lauantai 2. huhtikuuta 2011

Siitä merkkipäivästä...



Tiistai-iltana, täällä kotona, olimme vielä hieman juhlatunnelmissa. Muruseni oli ostanut minulle tulppaanin joka vuodesta. Juuri ja juuri saimme kimpun mahtumaan maljakkoon. Maistelimme myös pullon matkalta tuotua erinomaista punaviiniä.

 Hieman kyllä ikäkriisin poikanen alkaa painaa taas päälle (vastahan se 10 vuotta sitten täytyi ed. kerran käydä läpi) ja henkinen sopeutuminen on edelleen käynnissä. Hieman ehkä lohduttaa tieto siitä, että kaikki me vanhenemme samassa tahdissa; Terveisiä vaan parhaimmistoon kuuluvalle Ystävälleni Erjalle ja iso rutistus sinun päiväsi kunniaksi! Olet tärkeä!

-Katja-

1 kommentti:

Auli kirjoitti...

Onnea vaan! Kokemuksesta voi sanoa, että elämä vaan tuntuu paranevan vanhetessa. Ainakin jos kroppa kestää.