lauantai 22. tammikuuta 2011

Tunnustus...

tunnustus

tunnustus2

... Tuhannet kiitokset osoitetusta tunnustuksesta Oman onnen sepälle!

Tunnustuksen saajan täytyy kertoa itsestään 7 faktaa:

1. Vaikka lapsistani ja miehestäni tykkään ja yli kaiken heitä rakastan, olen tällä hetkellä ääriä myöten täynnä kotielämää. Kaksi viikkoa piinannut vatsatautiepidemia on saanut minut hermoromahduksen partaalle, eikä tuskaa yhtään helpota tuo valkoinen, viileä aine, mitä pilvet maahan heittää kaiken aikaa! Kumpa pääsisin pariksi päiväksi jonnekin lepäämään ja kokoamaan itseäni ihan yksin! 

2. Vaikka periaatteessa vastustan "sitten kun"-elämää, odotan valmistumistani, että pääsisin taas normaalin elämän syrjään kiinni. 

3. Olen täydellisyyden tavoittelija, mutta yritän oppia siitä pois. Pientä edistymistä tapahtuu, mutta hyvin hitaasti. 

4. Edelliseen viitaten, mieleni ei lepää, ennen kuin ympärillä on siistiä ja kaikki "ihan pakolliset" jutut tehtynä. Järjestys se olla pitää, vaikka vähän huonompikin. 

5. Olen vaihtelunhaluinen ja kaipaan elämääni jotain uutta ja pirstävää hyvinkin usein.

6. Olen totuuden torvi, eikä se osa ole aina helppo.

7. Olen horoskoopiltani oinas. Vaikken sinänsä horoskooppeihin uskokaan, niin oinaan luonnekuvaus kuitenkin sopii omaani suurelta osin.

Tunnustus pitäisi laittaa eteenpäin 15 bloggaajalle. En lähde tässä heitä erittelemään, vaan totean, että mielestäni jokainen jonka blogia seuraan, on tämän tunnustuksen minulta ansainnut. En lukisi heidän blogejaan, ellen olisi heistä tätä mieltä!

- Katja-


4 kommenttia:

oman onnen seppä kirjoitti...

Seitsemän oikein! Oikean kuvan olen Sinusta saanut. Faktat tukivat paljolti käsitystäni mitä olen blogiasi lukenut. Ainoosti tuo horoskooppi merkki oli uutta:)
Tuo ykkös kohta, ei mikään ihme jos tarvii latautumis hetken, perheen sairastelut ja opintosi ja kaikki, varmaan on voimat vähissä.
Onko mitään mahdollisuutta saada uutta ja piristävää jotain vaihtelua, kenties pienoinen loma?

Katja kirjoitti...

Tuo pieni loma on kiikarissa, muttei ihan yksin, eikä siitä ole vielä tämän stressin purkajaksi varsinaisesti. Palailen sen pariin, kun aika saa. ;O)

Anonyymi kirjoitti...

Mikähän siinä on,että olen myös oinas ja voisin allekirjoittaa kaikki nuo tunnustuksesi.
Esim.silloin kun siivoan,niin se pitää tehdä kunnolla ja joka paikasta nurkkia myöten. Harmittaa suunnattomasti jos toinen on imuroinut niin,että osa roskista on siirtynyt seinustoille.
Kolmos kohtaa olen myös yrittänyt opetella,ehkä jotain olen oppinutkin.
Olen seurannut blogiasi jo pidemmän aikaa ja tunnen itseni samanhenkiseksi,siksi että olen myös tehnyt perushoitajan töitä (apuhoitajakoulun käyneenä,nyt jo eläkkeellä)ja sukuni on myös pohojanmaalta tarkemmin etelä-pohjanmaalta.Elämä on vain heittänyt nyt tänne eteläkarjalaan asumaan.
-MUR-MUR-

Katja kirjoitti...

Kiva kuulla sinusta -MUR-MUR- ja mukava huomata, että mulla on muitakin lukijoita kuin vain lähin suku, vaikka iloinen olen heistäkin. Ihmiset on kovin ujoja kommentoimaan ja olen todella otettu, että uskalsit "Oman onnen sepän" ja "Anne F:n" lisäksi avata sanaisen arkkusi! Se on kuule varmahan se oinaan ja pohojalaasveren sekootus minkä kutsun kuulet mun teksteissäni. Etelä-Pohjanmaa se oli ennen munkin osoite. Parturi, jolla tänään kävin, sattui olemaan samasta pitäjästä kotoisin kuin minä. Taas tunsin se voimakkaan hengenheimolaisuuden hänen kanssaan, vaikka ensi kerran tapasin, mitä mieheni aina ihmettelee eikä suostu ymmärtämään.