tiistai 3. tammikuuta 2012

Pimeyden ruhtinatar vai menninkäinen?



Tunnen itseni luolaihmiseksi. Tulin töistä kotiin pimeällä ja heti herättyäni alkoi taas hämärä laskeutua. Onneksi elämäni miehet olivat tehneet, minun nukkuessa ruususen unta, valokseni lumilyhdyn takapihalle. 
(Kahden yön työrupeama muuttui yllättäen eilen kolmen yön putkeksi. )

Joulun aikana olen surutta syönyt herkkuja (lue suklaata, suklaata ja suklaata) antaumuksella. Miten helppo muutos on tuohon suuntaan. Nyt, kun yritän laittaa jarruja ja palata takaisin tavalliseen, huomaan addiktoituneeni aivan täysin. Vierotusoireet ovat niin ilmeisiä, että voin vain kuvitella miltä raittiuspäätöksen tehneestä alkoholistista tuntuu. Onko ilmiö vain omani, vai onko vertaistukea saatavilla?

-Katja-

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Juu, suklaasta pääse eroon vain sen valmistamisen kieltämällä.Ainakin siltä tuntuu. Joka päivä päätän että tänään ei enää suklaata tai ainakin vain vähän ja illalla huomaan rasian olevan tyhjän vaikka iltapäivällä se oli vielä avaamaton. Ei se aivan näin toivotonta ole. Siihen menee vain pari kolme kuukautta ja suklaa on kaupasta loppu ja sitä ei enää kotiin kanneta eli kun kevät koittaa ja talviuni loppuu niin elämäkin voittaa.

Merja K kirjoitti...

Täälläkin on yksi suklaa-addikti, jolta karkasi joululomalla mopo käsistä. Yritän skarpata ensi viikolla, tällä viikolla on vielä lupa herkutella :)

Sude kirjoitti...

Pitäisiköhän meidän perustaa ASA...Anonyymit Suklaan Ahmijat :)
Kilotolkulla suklaata on mennyt kurkusta alas ja nyt pengon kaappeja, jos vielä löytyis jostain edes vähäsen. Toisaalta, luin aikaisemmin jostakin, että tummasuklaa on varsinkin naisille terveellistä. Jospa jätetään ne suklaakonvehdit ensi jouluun ja siirrytään syömään pelkkää tummaasuklaata :)

Katja kirjoitti...

Tuosta tummasta suklaasta tulikin mieleeni, että oli tosi hyvä uutuus tänä jouluna Fazerin suklaarasiasta tummasuklainen versio. Kyllä maistui, voin kertoa.

Joo, ensi viikolla palataan muutenkin arkeen, eli alkaa 4 vk:n työharjoittelu, joka on päivätyötä. Josko siellä saisi syömiset ja miksei sitten vastapainoksi nukkumisetkin kondikseen. Ja jos ei ihan pahat lumipyryt iske, niin polkupyöräily alkaa taas kuulua arkirutiineihin.