torstai 6. syyskuuta 2012

Vapaapäivän viettelyä


Nythän EI ole siis tulossa mitään esitelmää puolison viettelemisestä vapaapäivänä, vaan ihan muuta on ollut mielessä tänään. 


Kaivoin, nimittäin, ompelukoneen korjausompelun merkeissä esille pitkästä aikaa. Miehen collegetakista oli rätsähtänyt vetskari jo joskus keväällä. Olin hillonnut takin kaapin perukoille odottamaan uutta tulemistaan. Sain kyselyjä asiasta tässä lähipäivinä, joten päätin ottaa härkää sarvista ja aloin väkeltää vetoketjun parissa. En ihan kunnolla enää muistanut kuinka takapuolesta vetoketjujen vaihtaminen on. Ja syvältä sieltä. Mutta kun vahtiin pääsin, tein saman tuplana ja korjasin myös yhden lasten tuulitakin vetoketjuongelman. 


Kolmannen kohdalla tein kompromissin. Siinä oli ketju kyllä ehjä, mutta aukeni itsellään aina lapsen liikkuessa. Päädyin ompelemaan kauluksen alapuolelle heijastinkankaasta ja tarranauhasta jonkin sortin lisäkiinnittimen, josko ketju ei sen kohdalta luistaisikaan alas. Tai jos ei toimi, niin sitten pistän takin kiertoon. Ei vaan yksinkertaisesti hermot kestänyt enää kolmatta ketjua samaan syssyyn. 


Korjasin myös yhdet palkeenkielet tyttösen housuista, viimeistelin molempien pienten yöasut, jotka aloitin alukesästä ja yritin kasata yhdelle  tutulle nuorelle rakkaan T-paidan vielä hetkeksi jonkinlaiseen käyttökuntoon, kun oli revennyt pahasti kainalosta. 


Siinähän se päivä sitten menikin. En ehtinyt mitään uutta ompelusta edes haaveilla aloittavani. Mutta, vastapainoksi hermoja raastavalle vetskarisavotalle, askartelin muutaman kortin loppuun, joita olin alkuviikolla jo aloitellut. 

-Katja-

P.S. Mulla on vähän arvontaa suunnitteilla, joten pysykäähän kuulolla.

3 kommenttia:

Tirpuunen kirjoitti...

Hienoja kortteja kaikki tyynni, erityisesti ihastuin tuohon ylimmäisen sieniriviin. Oikea herkku.

Olet sinä sitten kätevä emäntä =), korjailet vetoketjutkin itse. Olen jo aikapäiviä antanut niiden suhteen periksi ja kiikutan rikki menneet paikalliselle ompelijalle. Niin että en voi kuin ihailla tarmoasi.

Katja kirjoitti...

Se paikallinen ompelija sattuu olemahan tässä samassa persoonassa, niin ei auta, kuin vaihtaa ne ketjut itte. Nimimerkki: myös ompelijan koulutus löytyy :O)

Kirsi Koo kirjoitti...

Mä vein kerran miehen takin vetoketjun vaihtoon ompelijalle ja ompelin sen sitten itse uudestaan, kun jälki oli niin hirveää. Inhottavaa hommaa kylläkin on...