torstai 13. tammikuuta 2011

Kamala, ihana kasvatusvastuu


Eilen illalla kävin tytön kanssa kahdestaan kävelylenkillä. Meillä oli mukava hetki kahdestaan ja kumpikin nautti.



Tämä päivä ei alkanut hyvin.

Pikkuneiti Nötterö pisti suunsa tötterölle ja suusta tuli hillitöntä raivoa.  Kaikki alkoi aamupalasta. Väärät eväät oli kenkku äiti laittanut lapsen lautaselle. Puolen tunnin raivon jälkeen päätti puraista vähäsen sapuskastaan ja äiti luuli, että vaara olisi ohi, mutta väärä luulo.



Neiti riisui yöpuvun varsin ketterästä, mutta aloitti yhtäkkiä hillittömän raivon. Puolen tunnin raivon jälkeen sain selville, ettei pysty pukemaan, kun kukaan ei auta. Äiti totesi, että ennenkin on vaatteet päälle omin voimin saatu, mutta apua on mahdollista saada, mikäli sitä pyytää. Luonto ei lapsella antanut periksi, raivo jatkui. Tunnin kohdalla valitteli, että on kylmä pelkissä pikkuhousuissa. Äiti totesi saman minkä ensimmäisen puolen tunninkin jälkeen. Tässä vaiheessa poika kysyi, että aikooko sisko huutaa koko päivän. Puolentoista tunnin raivoamisen jälkeen puki itse päälleen ja lopetti itkun kuin seinään. Halusi äidin harjaavan hiukset ja laittavan ne kiinni. Sen jälkeen on ollut kuin “ihmisen mieli”. Ota näistä sitten selvää.



Nyt lapset on ulkoistettu naapuriin, että äiti voisi keskittyä koulutehtäviin vähäksi aikaa, mutta täällä sitä vain keikutaan, ihan väärien tehtävien parissa…
- Katja-

1 kommentti:

oman onnen seppä kirjoitti...

Lasten kanssa kysytään herrrmoja joskus. Kyllä muista hyvinkin. Kerran esikko, kun ei ennää muuta keksiny, sulukeentu vessaan. Aiko olla siellä iltaa asti. Aikan houkuttelin, mutta sitten päätin että kiukutelkoon, kaitpa joskus pois tulee. Muina miehinä sitten aikoin kuluttua ilimaantu.