perjantai 16. maaliskuuta 2012

Ympyrä sulkeutuu


Haave; se syntyi reilut 25 vuotta sitten. 
Luulin jo hetken tavoittavani sen, mutta se lennähti pois. Pitkään ajattelin, että se ei ehkä ollutkaan minua varten. Että elämä tietää paremmin...

Kuusi vuotta sitten heräsin, että josko sittenkin. Kohta neljä vuotta olen tehnyt töitä, että löytäsin tieni sen luo. Tai ehkä haave halusi, että löydän sen. Jätti johtolankoja, joita sitten seurasin.

Nyt tuo haave on taas tässä. Lähellä, ihan liki. Se istahti jo kämmenelle. Otin se vastaan vapisevin käsin. Olenko sen arvoinen? Onko se todella minua varten? 

Kutsumusko? Sen näyttää tulevaisuus, joka alkuun on kolme viikkoa.

-Katja-

1 kommentti:

Nenunen kirjoitti...

haaveet osaa olla joskus leikkisellä päällä, tulevat lähelle, mut sitten karkaavat pienen matkan päähän ja taas uudelleen. Ehkäpä haaveiden kiehtovuus onkin just siinä, kun niitä täytyy tavoitella ja kun sitten onnistuu jonkun niistä saamaan kiini, on se täytymys.