimme alusta asti, että pukki on satua ja aikuiset laittavat lahjat lapsille. Yllättävää on kuitenkin ollut se, että lapset ovat itse alkaneet kehitellä joulusatua päässään uskottavaan muotoon ja niinpä viime jouluna lopulta päädyttiin siihen, että tuo punanuttu meillä vieraili ja lapset häneen täysin rinnoin uskoivat ainakin siinä hetkessä. 


1 kommentti:

Henkkumaaria kirjoitti...

Kivahan, että joulusatu herää eloon lasten mielissä ja he nauttivat siitä. Aika aikansa kutakin, äkkiä se loppuu kuitenkin kun lapset kasvaa.