tiistai 23. lokakuuta 2012

Turhautumista



Turhautuminen iski taas. Pitkät vapaat menossa ja tuntuu, ettei mitään/tarpeeksi valmista saa aikaan. Ja sitä kautta tajusin, etten pysty kunnolla rentoutumaan kotona vapaa-aikanani. Koko ajan on OLO, että pitäisi tehdä sitä tai tätä. 


Osittain on kysymys siitä, etten ole ehtinyt pariin päivään askarrella, koska on pakko ollut keskittyä vähän muuhunkin. Askartelu kyllä toimii terapiana ja rentouttavana stressin purkukeinona, mutta esimerkiksi ompelu ei. Koska ei ole sitä työhuonetta. Sen ajan kun tänään ompelin, ahdistus kasvoi. Vilkuilin kelloa ja epämiellyttävä olo kasvoi sitä suuremmaksi, mitä pidemmälle aika kiiri. Lapset on tiettynä aikana haettava hoidosta, joten ompelukamojen siivous ja turvaan vienti oli aloitettava ajoissa, että ehti saada ne pois alta.  Enkä siis ehtinyt tehdä mielestäni läheskään sitä mitä olisi pitänyt. 

Osansa on myös huolella, jota tänään koin isästäni. Onneksi kaikki näyttäisi kääntyvän parempaan päin. Mutta ajatukset pyörivät kaikessa häneen liittyvässä. Ja siinä, mitä häneen liittyville asioille voin tai en voi tehdä. 


Turhautumisen kruunasi kirje ystävältämme Kelalta. Herrat ja rouvat olivat siellä suuressa viisaudessaan tehneet päätösehdotuksen opintolainojeni verovähennyskelpoisuudesta. Tai tarkemmin kelpaamattomuudesta, koska olivat keksineet, että olen opiskellut kuusi vuotta sallitun viiden vuoden sijasta, vaikka todellisuudessa opiskelin normiajassa eli neljässä vuodessa. Koska he ovat nyt tehneet tälläisen päätösehdotuksen, se astuu voimaan 30 päivän kuluessa, ellen KIRJALLISESTI hae siihen muutosta.  

Siis mitä (sanonko ruman sanan?)... ihmettä? Eikö Kelan sisällä tieto kulje, vai eikö henkilökunta osaa sitä tulkita? Puuttuuko yhteenlaskukyky? Jos olen viimeisen kuuden vuoden aikana ollut kaksi kertaa (vuonna 2006 sekä 2007-2008) äitiys- ja vanhempainrahan saajana (jonka siis Kela maksaa) ja alkanut saada opintotukea vasta syksyllä 2008, jota hakiessani olen ilmoittanut opintojeni alkamisajankohdan sekä päättymispäivän, jotka oletettavasti on täytynyt silloin merkitä tietoihini, ja Kela on vahtinut opintopisteideni kertymistä opintotukiaikana, niin onko heidän siellä ihan mahdotonta päätellä, etten ole silloin opiskellut kuutta vuotta, vaikka tulinkin hyväksytyksi kouluun vuonna 2006.

No, huomenna saan soitettua sinne ja kysyttyä, että oletteko aivan tosissanne odottamassa kirjallista selontekoa.  

Onneksi uimassa käynti muksujen kanssa sulatti pahimman möykyn rinnasta. On niin hellyyttävää nähdä, miten itsestä pieneltä tuntuvat asiat tekevät lapset onnelliseksi. 

-Katja-

1 kommentti:

Emileitha/Tarja kirjoitti...

Jaksahan taistella ..
Joskus asiat ovat hankalia ja byrokratia on ihan hullua touhua..
Kun jaksaa ajatella että yleensä kaikki järjestyy.. ainakin jollain tavalla..
Minulla itselläni on ollut enemmän kuin tarpeeksi hankaluuksia.. joten ymmärrän tuskasi myös sinne askartelu puolelle saakka tilan ja ajankin suhteen.
Itselläni hirvittävä tuska tehdä, askarrella, ommella ja kädet tosi kipeät eikä apua saa..revi siitä sitten huumoria ja hymyä kasvoille..ei helppoa.
Kaikkea hyvää sinulle näin tuntemattomalta ..