torstai 3. helmikuuta 2011

Pieniä harmeja…

… on mahtunut tähän viikkoon. Onneksi vain pieniä… tosin minulle ovat aina suuria, jos tiedän, että niihin uppoaa rahaa.

Ensinnäkin postilaatikkoon oli tipahtanut karhukirje pysäköintivirhemaksusta, jollaista emme edes tienneet saaneemme. Ja koska se oli karhukirje, oli maksu tietenkin korotettu. Olisi mielestäni ollut kuitenkin reilua, että olisi ollut edes mahdollisuus maksaa ensin se normisakko. Koska se tuli siipan nimellä, olen yrittänyt muistutella, että hieman reklamoisi moista.

Toinen harmistus oli, kun huomasin kasvihuoneen katosta menneen kaksi lasia rikki lumen alla. Tai olivat ne jo menneet viime talvena säröille, mutta pysyivät kuitenkin katossa tähän asti. Nyt oli paloja pudonnut alas ja osa jäänyt lerppumaan. Se hyvä puoli on, että minulla on varastossa kaksi varapleksiä, eli jos muut pysyy ehjänä, riittää noihin tilalle uudet heti, kun kevät saa. Tätä menoa kaikki lasit vaihtuu pikku hiljaa muovisiin. Toissa talvena hajosi näet kolme lasia.

Positiivisia asioitakin tähän päivään on mahtunut:

*Tänään pääsin pitkästä, pitkästä aikaa lenkille toisen aikuisen kanssa kaksin. Tai no, oli meillä koira matkassa, mutta se ei kitissyt, eikä valittanut mistään. Oli todella mieltä virkistävää ja teki keholle hyvää! Kiitos ja kumarrus naapurin suuntaan. Kunpa nyt saisi itsestänsä irti jatkaa tällä linjalla!

*Muru oli ostanut itselleen ja minulle suussa sulavat Runebergin tortut. Sen saikin hyvillä mielin mutustella iltateen kanssa, kun oli hyvä lenkki takana ja lapset nukkumassa.

*Pojan huutiksessa myynnissä olevia vaatepaketteja oli huudettu.

*Sovin itselleni työhaastattelun kesää silmällä pitäen.

*Sain hankittua taloyhtiölle halvemman jätehuollon.

* Sain tehtyä opinnäytetyötä intensiivisesti.

Mitään tuoreita kuvia en ole ehtinyt nyt nappailemaan, joten laitanpa taas muutaman tunnelmapalan vuosien varrelta tekstiä elävöittämään.








- Katja -

Ei kommentteja: