sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Uneton Suomen Seattlessa…

Kyllä voi olla hermoja raastavaa herätä yöllä huomattavasti ennen viittä ( kiitos taas paritaloasumisen ihanuuden), eikä uni tule enää millään silmään. Reilun tunnin sängyssä pyörittyäni päätin luovuttaa. Ei auttanut vessareissut sen paremmin kuin positiiviset ajatuksetkaan. Lähes myrskyinen tuuli ulkona rapisteli ja aiheutti jos jonkin moista ääntä, vatsa alkoi kurnia, selkää pakottaa, korvakorut painoi, ajatukset alkoivat kiertää omaa kehäänsä ja ... Siinä sitä yön pitkinä minuutteina ehdin jo laittaa ajatuksissani kämpän myyntiin ja uuden etsintään. Voi tosin olla, että into laantuu miehen kuultua suuret suunnitelmani tai viimeistään seuraavan paremmin nukutun yön jälkeen ja kaikki jatkuu kuten tähänkin asti.

Eilinen päivä oli yötä huomattavasti parempi. Muskarit tuli käytyä ja siellä Sasun musisointi nähtyä, tein pitkästä aikaa suussa sulavia silakkapihvejä, päivällä oli aikaa rauhassa istua alas ja ottaa tyttö kainaloon satua kuuntelemaan, lukea uutta Talo ja koti –lehteä, kuvata pieneksi jääneitä vaatteita huuto.nettiin laittamista vartan sekä ennen kaikkea kyläillä mukavassa kyläpaikassa, huomata suloisesta vauvasta/kohta jo taaperosta ajan hirvittävän nopea juoksu, saada ihanan raikasta puolukka-juustokakkua ja kotimatkalla todeta miehen kanssa, että tällaisia virkistäviä kylässä käyntejä ja ystävien tapaamisia pitäisi olla enemmän.

Toivottavasti seuraavana yönä uni antaisi armahduksensa!






P.s. Jos maailmassa ei olisi mitään muita nameja, kuin nämä, en söisi ikinä karkkeja. Väriterapiasta ne kyllä käyvät.

-Katja-

2 kommenttia:

mustakissa kirjoitti...

Tuuli valvotti meilläkin viime yönä, tuntui, että kohta lähtee katto tai koko talo lentoon. Sähköt menivät poikki ja tulivat taas mennäkseen uudestaan. Uni kyllä kärsi ja sitten ei taas uudestaan saanut millään kiinni. Onneksi päivä on kaunis ja ensi yönä ei toivottavasti tuule..
Samaa mieltä noista karssuista:)
Hyvää ensi viikkoa ja parempia yö-unia sinulle!

Katja kirjoitti...

Se niistä yöunista... nukkuminen onkin yliarvostettua. Tulin nimittäin valvomaan töihin...