sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Sunnuntaitunnelmia

Latasin koneelle uuden kirjoitusohjelman ja ajattelin vähän testailla miten se toimii. En mitään ihan kirjavaa tilkkutäkkiä kirjoituksistani halua, mutta jotain erilaisia juttuja ja vaihtelua haluaisin kokeilla kirjoitusten ulkoasussa. Ainakin uusia fontteja on mukava saada käyttöön. Näyttää kuitenkin siltä, että ohjelmassa on jokin “häikkä”, kun kuvan alle jättää kummallisen raidan harmaata, jos vaihdan kehykset kuvaan. Että saapa nähdä tuleeko käytettyä koko ohjelmaa, jos ei homma pelitä ilman atk-tukea.  (Kyseinen tuki oli yhtä ymmällään asiasta kuin minäkin. )
***
Meidän pikkuneiti yökyläili viime yönä hoitokaverillaan ja nuorimies sai jakamatonta huomiota täällä kotona. Oli ihanan rauhaisaa, kun nämä kaksi eivät otelleet koko ajan ja joka asiasta. Sasu viihtyi hyvin omissa leikeissään yksinkin, kun toinen ei ollut komentamassa ja päälle päsmäröimässä.

Heijastuksia
Kävimme pojan kanssa lauantai-illan iltakävelyllä, kun päiväsydän vierähti ilman ulkoilua. Kovin mustaa, synkkää ja märkää ulkona oli ja heijastinliivi paikallaan, että ei jää pieni mies autoilijoilta huomaamatta. Kotiin tullessa oli oven takana kolme kappaletta Halloweenin juhlijoita kyselemässä: “Karkki vai kepponen?”  Taisi olla kyseinen poppoo viime vuonnakin samalla asialla. Itse en ole noteerannut koko "juhlaa" millään lailla ennen enkä nytkään, mutta saapa nähdä joko ensi vuonna lapset osaavat vaatia tähän korjausta…
***
Tänään neitokaisen kotiutuminen otti hieman koville. Mikä siinä onkin, että aina ollaan niin ärhäköitä, kun kotiin palataan kyläreissulta?
Muistan tosin tuon saman ilmiön jo omasta lapsuudestani. Äitini hermoili kanssani, kun “kotiinpaluukrapula” oli aina yhtä kova. Jos oikein rehellinen olen, niin taidan välillä vieläkin potea tuota samaa krapulaa. Jotenkin sitä aina odottaa, että täällä kotona olisi tapahtunut jokin ihme poissa ollessani, paikat olisivat siivotut tai jotain muuta tavallisuudesta poikkeavaa ja mukavasti yllättävää olisi vastassa. Kun kaikki on kuten ennenkin, tai pahimmassa tapauksessa vielä enemmän sekaisin ja sotkussa, ylittyy ärsytyskynnys, raivotar minussa nousee pintaan ja kiukuttelen lähes samalla lailla kuin oma jälkikasvuni.

Kellotkin tuli siirrettyä taas tämän syksyn osalta. Kivasti yksikin tunti lisäaikaa tuntuu päivän ohjelmassa. Ainakin täällä on aika raukea ja leppoinen olotila, eikä kukaan kiirehdi mitään eikä minnekään. Taidan itse lähteä tästä harjoittelemaan intialaista päähierontaa puolison päänahkaan. Valitteli kovaa päänsärkyä ja minun täytyisi harjoitella sitä uniklubin rentoutustunnille, että ei tarvitse koko ajan paperista luntata. Onneksi vanhoista opinnoista on vielä jäljellä jonkin lainen “tatzi” hierontaan sinänsä, mutta paljon uutta ihmeellistä asiaan tuo tämä intialaisuus…
- Katja -

torstai 28. lokakuuta 2010

Tapahtumarikas viikko

Tällä viikolla on taas tapahtunut ja nähnyt vaikka mitä. Harjoittelu alkoi ja mielenkiintoista on sinänsä ollut. Olen tehnyt 75-vuotiaille ennaltaehkäiseviä kotikäyntejä ja muistitestejä sen tiimoilta, hoitanut haavaa, antanut vitamiinipistoksia, ottanut verikoetta, mitannut verenpaineita ja pulssia, jakanut lääkkeitä, tilastoinut ja kirjannut jne. Ensimmäistä verikoetta jännitin hiukan, koska ainut verikoe ennen tätä oli koulussa opiskelutoverilta ottamani näyte ensimmäisenä opiskeluvuotena. Neulan pistäminen meni hyvin. Kun neulan sai ottaa pois, alkoi kädet vapista, mutta näyte oli onneksi jo putkessa siinä vaiheessa. (Kanyloinnissa on aina sama, kun pitkästä aikaa pääsee tekemään, niin eka kerta jännittää ihan mahdottomasti.)

Näin ja kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni lasiorkesteria ja kanteleen soittoa kahdella viulun jousella. Otin lasin soitosta kuvankin, mutta en saanut lupaa julkaista tuota kuvaa, joten voitte vain kuvitella toistakymmentä erilaista juomalasia rivissä ja ne soivat kauniisti yhteen. Orkesterin jäsenistä toinen soitti näitä laseja ja toinen neljää laakeaa astiaa. He antoivat näytteen taidoistaan "Sä kasvoit neito kaunoinen" ja "Osta sä poika se kukkuva kello" kappaleiden tahtiin. 

Olen koulun puitteissa mukana ryhmässä, joka vetää nuorille uniklubia. Ensimmäinen tapaaminen oli keskiviikkona. Kahden viikon päästä on toinen kerta ja silloin olen itse päävastuussa illan vetämisestä ja  aiheena tuolloin on rentoutus. 

Tänä iltana oli lukiolaiseni vanhempain ilta. Tunsin itseni huijatuksi, koska en nähnyt kutsua itse ja menin paikalle, kuten minulle aika ilmoitettiin. Aluksi olikin vanhempainyhdistyksen järjestäytymiskokous ja istuin siellä täysin turhaan, koska aika ei yksinkertaisesti riitä siihen toimintaan. Kokouksia on nimittäin noin kerta kuukaudessa, että se siitä. Tapasin ja kämmensin myös tämän lukiolaistytön poikaystävän vanhemmat ensi kertaa.

Lapsetkin joutuivat varahoitopaikkaan ja ovat nyt ainakin vielä koko ensiviikon päiväkodissa. Se tietää minulle paljon kävelemistä, koska kävelen töissä asiakaskäynneille ja haen heidät kävellen 1,5 km päästä. No, ei ainakaan tarvitse illalla lähteä erikseen lenkille. 


Ja jos ylimääräistä puhtia vielä jäisi, voisi sen sulatella tällä "isäinpäivälahjalla". En ole ehtinyt pyörää vielä testaamaan, kun alkuviikolla tuntui, että flunssa painaa päälle, mutta nyt alkaa olo olla normaali, joten ehkä jo viikonloppuna pääsen spinningiä kokeilemaan monen vuoden tauon jälkeen.

Viikonloppua odotellessa

-Katja-



maanantai 25. lokakuuta 2010

Harjoittelua

Tänään alkoi kolmen viikon harjoittelu. Meinasi alkaa "hyvin": Seisoin pysäkillä venaamassa bussia, jota ei sitten tullutkaan. Lopulta usko loppui ja täytyi juosta sisälle, herättä mies ja sanoa, että sorry, mä meen autolla, etten myöhästy ekana aamuna, iskeä bussirahat pöydälle ja juosta... ehdin nipin napin ajallaan, ehkä pari minuuttia "varastin".

 Töihinkin oltais tarvittu, mutta "ei oota" jouduin tarjoamaan... Harmi budjetin puolesta, mutta ei voi mitään.

Mieli alkaa pikkuhiljaa taas parantua ja siivet palata normaaliasentoon... Kiitos siitä kuuluu erityisesti rakkailleni täällä kotona. Ihana huomata, että ei SE tunne ole omasta sydämestä mihinkään kadonnut! Ja kävi meillä eilen illalla ystäviäkin, (on ne vähän sukuakin samalla) sekin osaltaan piristi. Pienten pulloposkisten vaavien näkeminen saa aina hyvälle tuulelle ja aivan erityisesti, kun niillä on päällään suloisesta omenakankaasta oleva söpöilybody. Harmi kun jäi tämä hyvän mielen pakkaus kuvaamatta...


Sain neidin sukat tehtyä viikonlopun aikana, mistä mainitsin tuolla aiemmin. Samat sukat joiden ohje muuttui hepreaksi ja sovelsin loput... 7 veikasta kudottu nämäkin. 


Ihastuin palmikkosukkiin, niitä täytyy ehtiä itsellekin väsäämään jossain vaiheessa. 

Nyt taidan suunnata itseni valmistautumaan yöpuulle. Pakko yrittää päästä petiin vähän aiemmin kuin mihin on tottunut. Ei aamuherätys tuntunut kovin mukavalle, kun on tottunut nukkumaan tunnin pitempään viimeaikoina... Ja näitä aikaisia aamuja on nyt tiedossa ainakin seuraavan 3 vk. 

- Katja-




sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Siivet laahaa maata

Opiskelijaelämän huonot puolet lyö taas kasvoille oikein olan takaa... Vaikka sen tietää tulevan joka syksy, niin silti se tuntuu tulevan joka kerta hieman yllättäen. Stressin sietokykyni äärirajat tulivat perjantaina vastaan ja perjantai-ilta ja lauantai meni täysin siipiä roikottaessa. Yritin eilen kanavoidan henkisen pahan olon siivoamiseen.


Onneksi oli pikkuapulaisia, jotka auttoivat. 

Joka sanoo, ettei raha tuo onnea, ei ilmeisesti ole ikinä ollut tiukilla. Yhdyn siihen, ettei rikkaus tuo onnea, mutta ilman rahaa on vaikea nauttia onnestaan, kun sydän alaa kalvaa jatkuva huoli, josta sitten tulee rintapistoksia kuin sähköiskuja, silloin tällöin. 


Onneksi lapset eivät näistä maailman murheista vielä mitään ymmärrä, vaan osaavat ottaa ilon irti elämästään. Tässä pandaemo on poikasensa syleilyssä, vauvapanda kainalossa. 

Onhan tämä opiskelu oma valinta, mutta ei sen tiedostaminen helpota niinä hetkinä, kun usko koko touhuun on menossa. Reilu puolitoista vuotta eteenpäin tuntuu pitkältä ajalta vielä tätä kitkuttelua, eikä periksi kuitenkaan annata vaikka henki menisi. Välillä oikeasti miettii, että minkähän taudin sitä saa lopulta tästä stressistä? Onneksi mies töistä tullessaan lohdutteli ja yritti luoda uskoa siihen, että hengissä selvitään, kun on ennenkin selvitty. Toivoa sopii...

- Katja-




keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Viikon varrelta


Mustat pitsivartiset sukat 7 veikasta. Sain valmiiksi nämä maanantai-iltana. 
Tykästyin kyllä tuohon pitsikuvioon kovasti ja ajattelin, että voisi tehdä vaikka säärystimet siitä itselleni joulun jälkeen, mikäli vielä intoa piisaa...

Aloitin taas uudet, vaihteeksi palmikkokuvioiset, sukat. Otin mallin netistä ja ajattelin, että katsotaan mitä tulee. Lanka oli ihan jotain muuta kuin tuota 7 veikkaa, mitä itse käytän, joten uumoilinkin, että tulee lasten kokoa. Lisäksi kantapään kohdalla ohje muuttui heprean kieliseksi, joten tein omat sovellutukset ja nyt tuolla on tulossa jo toinen laatuaan. Saa meidän pikkuneiti pitkävartiset palmikkosukat, kunhan aika koittaa...



Eräässä seuraamassani blogissa esiteltiin Toivekoti ja puutarhalehden uutta numeroa, jossa oli bloggaajan kirjoittama joulujuttu. Pitihän minun tuo lehti itsellenikin ostaa. Muutenkin lehti pursusi jo ihanasti joulun tuntua, joten sen seurassa pääsee vähän fiilistelemään... 

Tiistai ja tämä päivä on mennyt taas ahkerasti kirjoitellessa opinnäytettä. Hommasta vain ei tunnu tulevan ikinä valmista... Kirjoittamista riittää ja aina vain uusia lähteitä täytyy varailla. Huomenna ja perjantaina menen kuitenkin töihin. Maanantaina alkaa sitten ensimmäinen harjoittelu, joita onkin tiedossa seuraavat seitsemän viikkoa. Harjoittelen sinä aikana kolmessa eri paikassa, mikäli koulu onnistuu järjestämään minulle viikoksi päiväkotipaikan, josta ei ole vielä kuulunut mitään, vaikka olen jatkuvasti kysellyt perään. 

Esikoinen on meillä viettämässä "syyslomaa" tai paremminkin opetuksesta vapaata viikkoa. Täällä ollaan sitten tehty koulujuttujamme kumpikin omassa nurkassaan tuhisten ja tuskaillen. 

Alkaa olla niskat ihan "sököt" tästä kirjottamisesta ja neulomisesta, kun ovat kumpikin aika staattista hommaa. Mikähän siinä on, että vaikka miten hyvin tietää, miten niskoja tulee hoitaa, ei sitä tule silti tehtyä?

Nyt taidan lähteä valmistautumaan huomiseen työpäivään. Laitan lämpimän kauratyynyn niskaani ja lueskelen tuota jouluista lehteäni haaveiden kera...

Öitä!

- Katja-




maanantai 18. lokakuuta 2010

Väläyksiä viikonvaihteesta


Lauantaiaamun muskariin Verkatehtaankujan kautta.


Viinirypäle oli heittänyt lehtensä yks kaks yöllä. Tässä suunnitellaan niiden siivousta...



Sunnuntaiaamuna oli maassa vähän lunta,



 johon saattoi jättää jälkensä. 



Viikonlopun herkkupläjäys oli Aprikoosi-piimähyytelökakku.


Piimähyytelökakku

Pohja:
n. 200 g kaurakeksejä
75 g voita tai margariinia

Piimähyytelö:

6 liivatelehteä
1 ½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 dl rasvatonta piimää
1 prk Flora Vanillaa
3 rkl sitruunamehua

Päällinen:

2 prk lasten hedelmäsosetta; esim. aprikoosia tai mangoa
2 liivatelehteä 
3 rkl sitruunamehua

Voitele irtopohjavuuan reunat. Laita pohjalle voipaperi. Hienonna keksit ja sekoita sula rasva joukkoon. Painele muruseos irtopohjavuokaan. 

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Mittaa piimä ja sokerit kippoon. Vatkaa Flora Vanilla vaahdoksi ja yhdistä piimä-sokeriseokseen. Mittaa pieneen kattilaan  sitruunamehu ja lämmitä kiehumispisteeseen. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja sulata mehuun. Sekoita vähän jäähtynyt liivateseos muihin aineisiin. Kaada valmis seos keksipohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi. 

N. parin tunnin kuluttua laita päälisen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Mittaa kattilaan sitruunamehu ja lämmitä kiehumispisteeseen. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja sulata mehuun. Kaada hedelmäsosepurkit kattilaan ja sekoita hyvin. Kaada ja levitä seos irtopohjavuokaan hyytymässä olevan kakun pinnalle ja laita pariksi tunniksi vielä jääkaappiin ennen nauttimista. 

Tarjoilu: 
Irrota vuoan reunat ja vedä kakku voipaperin avulla tarjoilualustalleen. Voit halutessasi koristella kakun kermavaahdolla ja sitruunamelissan lehdillä. 

Vietin viikonloppuna aikaa aivan erityisen vieraan kanssa. Halausterveiset rakkaalle kummitytölle!

-Katja-



perjantai 15. lokakuuta 2010

Piccololasagnea

Aamulla kieppi kirjastoon hakemaan taas lähdekirjallisuutta, kun en eilen koululla käydessäni muistanut sitä hakea. Samalla reissulla kävin viikonloppua varten kaupassa. Ja kirpparilla katsastamassa pöydän kunnon sekä sanomassa, että lopetan sen huomenna. 

Kaapissa oli pari jauhelihapakettia, josta täytyi tehdä ruokaa, etteivät mene vanhaksi, joten ruuankin väsäsin, ennen kuin sain itseni viimein opparin ääreen. (Korvaavaa tekemistä kyllä aina löytyy...) 


Teen nykyään aina lasagnen piccolo lasagnepastasta, jota saa täysjyvänä. Näppärä ja nopea tehdä ja maistuu muksuille paremmin kuin tavallinen lasagne ainakin meillä. 

Piccololasagne

800 g naudan paistijauhelihaa
1 iso sipuli
tilkka öljyä
4 rkl vehnäjauhoja
4 dl vettä
1 lihaliemikuutio tai fondipalanen
370-400 g tomaattimurskaa
8 dl maitoa
2 rkl pizzamaustetta
½ tl mustapippuria
1 ½ tl suolaa
400 g piccololasagnepastaa
pinnalle juustoraastetta

Ruskista jauheliha kevyesti öljyssä ja lisää sipuli. Kun sipuli on hieman pehmennyt lisää vehnäjauhot, vesi ja lihaliemikuutio tai fondipala. Kiehauta. Lisää maito, tomaattimurska ja mausteet. Kiehauta keitos koko ajan sekoittaen. 
Jaa pasta kahteen lasagnevuokaan. Jaa kastike vuokiin ja sekoita varovasti. ripottele juustoraaste päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 30 min ja anna vetäytyä 10-15 min ennen tarjoilua. Tarjoile salaatin kera.

***

Pääsin aloittamaan kirjoittamisen sillä aikaa, kun lasagne muhi uunissa. Ja varsinaiseen vauhtiin kirjoittaminen pääsi juuri, kun oli taas haettava lapset hoidosta, kuten aina.

Nyt maistelen tulevan joulun alusajan ensimmäistä glögimukillista... Tarpeeksi ajoissa kun aloittaa, ehtii nautiskella monta lasillista tuota maistuvaa juomaa..

- Katja-


torstai 14. lokakuuta 2010

Sosiaalisia suhteita ja syöpöttelyä



Eilen bussia odotellessa ikuistin kodin takana menevän kadun lokakuisessa auringonpaisteessa.  Lähes kaikki puut kadun varrelta ovat pudottaneet lehtensä, paisi meidän kohdalla olevat kummalakin puolella tietä. Mikähän lämpöputki siellä alla menee?

Opiskelukavereiden kanssa illanvietossa oli nyyttärimeiniki. Ostin itselleni pullon punaista ja muuten viemisiksi jogurtti- ja suklaahedelmiä, suolakeksejä ja tuorejuustoa. 


Syötävää oli vähän joka lähtöön kahdellakin eri pöydällä. Toinen illan ehtoisista emännistä oli leipaissut pullaa. Tuoretta pullaa ei voi vastustaa, nam. Sitä ylellisyyttä en ole itse tehnyt varmaan pariin vuoteen, koska vahvasti epäilen, että hetken pöydällä, ikuisesti lanteilla. Ilta oli syöminkeineen ja rupatteluineen oikein mukavaa vaihtelua arkeen. Edellisen kerran vietimme luokan yhteistä iltaa suunnilleen vuosi sitten, eli ei ihan alvariinsa kuitenkaan. Paikalla oli n. 1/4 osa luokasta.  Meidän koko ryhmä on seuraavan kerran koululla koossa vasta ensi vuoden puolella, joten ihan hyvään saumaan kokoonnuttiin. 

Aika hyvä viikko muutenkin meneillään iltamenojen suhteen allekirjoittaneella. Tänä iltana on lisää sosialisointia tiedossa, kun olen tästä pikapuoliin lähdössä kaupungille syömään erään tuttavan kanssa. 

***



Käsitöistä mainittakoon, että sain toissa iltana ensimmäiset pitsivartiset sukat valmiiksi. Tänään laitoin uudet taas alulle, kun se joulukin lähestyy joka päivä. 

Täytyy tästä koota taas kimpsunsa ja ihmetellä mitä tuonne ulos laittaa päällensä. Nimittäin ilma on mitä oudoin. Yhdessä hetkessä sataa vettä, sitten paistaakin aurinko ja taas, kun päänsä kääntää, sataakin rakeiden ja rännän sekaista moskaa ja heti perään on auringon vuoro. 

-Katja-

tiistai 12. lokakuuta 2010

Syysmyrskyä

Kävin tänään koulussa ja asioilla pyörällä. Aamulla mennessä oli vastatuuli. Välillä tuntui, ettei matka etene, vaan jämähtää paikalleen kesken vauhdin...Vielä ei tule lunta,  lehdet vain lentävät. Kotimatkan pääsinkin aika leppoisasti myötätuuleen. 



Jonkun sormia saattaa paleltaa, bongasin yhteensä neljät hylätyt hanskat puistossa.

Käsityörintamalla olen sukankutimen ohessa taas kokeillut paria uutta mallia joulukuusen koristeita. Koulussakin ehdin tunnilla virkata melkein kolme sydäntä valmiiksi. Oli tutor tunti, ei tarvinnut kirjoittaa, kuunnella vain...


Sisko lähetti sunnuntaina lisää erilaisia malleja. Niitäkin jossain vaiheessa täytyy kokeilla. 




Tuulen tuiverrus sai aikaan kylmän väristyksiä. Laitoin villasukat jalkaan, teeveden lämpiämään ja poncon harteille. Josko kohta lämmittäisi...


Yritän viimeiseen asti vältellä tehtäviin paneutumista, mutta kai se on taas pakko ottaa niskasta kiinni itseään hetkeksi ennen lasten hakemista. 

- Katja-




sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Hyvän olon hippusia

Viikonloput menee ihan vauhdilla, nytkin on taas sunnuntai iltapäivän puolella. Launtaiaamuisinhan meillä on aina muksujen muskarit. Normisti ne alkavat samaan aikaan, neidillä kestää vain 15 min pidempään kuin pikkumiehellä. Eilen olikin sitten vähän erilainen järjestys, kun Amen muskari alkoikin jo tuntia aiemmin. Vein hänet muskariin ja ajoin saman tien kotiin hakemaan miesväkeä. Isukki "heitettiin" töihin ja Sasun kanssa mentiin muskarin alkua odottelemaan.  Käytin odottelun hyväkseni ja virkkasin taas pari lumihiutaletta...


Mennessä nappasin kuvan miniteatterin seinällä kiipeävästä villiviinistä ja sen väriloistosta.

Muskarin jälkeen ajoimme vauhdilla kotiin valmistautumaan ruokavieraiden tuloon. Helsingin reissulaiset Pohjanmaalta poikkesivat sadonkorjuutuliaisineen.

Illan suussa lähdimme muksujen kanssa lähipuistoon. Siellä oli kerätty lehtiä vähän kokoon ja ipanat saivat sydämensä kyllyydestä puuhastella lehtien kanssa. 


Miesväen perässä kohti puistoa.


Ensin keinuttiin rakettivauhdit.


Ame virittäytyy tunnelmaan.


Sitten vähän kieriskeltiin.


Isi sai aikaan kunnon lehtisateen.


Illalla, lasten mentyä Höyhensaarelle, käperryttiin sohvalle kynttilän valossa ja katsottiin hykerryttävän hauska toimintakomedia. 

Sunnuntaipäivän lounas kerättiin siitä mitä kaapissa oli, mutta panostin tänään vähän enemmän jälkiruokaan.




Sitruunakiisseli

1 l kylmää vettä
2 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
6 rkl perunajauhoja
yhden sitruunan kuori raastettuna

Pese ja raasta sitruunan kuori. Purista sitruunan mehu sitruspusertimella. Laita yllä luetellut ainakset kattilaan. Sekoita seosta niin, että kanamunien rakenne rikkoutuu ja perunajauhot liukenevat veteen. Kiehauta seos liedellä koko ajan hiljalleen sekoittaen. Kaada kiisseli hieman reilunkokoiseen tarjoiluastiaa, minkä laitat altaaseen, jossa on kylmää vettä. Sekoittele kiisselin jäähtyessä silloin tällöin. Lisää jäähtyneeseen kiisseliin yhden sitruunan mehu. 

Vatkaa 1 prk Flora vanillaa vaahdoksi. Raasta suklaata karkeaksi raasteeksi.

Laita jälkiruokamaljaan kiisseliä pohjalle, päälle vaahtoa ja kruunaa koko komeus suklaaraasteella. 
Ei kun herkuttelemaan!

- Katja-

perjantai 8. lokakuuta 2010

Pieniä palasia

Ensimmäinen opinnäytetyöpalaveri ohjaavan opettajan kanssa takana. Sain uutta suuntaa ja vahvistusta. Vähän tuntuu uuvuttavalta ajatus sen eteenpäin viemisestä, mutta eiköhän se siitä. Maanantaina jatkan taas, viikonlopun annan asian muhia.

Paljon enemmän inspiroisi käsityöt. Niitä iltaisin olen nyt väsäillyt vastapainoksi kirjoittamiselle ja henkiselle työlle.


Tässä toinen lumihiutalemalli, jonka jo bongasin. Sitä ei ole vielä prässätty, mutta idea selvinnee. Ostin lisää lankaa useamman rullan, että on materiaalia, kun tekemisen meininki lyö päällensä. Edellistä mallia virkkasin jo kuusi. Näitä on kaksi valmiina. Tämä malli oli tosi nopea tehdä, kun ensimmäisen koekappaleen oli saanut kieli poskessa tehtyä. Pitänee alkaa kuljettamaan värkkejä aina käsilaukussa, että voi odotellessaan tekaista.


Ensimmäistä kertaa kokeilen pitsiä sukan varteen. Yllättävän muhkeaa tulee jäljestä. Kiva välillä jotain muutakin kuin pelkkää perusjoustinta. Pysyy mielenkiinto paremmin yllä. Mutta tätä tehdessä täytyy olla skarppina. 

Tuli muuten mieleeni, että takavuosina eräs tuttava kertoi liikennevaloissa nähneensä naapuriauton kuskin kutovan samalla, kun odotti valojen vaihtuvan. Olisi ollut kiva tietää, että kutoiko myös ajaessaan... 

- Katja-



torstai 7. lokakuuta 2010

Tanssin tiimellyksessä

Eilen olisi ollut Amen jumppapäivä, mutta neiti vaikutti valmiiksi niin väsyneeltä, että jätettiin väliin. Ensimmäinen hoitopäivä sairastelun jälkeen vei voimat. Illalla hengailtiin sitten porukalla tässä kotosalla. Pelailtiin Afrikan tähteä ja Nalle Puh peliä. 


Sasu halusi myös tanssia. Mies laittoi Bonfunk MC'in soimaan. Joillain tanssi vain on verissä. Ei voinut kuin ihmetellä mistä pieni mies, vajaa kolmivuotias, on saanut päähänsä sellaiset askelkuviot. On ehkä pari kertaa nähnyt vilaukselta Dancea. En tiedä, onko sieltä sitten jäänyt mieleen. Hauskaa meillä ainakin oli katsellessa.


Tanssin tiimellyksessä vedettiin muutamat sivuspakaatitkin ohi mennen. 

Tänään olin aamuvuorossa töissä. En ymmärrä miksi en saanut yöllä kunnolla nukuttua, mutta heräilin vähän väliä ja tuijotin kelloa. Ei pitänyt ainakaan olla mitään jännitystä, koska olen kyseisessä paikassa, joskin eri osastoilla, ollut koko kesän töissä. Nyt särkee päätä... 

Ehkä se tästä.

- Katja-


tiistai 5. lokakuuta 2010

Rentoa menoa

Kävin aamutuimaan pienellä kävelylenkillä ennen miehen töihin lähtöä. Oli pakko saada raitista ilmaa, että pää toimisi.


Kuuran keskellä lubiinit kukkii.

Pikkuneiti taitaa olla parempaan päin. Ainakin hän on kovasti keksinyt omaa puuhaa, kun minä olen tehnyt tehtäviäni: Tänään palautin uudesti luetun ja pienillä korjauksilla varustetun version eilisestä kuntoutusta käsittelevästä esseestä. Hioin myös yrittäjyys-aiheisen esseeni ja palautin senkin. Tämän päivän työ oli materiaalin tekeminen rentoutumisesta ja sen suhteesta uneen. Olen projektiryhmässä, joka pitää unikoulua nuorille tässä alkutalvella. Materiaalit täytyy tehdä valmiiksi ennen harjoittelua, että voimme kasata siitä yhteisen tuotoksen, joka jaetaan myös osallistujille. Pitäisi kotioloissa harjoitella intialaita päähierontaa, koska sitäkin tulemme toteuttamaan rentoutuksen yhteydessä... Klassista hierontaa opiskelleena ja tehneenä ei ihan paha nakki, mutta on tässä ollut viime aikoina ihan jotain muuta hommaa, joten taidot tahtoo ruostua.



Tässä pari näytettä neidin tämän päivän taiteellisista tuotoksista. Hän katseli elokuvaa pingviineistä ja piirteli samalla niitä laumoittain. 



Tein muuten eilen illalla jo yhden  joulukuusenkoristeen koeversion hopealangasta. Pakkko oli päästä heti kokeilemaan! Malli löytyi Novitan nettisivulta

Nyt pika pikaa imuroimaan, ennen kuin pikkumies täytyy hakea hoidosta. Mukavampi metelöidä imurin kanssa, kun se ei sekoitu ihan mahdottomaan hulinaan. 

- Katja-


maanantai 4. lokakuuta 2010

Uuden viikon aloitus

Uusi viikko pyörähti taas käyntiin. Mies oli tänään vielä vapaalla. Hänen vointinsa alkaa onneksi normalisoitua ja huomenna saakin sitten mennä töihin. Siinä meni hänen vp:nsä elpyessä taudista. Säälittää, kun ei päässyt pitkästä viikonloppuvapaastaan kunnolla nauttimaan, kun oli veto ihan poissa.



 Amélie on ollut nyt kolmatta päivää kuumeessa ja tietenkin poissa hoidosta, haahuilemassa täällä kotona. Itse kirjoittelin esseetä kuntoutuksesta koko "työpäivän". Neiti kävi vähän väliä kyselemässä, että joko pääsee koneelle pelailemaan. Ei rassu oikein vielä ymmärrä, mitä opiskelu ja tehtävien teko on... Ymmärränköhän minä itsekään ihan aina?

Sasun kanssa kävimme äsken asioilla. Lääkekaappi kaipasi täydennystä tämän sairastelun lomassa ja  puhelimeni tuli vihdoin ja viimein takuuaikansa neljännestä huollostaan. Enkä saanut uutta puhelinta. Tietenkään. Osia oli vaihdettu vaikka kuinka, mikä kyllä herättää kysymyksen, että kannattaako se todella. Kysyin, että kai takuu jatkuu saman verran, mitä puhelin on ollut huollossa, enkä ole sitä päässyt itse käyttämään. Nimittäin siihen on kaikki huollot yhteen laskettuna mennyt yli 2 kk vajaan kahden vuoden aikana. "Eihän se nyt niin mene..." Minulla on ollut vain huonoa tuuria! Saa nähdä milloin seuraavan kerran puhelin lagaa. Takuu loppuu joulukuun 5. pv. Kai se näillä huoltotoimilla juuri sinne asti pelaa.

Kävimme samalla reissulla Prismassa ostamassa pojalle uudet kumpparit. Ostin lämminvuoriset, kun alkaa jo olemaan ilman sen verran kirpakoita, että tuskin niihin enää paistuu pienet varpaat ja tuskin nämä enää ensi kesänä mahtuu. Miehen toive oli, että voisiko Sasu saada välillä vaikka siniset saappaat, kun on noita vaaleanpunaisia joutunut pitämään viime aikoina.( Mitä vikaa on vaaleanpunaisissa?) Ensi kesälle kaapissa on siskolta perityt lähes puhtaan, oikean punaiset taas odottamassa vuoroaan, joten ostin nyt sitten siniset, lepakkokuvioiset, miesväen mieliksi. 



Ostin myös kerän Novitan Silver-lankaa. Ajattelin kokeilla virkata siitä joulukuusenkoristeita. Pitäisi vain pyydystää ohjeita jostain. Tai kai sen koekappaleen voi tehdä vaikka päästään, jos ei löydy. Vinkkejä otetaan vastaan, jos jollakulla on jotain kivaa ohjetta tiedossa. Hiutaleita, kelloja tai enkeleitä... Kai ne koristeet täytyy tärkätäkin jollakin. Toimiikohan tuossa langassa sokeriliemi?

Alkaa olla lasten nukkumaan meno käsillä. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Pitäkäähän te itsenne pois sairaslistalta!

lauantai 2. lokakuuta 2010

Ihanaa savuntuoksua...

Koko viikon lupailin lapsille, että lauantaina mennään Aulangolle paistamaan makkaraa. Aamulla Amé valitti päänsärkyä ja särkylääkkeen voimin lähdettiin muskariin. Muskarin jälkeen pakkasin saman tien eväät mukaan ja ulkovaatteita pukiessa neiti sanoi, että paleltaa. Sairautta uhmaten laitoin lupauksen täytäntöön...


Laavulla oli jo nuotio tehtynä, joten sytytysvaihe jäi meiltä välistä. Kovin laajoja otoksia en laavussa viitsinyt kuvata, kun emme olleet siellä ominemme lainkaan. 







Hiillosta odotellessa kävimme katsomassa utuista Aulangonjärveä. 

Makkaran paiston yhteydessä lapset tekivät tuttavuutta toisessa porukassa mukana olleiden kahden tytön ( 4- ja 6-vuotiaat) kanssa. Ystävystyminen tuossa iässä on niin  karehdittavan helppoa. Puolen tunnin tutustelun jälkeen juoksivat jo käsi kädessä, niin kuin olisivat olleet aina ystäviä. 

Olin aiemmin ajatellut, että kävelisimme metsän läpi käymään näkötornilla, mutta Amén mahdollisen kipeäksi tulon huomioon ottaen päädyin ajamaan näkötornille autolla.


Koko visiitti oli VIRHE. Siihen asti reissu sujui kuin ajatus, mutta Sasu sai väsyneenä mahtavan uhmakohtauksen, kun en suostunut raahaamaan heitä yksinäni torniin.


 Niinpä sain kuunnella nuoren herran raivoa koko kotimatkan ja kotona mies sai rauhoitella raivoajan, kun minun hermoni olivat siinä vaiheessa jo riekaleina. 

Kohta reissun jälkeen mittasin neidin lämmön. 38,5 oli mittarissa. Onhan tämä kai miehen ensimmäinen kuumeeton päivä... Näin se tasapaino säilyy, eikä pääse tämä ammattitaito ruostumaan, vaikken töihin ole taas ehtinytkään reiluun viikkoon.

Eilen illalla mies kyllästyi sairaana sohvan nurkassa makaamiseen ja lähti tuulettuakseen käymään kuumehöyryissään Anttilan dvd-tarjonnan tarkastuksella. Torstai-iltana siivoukseni jälkeen olin sanonut hänelle, että olispa nyt tuore kukkakimppu laittaa ruokapöydälle, niin kuin minulla ennenvanhaan ( ennen opiskelijabudjettia) oli tapana siivouspäivänä ostaa. Halusi ilahduttaa ja toi sellaisen tullessaan. <3


Mukavaa viikonloppua kaikille!

- Katja-

perjantai 1. lokakuuta 2010

Esseen kirjoitusta ja syysaurinkon hellimistä

Eilen aamulla oli yrittäjyys-verkkokurssin aloitus tunnit. Ei siellä koulussa kannattaisi käydä kääntymässäkää, kun aina pukkaa monta kirjallista tehtävää päällensä. Opettajan nuiva käytös ei yhtään auttanut asiaa. Välillä ihan tosissani mietin, että mistä näitä opettajia meille revitään. Ilmeisesti meille kelpuutetaan ne, jotka eivät muualle pääse? Opettaja, jota emme olleet ikinä ennen tavanneet, ei edes vaivautunut esittelemään itseään, vaan aloitti heti uhkailun siitä, miten numeroa pudottaa se ja se. "Toiset tekevät nämä tehtävät hyvinkin nopeassa tahdissa, toiset tahkoavat niitä vielä ensi syksynäkin. Ja fb:ssä vietettyä aikaa ei voi laskea tehtävien tekoajaksi." Kiva, kun meitä pidetään aikuisina...

Tänään aamulla oli puolen tunnin pikapyräys koululle. Tosin erinomaisen epäselvän viestinnänopettajamme takia siinä ei ollut yhtään minuttia liian vähää. Kirpparilla kävin selvimässä pöydän ja muutaman vaatteen nappasin neitiä varten kainaloon. Punnitse ja säästä oli seuraava etappi. Hain sieltä jogurttihedelmiä ja cashewpähkinöitä. Jogurttihedelmät ovat mukavia naposteltavia ja vievät aika helposti makean nälän karkin korvikkeena. Cashewpähkinöillä puolestaan tasapainottaa jouhevasti päivän hyvät rasvat kohdilleen. 

Kotona kirjoitin aineen "Olisiko minusta sosiaali- ja terveysalan yrittäjäksi?" Enpä usko, mutta vannomatta paras ja tämä lause täytyi sitten "tiivistää" n. yhden A4 mittaiseksi. Entisenä yrittäjänä ei ylipäätään päätoiminen yrittäminen kiinnosta, mutta jossain mielen sopukoissa pieni haiku johonkin kädentaitoihin ja sisustukseen liittyvään sivutoimiseen juttuun välillä vielä tuntuu kummittelevan. Onneksi haiku on niin minimaalinen, ettei se häiritse normaalia elämää...

Perjantaipäivän kunniaksi hain ipanat jo kolmelta hoidosta. Koska kaipasin itsekin raitista ilmaa kirjoitusrupeaman jälkeen, menimme käymään Vanajaveden rannassa, muutaman sadan metrin päästä kotoa. 


Molskis ja loiskis, kepit ja kivet jorpakkoon!


Aurinko lämmitti vielä mukavasti, eikä tuuli tuntunut kylmältä.

Tuossa penkillä istuessa ja katsoessa lasten intoa, ilman minkäänlaista kiukuttelua, tuli sisälle mukavan lämmin tunne. Kyllä elämä on välillä niin ihanaa!



Jopa surenkorennot vielä ilakoivat ja lentelivät, vaikka ollaan jo lokakuussa ja viime yönä oli aika tuju pakkanen. Ainakin oletan niidenkin katoavan pakkasten myötä.


Muksuista oli hauska juoksennella "tikapuilla"ja ihmetellä sieniä. Sasun mielestä lähes kaikki olivat "myrkyllisiä pääkässieniä". 


Nuorimies oli, hoitotädin suosiollisella avustuksella, toissapäivänä hoidossa pakertanut sieniä kotiin tuomisiksi. Välillä ne nököttävät nätisti jossain, välillä niitä sataa taivaalta. Ehjiä sentään vielä ovat.

Nyt täällä rokataan Frööbeleiden tahdissa ja samalla musisoidaan omilla soittimilla säestykseksi. Tänään on DVD-kielto. Se napsahti eilen tottelemattomuudesta levyjen käsittelyssä. Hyvin tuota tekemistä näyttää ilmankin löytyvän, vaikka neiti epäilikin asiaa kovasti. 

Sivanuut soronoo, eli pillit pussiin ja mukaan menoon. Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat...

- Katja -