perjantai 28. lokakuuta 2011

Oma apu, paras apu

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta…


Tuolla alempana oli kuva korista, jonka virkkasin siskolleni. Sitä tehdessä ajattelin, että ensikertalaisen tuuria, kun pohjasta tuli kupera, kuten tässä toisessakin tekeleessä. Siskon korin pohjaa höyrytin ja kastelin, että sain sen jotenkin asettumaan. 


Tämän toisen kohdalla yritin käyttää pienenpää koukkua ja virkata jotenkin napakammin, mutta pohjan ohje ei kyllä sovellu minun virkkauskäsialalleni. Kun korin asettelee alustalle ja tavarat laittaa sisään, ei siinä sinänsä ole mitään vikaa, mutta mun luonnolleni ei sovi, että jokin mättää. (Purkamaan en ala, mutta kyllä tuo vähän mieltä kaihertaa.)


Ja koska kolmas kerta toden sanoo, päätin kolmannen kohdalla soveltaa ja tehdä pohjan oman pään mukaan. Nyt on tulossa täydellinen, napakka, suora pohja. Seuraavalla kerralla täytynee uskoa, että kannattaa jo heti ensimmäistä kokeilua tehdessä soveltaa, eikä hakata päätä seinään montaa kertaa. 



-Katja-

2 kommenttia:

eve kirjoitti...

No huh huh, viimeinenhän on jo melkein LIIAN täydellinen!! :D

Oon tässä pari viikkoa suunnitellut kans ottavani koukun ja kuteet esille. Ihan kohta määkin.

Mukavaa viikonloppua!

Puumuli kirjoitti...

Hienoja koreja! Enpä ole niitä koskaan itse kokeillut väsätä... Hyvää viikonloppua!

T. Sari Puumulista