keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Ei ole ihmisen elämä helppoa, ei




Elämä on ollut viime aikoina jotenkin tahmeaa ja raskasta. Niin töissä kuin vapaa-ajalla. Toisaalta on tapahtunut paljon, mutta sitten ei kuitenkaan oikein yhtään mitään. 

Kai se on tää jatkuva odottelu, joka tekee sen. Se ei tunnu loppuvan koskaan. Aina on jotain odotettavaa. Hamaan tappiin asti. 

Työttömän töiden (mies) haku on myös jatkuvaa odottelua, innostumista ja pettymyksiä. Tai sitten tuloksena on jotain mitä ei todella ole osannut odottaa. Joka on hyvän ja huonon väliltä. Jotain joka aiheuttaa niin paljon pään vaivaa, ettei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Onnen kääntymisen ja asioiden järjestymisen odottelu on ehkä piinallisinta ja raskainta mitä tiedän. Ja sitähän on jo jonkun aikaa tullut odotettua.

Jotenkin virheellisesti ajattelin, että ammattiin valmistumiseni on jonkinlainen rajapyykki ja sitten  helpottaa. Mutta ei. Ei se kuitenkaan ratkaissut kaikkia solmuja ja lopettanut odottamista. 

Takki on nyt siis vähän tyhjä, mutta kai se taas siitä pikku hiljaa täyttyy. Ja jokainen odottaminen saa täyttymyksensä joskus. Mutta miksi siihen menee niiiiiin kauan?


Viinirypäleet keräsin pääpiirteittäin. Reilu 60 kg niitä tuli nytkin. Sisko ne sitten vie ja keitteli mehuksi miehensä kanssa. Sen verran oli vielä epätasalaatuisesti kypsyneet, että jätin niitä vielä vähän kiinni ja ajattelin maijallisen keittää jossain välissä itsekin. 

Toivottavasti teillä muilla ois vähän selkeämmät kuviot!

-Katja-

1 kommentti:

Mari kirjoitti...

Mullakin oli kummat luulot että kun saan koulusta paperit ulos niin kyllä sitten asiat lutviutuu kohdilleen. Joo eipä kyllä niin käynyt ja puoli vuotta myöhemmin oon ihan 0-pisteessä edelleen :P