lauantai 11. helmikuuta 2012

Yön pimeinä hetkinä



Yön pimeinä tunteina, toisten unta valvoessa, tuli mieleeni, että kysyn teidän mielipidettänne asiaan, jota pohdimme tänään koulussa jälleen kerran. Nimittäin ylipainosta; lähinnä terveydenhoitajan näkökulmasta, mutta minusta se ylipäätään pätee kaikkiin terveydenhuoltohenkilöstöön. Mitä mietteitä herättää ylipainoinen terveydenhoitaja, onko se uskottava? Saako th olla reilusti ylipainoinen?

Itselleni painonhallinta on aina ollut työlästä, paino karkaa käsistä, kun vähänkin höllää ja karttuva ikä on lisäänyt tätä ilmiötä. Haluan pitää itseni kuitenkin normaalipainoisena, koska sillon jaksan paremmin, koen itseni terveemmäksi. Haluan myös olla uskottava työssäni. Tulevan terveyden edistämisen ammattilaisena minun olisi vaikea ottaa puheeksi asiakkaan kanssa painoasiat rakentavassa mielessä, jos paino-ongelmani olisivat ilmieisiä. Toisaalta koen rikkautena sen, että joudun painoni kanssa tekemään työtä, koska siten olen lähempänä näitä painon kanssa painivia ihmisiä. Tiedän siis mistä puhun ja myös sen mitä normaalin rajoissa pysyminen vaatii. 

Muutenkin terveelliset elämän tavat ovat käyneet henkilökohtaisesti vuosi vuodelta aina vain tärkeämmäksi asiaksi. Josko niillä saisi ainakin laatua elämään, kun ei niistä vuosista tiedä kukaan...

Painavin miettein:

-Katja-
 

8 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Ei ole tullut ajateltua asiaa, mutta eikös ne terveydenhoitajatkin/hoitohenkilöstö ole ihan tavallisia ihmisiä? Ainakin minä olen :D
Ylipainossa voi olla taustalla esim. sairaus,lääkkeet? varmaan tiedätkin...
Mutta en tiedä olisiko uskottavaa ottaa vastaan ylipainoiselta th:ta neuvoja painoasioissa..? Vähän niin ja näin...

Sude kirjoitti...

No heippa. Minä olen tämmöinen "sairaaloisen ylipainoine", jota nimitystä en kyllä itse allekirjoita :) Ne langanlaihat ruipelot kun alkaa laihduttamisesta puhumaan, niin minua ei muuta kuin suututtaa ja tympäsee. Kerran osui kohdalle reilusti lihava hoitaja ja hänen kanssaan oli mukava jutella ja yhteisymmärrys pelasi. Minun mielestä lisää lihavia hoitajia juttelemaan lihavien potilaiden kanssa :) Lääkärille olen sanonut ja että kun minä olen jo luopunut viinasta ja miehistä, niin anna minun pitää edes suklaa ja tupakka. Hän sanoi, että kai ne täytyy sitten sallia :) Eikö se ole pää-asia, että ihminen on itse tyytyväinen itseensä ja hoitajat ja lääkärit saa minusta mieluusti olla pullukoita.
"Lihavat on lepposia
eivätkä tee kepposia" :D

Nenunen kirjoitti...

Minun mielipiteeni on, että lihava hoitsu ei ole uskottava. Oomma tästä asiasta joskus käyneet muuten vain keskustelua tuolla työ- ym. paikoilla. Emännät valittelee, että kuin se ja se th voi alkaa sanomaan mitään ylipainoisuudesta, kun ite on!

Ja selityksiä löytyy, mutta kaikki ylipaino tulee liiasta syömisestä ja liian vähästä liikkumisesta. Ruoka pitää olla suhteessa kulutukseen. Ikä on ongelma tässä suhteessa, sitä mukaa kun ikää tulee energian tarve laskee, elikäs maalaisjärki sanoo, muuttuuko tuo aineen vaihdunta ijän myöten jotenkin?

Ennen vanhaan ihmiset kulutti jo pelkästään työssä paljon enrgiaa, mutta nykyään on työt muuttuneet täysin toisenlaisiksi ja ei enää silleen tarvii "raakaa voimaa", elikäs enrgian kulutus on pienempää ja immeiset lihavempia ja ruokatottumukset kun on myös tulleet toisenlaisiksi, liikaa mättöö ja muuta niin sanottua roskaruokaa.

Kysymykseesi vastaan suoraan ja kiertelemäti: Ylipainoinen terveydenhoitaja ei ole uskottava ja sun näkemyksesi hallinnasta on oikeeseen osunut, hyvä Katja jatka samaan malliin, kun itsellä on kokemusta mistä puhuu, on heti miljoona kertaa uskottavampi.

Katja kirjoitti...

Kiitos, tyttäret, kommenteista! Minusta on hyvä asia, että tämän kaltainen asia herättää keskustelua, sekä puolesta että vastaan. Jos me kaikki olisimme yksimielisiä tästä, olisi se minusta aika hälyyttävää, juurikin siinä valossa, että ihmisiä me vain kaikki olemme ja jokainen oman laisensa persoona.

Tämä kysymys on yksi niitä vaikeita eettisiä kysymyksiä, joita tässä ammatissa joutuu puntaroimaan. Me hoitohenkilöstö teemme työmme persoonallamme ja on toki paljon omasta itsestä kiinni miten sitä persoonaansa käyttää. Osaako kääntää omat heikkoutensa vahvuuksiksi jne.

Kuten näistä vastausten hajonnastakin voi päätellä, meille kaikille on varmasti tilausta kentällä ja jokainen varmsti löytää oman paikkansa työelämässä.

Oon omalla kohdallani miettinyt paljon sitä, miksi painon hallinta on niin haasteellista. Onko geeneillä oikeasti jotain tekemistä vai on onko se enemmän ympäristötekijät, jotka meidän mieliimme vaikuttaa. Äiti joskus sanoi mulle laihdutuksesta (terkkuja vaan, äiskä), että helppohan sun on kun sulla on ...laisten luja luonto. Eli oli sitä mieltä, että oon perinyt mielen lujuuden isältäni eikä häneltä. Mutta perinkö sitten heikkouden repsahtaa häneltä vai onko puhtaasti olosuhteiden aiheuttamaa rasitusta, jota pehmentää hemmottelemalla itseään.

Ja tästä tulikin mieleeni, että miksi sitä tulee hemmoleltua itseään aina herkuilla? Onko se muka oikeasti niin paljon halvempaa kuin esim. itsensä hoitaminen ja hemmottelu silloin tällöin kampaajalla, kosmetologilla, kynsimanikyyrissä tai vaikka hierojalla, uusista vaatteista puhumattakaan?

Anonyymi kirjoitti...

"Ja tästä tulikin mieleeni, että miksi sitä tulee hemmoleltua itseään aina herkuilla?" Hyvä pointti Katja.

Ajattelisin, että tämä on varmasti sellainen yksilöllinen juttu. :) Toiset todella menevät esim. spa-hoitoihin tai vastaaviin sen sijaan että ostaisivat suklaata tai sipsiä, ym.

Itse olen tässä vuosien varrella oppinut (opiskelija minäkin), että herkkujen syöminen on rutinoitunut tapa, joka liittyy lähinnä "tunnesyömiseen" (ainakin mun kohdalla, muista en tiedä). Tästä tavasta voi mielestäni kuitenkin "oppia pois". Tosin tämä tapahtui itselläni vasta sen jälkeen kun opettelin kuuntelemaan itseäni, ja se ei tapahtunut ihan hetkessä.

Lisäksi mielialalla on aivan huikea merkitys painonhallinnassa; kyllähän sitä jotain kaipaa lohdutukseksi kun harmittaa ja v*tuttaa. Itselläni shoppailu toimii mainioina mielialan nostattajana, ja lopuksi on jo niin kiire kotiin testailemaan uusia hankintojaan että karkkipussi jää ostamatta.

Mielestäni keho kyllä omalla tavallaan kertoo ihmiselle itselleen mitä se kaipaa.

Mama Rosie kirjoitti...

Minun mielestäni tärkeää ei ole terveydenhoitajan ylipaino, vaan se, etä on sinut itsensä kanssa juuri sellaisena kuin on. Tietysti terveydestään kuuluukin huolehtia, mutta taas huudan perään suhteellisuutta ja rajojen vetämistä. Mielestäni ylipainoista terveydenhoitajaa "ahdistavampi" vaihtoehto olisi langanlaiha terveysintoilija, jonka mielestä terveellinen elämäntapa on juosta joka päivä 15 km, käydä salilla 4 kertaa viikossa ja karsia hiilarit minimiin.

Tämä mielipiteeni on sidoksissa siihen, millaisten naiseuden ja naisellisuuden paineita asetamme lapsille ja nuorille. Tärkein roolimalli nuorille on heidän lähiympäristönsä aikuiset, joihin luen mukaan myös koulu- ja terveydenhuollonhenkilökunnan. Se, miten nämä aikuiset itsestään ja muista ajattelevat ja millaisia ajatuksia sanoittavat on tärkeämpää kuin ulkoinen olemus. Terveellä itsetunnolla varustettu kilojensa kanssa sinut oleva terkkari on lahja taivaasta.

Nimimerkillä väärille urille (terveyteen ja painoon liittyen) nuoruudessaan ajautunut keski-ikäinen normaalipainoinen "kuntouttaja"

Anonyymi kirjoitti...

Hyviä kommentteja kaikki ja asian monelta puolelta.
Itse kuuluun näihin "ajatuskin suklaastaa lihottaa"- sarjaan. Lohtusyön helposti jne. Mutta saan myös tuloksia aikaiseksi kun viimeinkin pääsen alkuun. Tiedän mitä se kamppailu on ja iän myötä vain vaikeutuu kun hormoonitoiminta hidastuu.
Meitä on niin moneen junaan ja yksi ottaa itseensä tästä ja toinen tuosta, joten on aika vaikeaa mennä kultaista keskitietä. Itse kyllä mielellään kuulisin laihdutusvinkit normaalipainoiselta th:lta. Tulee helposti mieleen että mikä olet neuvomaan jos th:lla itsellään on sama ongelma. Toisaalta ehkä hän tietää myös mistä puhuu kun itse ei ole saanut toivottavia tuloksia. Niin täytyy varmaan tilanteen mukaan toimia ja ensin vähän kuulostella asiakasta miten asian esittää.
Nämä on näitä ikuisuusjuttuja.

Anonyymi kirjoitti...

Noh voisihan tästä sitten yleistää ettei sellainen terveydenhoitaja, jolla ei ole lapsia, voi antaa neuvoja lapsen kasvatuksessa. Sellainen terveydenhoitaja joka ei ole synnyttänyt ei voi kertoa synnytyksestä. Terveydenhoitaja joka ei ole imettänyt lapsiaan, ei voi puhua imetyksestä ja sen hyödyistä.

Terveydenhoitaja tekee työtään persoonallaan ja ammattitaidollaan. Painosta puhuminen on erittäinen henkilökohtainen asia useimmille suomalaisille ja se, että terveydenhoitaja oikeasti saisi jonkun innostumaan ja motivoitumaan painon pudotuksesta vaatii paljon.

Terveydenhoitaja on ihminen, jolla on ansiantuntijuus terveydestä ja sen hoidosta. Terveydenhoitaja ei ole itse terveyden perikuva, tai täydellinen. Hän on ihminen.