keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Arjen rutinoita

Päivät kuluu nopeasti ja aika menee kuin siivillä. Jotain saan tehtyäkin opintoihin liittyen, mutta pääasiallisesti tuntuu, että laahaan koko ajan pahemmin ja pahemmin perässä kaikesta siitä mitä pitäisi tehdä. Koululle kun käy nenänsä näyttämässä jää evääksi aina vain lisää kirjallisia töitä, sen opparin ja englannin kurssin lisäksi. Ahdistus ja stressi kasvaa ja ketutuskäyrä sen mukana.

Koulutöitä on pakko yrittää tehdä iltaisin ja viikonloppuisin, ei auta. Lasten kanssa vietetty aika jää kovin vähäiseksi ja rassukat ovat päiväkodissa vasten tahtoaan. Omaa hoitajaa kysellään päivittäin, tänään pikkumies ehdotti, että hoitajan mies voi hoitaa heitä jos kerta hoitaja sairastaa. Kotona kaaos kasvaa, pölykoirakennel paisuu, pihassa kahlataan lumessa… töissäkin täytyy välillä käydä, että laskukasaa saisi taltutettua.

Lapset huutaa ja raivoaa jokaisesta pienimmästäkin asiasta ja sitä kun aikansa kuuntelee, huomaa raivoavansa itse jopa vielä pahemmin. Siinä saavat kuulla kunniansa niin puoliso, lapset kuin yhteiskuntakin. Hyvä mieli ja positiivisuus yleisesti tuntuvat olevan minulta kadoksissa nyt ihan täysin. Sen on lapsetkin sisäistäneet, koska pikkuneidin taiteessa äiti on näyttäytynyt kovin ankeana tyyppinä viime aikoina, vai mitä sanotte?


Voi, kun saisi nyt jostain ison energialatauksen ja piristysruiskeen!

Toivoo Katja

Ei kommentteja: