tiistai 12. heinäkuuta 2011

Kalapaliikki ja muut sen kaverit

Viime lauantaina lapset pääsivät kokeilemaan virvelöintiä serkkutytön kanssa iskän opastuksella. Kalaa ei tosin järvestä noussut, mitä nyt muutaman kerran kävivät viehettä näykkimässä. 



Toinen uusi elämys oli soutelu. Tosin lyhyeksi jäi lenkki, koska kasvava paniikki oli iskemässä jo lähtiessä ja kokka täytyi suunnata kohti rantaa heti kättelyssä karmivan huudon säestyksellä. 


Mikähän siinä ylipäätään on, kun tuntuu, että meidän pikkuiset panikoi ihan hassuista asioista ja ovat vastahankaisia kaikkeen sellaiseen minkä  aikuisena luulisin olevan jännän ja mukavan jutun. Kuten soutelun lisäksi esimerkiksi pyöräily:
Ostettiin reissussa ollessa siskon tytön vanha pyörä neidille. Ajatus oli, että opetellaan sillä ajamaan ilman apupyöriä saman tien. Taitaa kuitenkin kulkea tie pyörätarvikeliikkeeseen hakemaan appareita ihan just naapurisovun nimessä... sitä huutoa ja katastrofin tuntua, mikä moisesta yrityksestä alkoi, ei voi edes sanoin kuvailla nimittäin. Muutenkin koko pyöräily on aina ollut vasta uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan jälkeen toteutettavissa muutaman sadasosasekunnin verran. Huoh!

-Katja-

Ei kommentteja: