tiistai 31. elokuuta 2010

Satokausi jatkuu...

Viinirypälesato alkaa taas kypsyä hiljalleen... Ehkä reilun viikon päästä voisi hälyyttää iskujoukon hakemaan se jatkojalostukseen. Ensimmäisenä kesänä rypälesatoa tuli siis 60 kg.




        

Tänä vuonna arvioin n. 40 kg, mutta julkistan tuloksen, kun ne on poimittu.



Laitoin aivan ensimmäisiin postauksiin kuvan viiniköynöksestä.
Tässä vähän vertailukohtaa, kuinka se on kesän aikana kasvattanut lehvästöään.



Vielä kausi jatkuu kasvihuoneessakin... vaikka ilmat vähän viilenivät.



Paprikat kypsyttelvät "hedelmiään". Osasta ne ovat vähän lättänöitä, mutta maku on kyllä ihan aito silti.

Mukava näitä oman maan tuotteita on syödä, kun tasan tarkkaan tietää millä ne on kasvatettu ja on oman rakkautensa niille vielä antanut kaupan päälle. 

Nurmikolle rakkautta ei enää jaksaisi antaa: Se kasvaa edelleen yhtä innokkaasti, vaikkei tarvitsisikaan enää tähän aikaan vuodesta. (Viime vuonna taisin lokakuussa leikata viimeisen kerran. )
Saapa nähdä jaksanko tänään sitä leikata, yövalvominen tekee vähän laiskaksi. Nyt olisi kyllä ollut kuivaa koko päivän ja huomisesta ei taas tiedä...  

Taidanpa lähteä sitä pähkäilemään ja noutamaan jälkeläisiäni hoidosta...


maanantai 30. elokuuta 2010

Virittäytymistä opiskelutaajuudelle

Tänään yritin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloitin keräämään opinnäytetyötä varten lähdemateriaalia. Lueskelin muutamaa omaa aihettani sivuavaa tuotosta ja kävin niiden lähdeluetteloita läpi. Varasin kirjastosta ison läjän laadulliseen tutkimukseen liittyviä teoksia, mutta myös itse aiheeseen, eli nuorten seksuaalisuuteen, liittyviä opuksia.

Siinä sivussa metsästin itselleni huomiseksi töitä, mutta niinhän siinä kävi, että ensi yöksi lähden valvomaan toisten unta. Ja hyvä niin, sillä olen jostain syystä tykästynyt kovasti öiden tekemiseen, vaikka silmäpussien kutistaminen viekin aikansa niiden jäljiltä.


Ensi viikonloppuna on tarkoitus tehdä jonkinlainen Pohjanmaan turnee. Äidin synttärit on vielä juhlistamatta ja osa kummilapsistakin näkemättä tältä kesältä. Samalla pitäisi tuoda vähän omenoita "tiluksiltani" säilömistä varten ja tehdä löytöjä varastoista, josko siellä olisi jotain kivaa vanhaa kamaa tuunattavaksi. Muutaman ikkunanpokan voisi vintiltä ainakin kaivaa mukaansa...

Mutta ennen sitä on siis tiedossa yövalvomista ja opiskelua, joten kai sitä täytyy lähteä miettimään eväitä ja nautiskelemaan iltatouhuista muksujen kanssa. 

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Moon niin iloonen!!!

Täytyy taas todeta, että  ystävät on ihania! Ja olen samalla itselleni vihainen siitä, että annan aivan liikaa ns. kiireiden rajoittaa ystävien kanssa vietettyä aikaa.!


Eilen illalla vietimme grillikauden päättäjäisiä, nautiskelimme ystävän kanssa punaviiniä, "avauduimme" pitkästä aikaa ja paransimme vähän maailmaakin. Miehelle iso kiitos grillimestarina toimimisesta ja siitä, että antoi meille naisille rauhan jutustella kahden kesken! 



Tänään seurasi jatkoa ja vietimme kivan sunnuntaipäiväsydämen (pohojalaasen) ystäväperheen kanssa ruuan ja jutustelun merkeissä. 



Ja illansuussa lähdimme omalla porukalla lähipuistoon. Sasu harjoitteli samalla pyöräilyä... Tai lähinnä ohjaamista meidän vanhempien työntäessä aisasta. Mutta pääasia oli, että kokemus oli mukava, eikä pakkopullaa kuten siskolleen aikanaan. 

Kaiken kaikkiaan ihanan leppoisa ja rentouttava viikonloppu takana, jollaisia soisin tulevan paljon lisää!!! Kiitos ystävät, että olette olemassa! 

(Pihlajanmarjat ja marja-aroniat pihapiirissä tuovat mukavasti väriä tähän koleaan syyssäähän. Vaikka kesä on aina kesä, niin onneksi syksyynkin mahtuu kauneutta ja voimaa antavaa väriloistoa.)

perjantai 27. elokuuta 2010

Saikkua, saikkua

Nyrjäytin eilen nilkkani, kun lähdin hakemaan lapsia hoidosta. Tapani mukaan jätin lähdön viime tippaan ja kiireessä oikaisin juosten nurmikon poikki sillä seurauksella, että jalka osui pahasti kuoppaan, nilkka vääntyi ja minä lensin nenälleni. Pusikossa pyöriessäni ajattelin, että täältä ei nousta, mutta sain itseni pystyyn ja hetken jomotuksen jälkeen ilta oli jalan suhteen normaali.

Nukkumaan mentyäni jalan särky alkoi. Särkylääkettä hakiessani huomasin, ettei jalalle voi varata ja mies haki lopuksi pakkasesta jäitä avuksi. Jouduin soittamaan töihin yököille, ettei musta ole töihin tänään. Täällä mä sitten olen lääkärissä käynnin jälkeen nilkutellut jalka kääreessä. Toivottavasti nyt paranis äkkiä, ettei tää yleinen velttous jää pysyväksi...


Lapset ovat kyllä yrittäneet sitäkin enemmän viihdyttää mua kaikin mahdollisin keinoin, jopa oman henkensä uhalla kuten kuvasta näkyy...

No, tuli ainakin pakollinen hidastaminen. Ehkä tää tekee hyvääkin?


torstai 26. elokuuta 2010

Puuhastelua...

Ajattelin tehdä asiat tärkeysjärjestyksessä, eli perhe ensin. Ennen mitään kouluun liittyvää päätin ommella esikoisen opiskelijaboxin verhot kuntoon. Veera vei jo viime viikonloppuna huoneensa oven ikkunaan verhon tästä samasta norsukankaasta kuin alla oleva tyyny. 


Varsinaiseen ikkunaan ompelin eilen laskosverhon, joka on luonnonvalkoinen, vaaleansiniturkoosit reunat ja ylös aplikoitu näitä ronsuja muutama. Verho on jo ompelun osalta valmis, mutta sen lopullinen valmistuminen vaatii rautakaupan puuosastolla käyntiä. 


Veeran YO-ruusut piti säilöä jotenkin fiksusti, ettei ne murenisi piloille. Niinpä ostin kirpparilta Ikean lasipurkin ja leikkasin ruusut irti varsista ja laitoin kannen alle piiloon pölyltä ja ulkoisilta iskuilta. Saavat muistuttaa ikkunalaudalla tyttöä päivästä, joka oli yhden ajanjakson päätös ja toisen alku.

En ymmärrä miksi kuvien viereen tulee kummalliset palkit, mutta ei voi mitään...

tiistai 24. elokuuta 2010

Tunnelmointia syysiltoihin

Syksyn tuntu hiipii nopeasti nurkkiin, kun ulkona on kylmää ja kosteaa. Lämpöjen päälle laitto ja pyykin kuivatustelineiden siirto sisätiloihin tuli tänään ajankohtaiseksi. 


 Ihana alkaa polttaa kynttilöitä pimenevinä syysiltoina... 




Miehen kanssa naurettiin, että onkohan tämä peilausta kotoa? Nimittäin Amélie piirsi tämän, toi meille ja sanoi: "Tää prinsessa on mörtsinä, kun se prinssi lähti vaan kauppaan, eikä auta sitä siivouksessa ja muissa jutuissa yhtään."

maanantai 23. elokuuta 2010

Kouluun taas

Huomenna alkaa koulu taas... kohta se on sitten joulu ja seuraava kevät ennenkuin huomaankaan. Toisaalta ärsyttää, enkä haluaisi sinne, mutta toisaalta on kiva, että taas pääsen opinnoissa eteenpäin. Taloudellinen puoli erityisesti näin syksyisin murehduttaa, mutta kummasti sitä on kahdesta edellisestä vuodesta selvitty, vaikka koville on välillä ottanutkin.

Opinnäytetyön tekeminen täytyisi aloittaa heti täydellä höyryllä, että saan sen tehtyä. Eli elämään ei ihan hirveästi mitään kevyttä hupilukemista ja ylimääräistä vapaa-aikaa taida ennen ensi kesää mahtua. Sitä ennakoivasti ostin eilen kaksi lehteä vielä viime hetken piristykseksi. 


KG-lehden ajattelin motivoivan minut taas miettimään painonhallintaa kesätauon jälkeen, ettei ihan elämä mene ranttaliksi ja jää herkutteluvaihde päälle, vaan saisin jälleen otteen niiden muutaman viimeisen kilon selättämiseksi. Tyytyväisenä totesin, että lehti on täynnä hyvää asiaa ja paljon kevyitä reseptejä, jos vaikka innostuisin jotain kokeilemaankin. Ja pääasia painonhallinnassani tietenkin on, ettei ainakaan tulisi lisäkiloja vaikkei paino putoaisikaan!


Eväissä ei ainakaan pitäisi olla vikaa... Omaa luomutuotantoa!



Ja sitten toiseksi valkkasin uusimman Maalaisunelman, että pääsee vielä haaveilemaan siitä omasta maalaisromanttisesta kodista... Ja puoliso on mielissään, tai sitten ei. Haaveita pitää olla, että arjesta selviää!!!

Kai sitä täytyy kömpiä petiin lehtien kanssa ja käydä kohta nukkumaankin, että jaksaa aamulla ampaista. Luvassa on vielä aika maraton lasten ja nuorten hoitotyötä, 9-17.15 lukee lukkarissa... Heti mehut pois, ettei totuus unohtuisi. Kuinkahan sitä osaa istua noin pitkän päivän, kun ei ole kesällä paljon tullut istuttua?

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Postia pappi Jaakobille



Katsoimme eilen illalla miehen kanssa tuon suomalaisen elokuvan. Suosittelen lämpimästi sitä kaikille muillekin!
Elokuvan tempo on rauhallinen, suorastaan hidas, mutta loppua kohti kaikki se saa oikeutuksensa. Enkä ainakaan minä selvinnyt ilman kyyneleitä.

Leffa on lainassa anopiltani ja hän oli leikannut koteloon pienen lehtileikkeen Etelä-Saimaasta, jossa kerrotaan, että elokuva on palkittu Iranissa Fajr Film Festivalilla viime talvena "totuuden ja oikeudenmukaisuuden etsinnäksi nimetyssä kategoriassa".  

Herää kysymys, miksi tämä asia on mennyt niin pienellä huomiolla. Mies katsoi netistä ja sai oikein etsiä tuota samaa tietoa. Minusta on hienoa, että islamilaisessa valtiossa ollaan niin avarakatseisia, että siellä pystytään näkemään elokuvan sanoman takertumatta uskonnollisiin yksityiskohtiin!!

lauantai 21. elokuuta 2010

Keskiajan tunnelmaa

Kävin tänään (ihan liian) pikaisesti Keskiaikamarkkinoilla pienten kanssa. Siellä oli vaikka mitä kivaa nähtävää ja koettavaa. Ihania käsitöitä myynnissä, työnäytöksiä, keskiaikaista pukeutumista, erilaisia näytöksiä keskiaikaisesta elämästä, turnajaisia, keskiaikaista ruokaa... 







Sasun mieleen oli erityisesti "ritarien" miekkailunäytökset.
Kyseli, että missä hänen miekkansa on... Olisi varmasti mennyt mukaan, jos miekka olisi äidin takataskusta löytynyt. 



Lapset saivat itse testata korikarusellia ja mukava vempele sekin oli. Pyörittäjäparalla kädet ihan kipeänä.



Nämä epelit mainostivat illan tulishowtaan. 

Markkinat ovat kolmipäiväiset, ja tänään ohjelmaa riittäisi pitkälle yöhön asti. Harmi, ettei itsellä ole mahdollisuutta viettää enempää aikaa keskiaikaisissa tunnelmissa...








torstai 19. elokuuta 2010

Tampereella nääs

Tänään tein tupatarkastuksen esikoisen opiskelijakämppään pienten kanssa. Mukavan näköinen asunto oli ja kämppiskin vaikutti kivalta. Kävimme hakemassa verhokankaita, että kämppä muuttuisi vielä kämpästä kodiksi. Kankaat löytyi ja tarkoitus oli ommella, illalla ennen kotiin lähtöä, oviverho huoneen oveen ja lyhentää vanha verho keittiöön sopivaksi, mutta yllätys oli melkoinen, kun ompelukone ei toiminutkaan. Syöttäjä ei syöttänyt kangasta. Saapa nähdä millainen lasku sen korjauksesta tulee. (Kiroilee vieläkin mielessään rumasti...) Menihän siinä muuten mukava päivä ikään kuin piloille. 

Onneksi päivässä oli siis se mukavakin osuus, eli pistäydyimme Särkänniemen elämyspuistossa. Flunssan ja nuukuuden takia ostin pienille rannekkeet ja itselleni sekä esikoiselle vain alueliput sekä elämäysliput Delfinaariota varten. No, eihän sinne kotieläinpuistoon näillä vielä päässyt, joten itseni maksoin sinnekin ja Veeran kustansin Amén kanssa yhteen laitteeseen, jonne tarvittiin aikuinen kaveriksi. Lopullinen säästö ei montaa euroa ollut, mutta toisaalta, ei niihin aikuisten laitteisiin oltaisi kuitenkaan päästy Veeran kanssa yhdessä, eikä niissä olisi yksinkään niin mukavaa ollut. Ja oli muuten pitkästä aikaa päivä, jolloin jouduin laittamaan takin päälle.


Regatta oli Sasun ehdoton suosikki. Pikkumies ajeli sen muutaman kerran ympäri ilman siskoaankin, kun neiti söi eväitään.



Näillä autoilla molemmat hurjastelivat useaan kertaan. Koneen käyttäjää kävi sääliksi, kun eräs äiti valitti siitä, että konetta ei pysäytetty hänen lapsensa lakin lentäessä päästä (heitti sen itse) ja jäätyä autojen renkaiden alle. Tyttö parka tuskin edes näki koko tilannetta, kun yritti vahtia kaikkia lapsia yhtä aikaa. Mitä yhdestä hatusta, kun ei kenenkään henki ollut kyseessä?

Piipahdimme myös Näsinneulassa. Siellä oli äidin hermoille huomattavasti mukavampi ihastella maisemia lasin takaa kuin Aulangon näkötornilla taannoin.

Onhan tuo Särkänniemi aina yhtä mukava, vaikka rahat viekin ja väsyttää pienet vieraansa ihan uuvuksiin. Vähintään vuosi on kuitenkin taas aikaa kerätä voimia ennen seuraavaa koitosta ja muistella kivoja muistoja Särkkis-päivästä. 

Itseäni jäi kiinnostamaan miten vanhaksi delfiinit elävät, joten taidan lähteä sitä selvittämään.


keskiviikko 18. elokuuta 2010

Vapaapäivän viettoa

Itsekkäästi vein tänään pikkuiset hoitoon, vaikka minulla oli vapaapäivä. Juoksentelin kyllä kaupungilla hoitamassa asioita, joten ehkä se vähän lieventää tätä itsekkyyttä. 

Täytyihän minun kuitenkin ottaa kaikki hyöty irti tästä itsellisestä kaupunkireissusta ja kiepata taas yhden kirppiksen kautta. 



Amélielle löytyi pari T-paitaa ( 1,5 € ja 2€ ) ja tuulitakki (6€). 

Löytyihän sieltä taas lasipurnukoita ja yksi entrattava hyllykin, mutta jos sen hyllyn saan joskus laitettua, niin siitä sitten enemmän. 

Tenavien vaatteita muuttaessani huoneesta toiseen tein samalla kunnon inventaarion ja totesin, että T-paitoja on kummallakin ihan liian vähän ja  neidin vanha tuulitakki on niin voikukassa, ettei sitä kehtaa enää päällä pitää kuin kotipihassa. Koko kesänä ei ole takkia voikukka-ajan jälkeen tarvittu, joten nyt siihen vasta heräsin. Sasulle odotan huomenna saapuvaksi isoa huutonet-pakettia. Poika on kasvanut ja kaventunut kesän aikana kovasti ja uusia vaatteita joutuu taas haalimaan kaappiin, kun ei kai noilla shortseilla enää kauaa mennä.

Olen molempina keväinä, jotka tässä talossa olemme asuneet, aikonut laittaa uusia vatun taimia, mutta molemmilla kerroilla on ollut sen verran kuralla opiskelijan budjetti ennen kesätöiden alkua, että se on jäänyt. Tällä viikolla havahduin Multasormen mainokseen, että voihan niitä vattuja syksylläkin istuttaa. Tänään siis suuntasin myös sinne ja ostin viisi "Maurin makeaa" ja äsken iltahämärissä ne istutin maahan. Nyt vain vesi kielellä odottelen niiden tuottamaa satoa... Mikäli siis vielä asumme sinä kyseisenä kesänä tässä talossa, jona ne tuottavat sitä. 

Mies toi minulle lasten kanssa kesälomareissulta tuliaisiksi kivan kukkatelineen ulko-oven pieleen ja sain tänään hommattua siihen kukan. 



Jännä nähdä kuinka kauan syklaami kestää. Pussissa kyllä luki, että kestää pikkupakkasia talven tuloon saakka... Uskoo ken tahtoo ja nythän sen sitten näkee.


tiistai 17. elokuuta 2010

Flunssan kourissa


Tauti pukkaa päälle, vaikka miten yritän estellä ja taistella vastaan. Oikeastaan meillä on puolikuntoista porukkaa ihan koko sakki. Tuntuu kuin olisin täi tervassa ja toimintani suoraan hidastetusta filmistä. Töissä jaksoin skarpata seitsemän tuntisen, mutta kotiin pyöräillessä täytyi poiketa puolessa välissä matkaa kirppikselle lepäämään... ( Aina löytyy hyvä syy! )


Tänään ostin tuon pikkukannun (1 €) kermanekaksi, Iittalan Verna-sarjan jälkkärimaljan keräilysarjani jatkoksi ( 3,5 €) ja taas muutamat valokuvakehykset. Eilen ostin Pyrexin suorakaiteen muotoisen lasivuuan (1,5 €) ja pullot ovat viime viikon löydöksiä. Niiden hintaa en muista tarkasti, mutta jotain 1-2 euron luokkaa per kappale ne oli.

 Pari kehystä odottaa tuunausta ja kolme kehystä ostin valmiiksi valkoisena, joten niihin pääsen kuvia virittelemään heti, kun jaksan ja ehdin, mutta tällä hetkellä suurin käynnissä oleva projektini on työhuoneeni ja lastenhuoneen laittaminen kuntoon. Taudin siemenen jyllätessä siihen tuntuu menevän rutkasti aikaa, kun muutenkin käy puoliteholla. Hyvä asia on kuitenkin se, että homma on jo käynnissä ja toivon saavani sitä reilusti eteenpäin vielä ennen kuin koulu taas alkaa ja ajatukset suuntautuvat ihan johonkin muuhun kuin sisustamiseen, tuunaamiseen ja kirppisten kiertelyyn. Toisaalta viime talvena kävin aika säännöllisesti kirpputorit kiertämässä, kun etsin lapsille vaatteita opiskelijabudjetilla, joten luultavasti niin teen nytkin. 

Tässä vielä tämän päiväinen hyvänmielen löytöni jaettavaksi kaikille. Kaikesta flunssasta ja "vetämättömuudestä" huolimatta tiedän, että elämä voittaa taas, etenkin kun ympärillä on tärkeitä ja rakkaita ihmisiä.








sunnuntai 15. elokuuta 2010

Saippuakuplia ja hyvää seuraa

 Lauantain aamuvuoron jälkeen kävin pikaisesti kirppiskellä hakemassa opiskelukaverilleni tapettirullat, jotka häntä meidän lähikirppiksellä olivat jääneet vaivaamaan. Löysin samalla itsellenikin kohtuu edullisesti kaksi kannellista Riihimäen lasin keittiöpurkkia: 3 ( 9 €) ja 5 ( 13 €) litraiset. Useampiakin purkkeja oli tarjolla ilman kantta ja huomattavasti korkeammilla hinnoilla (20 €), joten nappasin edulliset yksilöt kiireesti mukaan. 

   Sain edellä mainitsemani miniloman (nro.2) nyt viikonloppuna, kun ystäväpariskunta tuli yökylään. Lauantai-ilta kului seurustellen, saippuakuplilla lapsia viihdyttäen, grillaten, herkutellen ja saunoen. 



Ammattitaidolla puhallellut saippuakuplat saivat muksuihin liikettä, kun ne kaikki piti yrittää puhkaista. 



Yritin itsekin puhaltaa jättikuplia, mutta en saanut niitä aikaiseksi. Päässä vain alkoi suhista... 

Sunnuntaina jätimme Amélien ja miehet kotiin pelaamaan tietokoneella ja pleikalla, kun me naiset kävimme Sasun kanssa katsastamassa Elomessut. Sasulle olisi ollut monen laista nähtävää paloautosta panssarivaunuun, mutta pikkumies kiinnitti pääasiassa huomionsa taivaalle karkaaviin ilmapalloihin. 



Itselleni tarttui mukaan pajusta tehty ovikoriste 



ja lauteiden pesuharja. 

Kotona tutustuimme uuteen seurapeliin, joka oli ikään kuin Aliaksen Lego-versio. Siinä sanan selitys rakennettiin lego-palikoista ja toiset yrittivät arvailla, mikä sana on kyseessä. Mitä mainioin peli!
Kiitos osallisille pelihetkestä ja muutenkin mukavasta viikonlopusta!

Nyt on edessä viimeinen virallinen kesätyöviikko, vaikka keikkaahan tulen heittämään jatkossakin minkä ehdin. Lasten muskarit alkavat ensi lauantaina ja seuraavalla viikolla pitäisi virittää itsensä taas opiskelukanavalle. Tuntuu kyllä vielä kovin etäiseltä...


keskiviikko 11. elokuuta 2010

Pieni irroittautuminen arjesta

Sain nauttia vuorokauden entisen opiskelukaverin ja hänen lapsensa vierailusta. Oli ihana saada ystävä kylään, jutustella, saunoa ja nautiskella pari lasia viiniä yhdessä. Lapsilla oli pääosin mukavaa leikkiä keskenään, tosin muutaman esineiden omistuskiistan erotuomareina me aikuiset olimme tarpeen. 

Eilen kävimme kierroksen parilla lähikirpparilla ja tänään teimme pikaisen kotiseutukierroksen, eli näytin tärkeimmät nähtävyydet.Ajoimme autolla kaupungin halki, kävimme katsastamassa linnan ja sitten ajoimme Aulangolle. Siellä kiipesimme näkötorniin koko porukka. Olen aina intoa piukassa  kiipeämässä sinne, mutta kun huippu lähestyy, alan empiä. Näköala tasanteella Sasu aikoi innoissaan juosta katsomaan maisemia, mutta minulle iski paniikki, kun yritin pidellä häntä aisoissa ja lähdimme alas lähes saman tien oman mielenrauhani nimessä. 


Amélie ja Sasu Aulangon näkötornin juurella maisemia ihastelemassa.



Näkötorniin kiipeämisen jälkeen maistui jätskit tornikahvilassa. Sasu jännitti kovasti, että pysyykö kapealla penkillä, joka oli mitoitettu suurelle aikuiselle eikä lainkaan pienille lapsille. 




Pikkumies sai jo mehujäänsä. Amélie yrittää avata omaansa pöydän takana, mutta kuten ilmeestä näkee, hankalaa taitaa olla.



Jätskien jälkeen menimme syöttämään sorsia. 



Ystäväni piti poikaansa turvallisesti käsien ulottuvilla, ettei tarvinnut kalastella vilperiä sorsalammesta.




 Sorsat olivat kovin nälkäisä ja kesyjä. Pienimmät poikaset juoksentelivat jalkojen välistä pullan palojen perässä ja nappasivat varomattomalta syöttäjältä saaliin suoraan kädestä. 

Vapaapäivät menivät mukavasti toteen ja tuntuivat huomattavasti rentouttavammilta kuin normaalisti. Kyllä ne ystävät vaan ovat tämän elämän suola! Onneksi viikonloppuna saamme uuden satsin vieraita, eli uusi miniloma tiedossa. Sitä odotellen nyt nukkumaan ja huomenna iltavuoroon hyvillä mielin.



maanantai 9. elokuuta 2010

Sadonkorjuu osa 2.


Heinäkuussa ei ollut vielä oikein opiskelijan budjetti siinä mallissa, että olisi voinut ostaa mansikoita säilöttäväksi. ( Ja elin toivossa, että appivanhemmat hoitaa asian, kuten kahtena edellisenä kesänä, mutta luomuviljelijällä ei ollut tarpeeksi satoa heille asti.) Luulinkin jo, että tänä kesänä se jää kokonaan, mutta ilokseni huomasin lehdessä viime viikolla läheisen marjatilan ilmoituksen. 




Niinpä hain kymmenen kiloa mansikoita. Ne olivat varsin hyvälaatuisia ja kookkaitakin, vaikka kesä on jo lopuillaan. 

Ihmeesti pakastimeen on alkanut taas kertyä tavaraa, vaikken mitenkään ihmeesti siihen ole ehtinyt panostaa. Enkä siitä kyllä jaksa näin opiskeluaikana stressata. Marjastetaan taas sitten, kun on aikaa...

Nyt mieli alkaa täyttyä ystävän odotuksesta. Saan huomenna rakkaan ystävän pohjanmaalta kylään!
Tervetuloa ja ajakaa hyvällä onnella!


sunnuntai 8. elokuuta 2010

Missä menee raja?

Vaikeinta elämässä on se, että jonain päivänä tietää mitä oikeasti tahtoo. Kun ymmärrys ja tahto kohtaavat, alkaa sisäinen myllerrys; sisällissota.

Miten saada itselleen sellainen elämä mitä haluaa elää niin, ettei loukkaa toisia ja kävele heidän tahtonsa ja toiveidensa ylitse. Miten pitkälle itse voi uhrautua ja jättää omat tarpeensa sivuun ja selvitä katkeroitumatta tai säilyttäen itsekunnioituksensa? Onko ihminen parempi ihminen, jos pystyy elämään unelmansa toteen vai onko sillä sittenkään todellisuudessa merkitystä? 

Voiko olla onnellinen, jos ei noudata sydämensä ääntä, kun tietää varmasti sen kuulleensa tai jos vaatii uhrauksia toisilta oman onnensa vuoksi? Viekö rakkaus voiton kaikesta muusta? Onko se oikeaa rakkautta, jos luopuu omasta unelmastaan toisten vuoksi? Mikä määrittää sen, kenen unelmaa tavoitellaan ja kuka luopuu omastaan? Mikä on itsekeskeisyyttä, mikä tervettä itsekkyyttä? 

Mitä jos onni vaatiikiin taas lisää ollakseen? Vai voiko sitä ihminen vain päättää olla onnellinen?

Milloin on aika tehdä tekoja, vai onko joskus jo myöhäistä?

***


Onko se unelma, 
mikä omansa ottaa, 
että sydän 
voi onnensa löytää?

Onko se onni,
vai mikä se on,
joka korvahan kuiskaa
ja vaatii?

 Miks vaatii se kaiken, 
mut muruja jakaa?
Lisää alati tahdon 
ja kaipaan...

Vaiko ihminen itse 
se ongelma onkin?
Puuttuu tahto?
Taistelu alkaa...



torstai 5. elokuuta 2010

Kirppishelmiä



Olen kerännyt kirppiksiltä sopivia valokuvakehyksiä, hionut ne, jotka tarvitsivat valkoisen maalin pintaan ja maalannut Helmi-kalustemaalilla. Valokuvat on nyt kehyksissä, mutta sommittelu seinälle antaa odottaa itseään.


Löysin ihastuttavat sinkkiset valokuvakehykset, johon laitoin oman mustavalkoisen lapsuudenkuvani. Myös  sinkkikehyksinen peili tuli vastaan ja pakkohan sekin oli napata mukaan. 



Liesinurkkauksessa liesikuvun alla olevalle tasolle on alkanut kerääntyä monen moista purnukkaa.



Oliiviöljylle löysin kaupan pulloa esteettisemmän kannun.Vasemmalla lasipurkissa korppujauhot. Korppujauhopurkin kaltaiset lasipurkit ovat tainneet olla alu alkaen marmeladipurkkeja. Minulla on mielikuva lapsuudesta, että sain kummitädiltäni lahjaksi joskus samanlaisen ja siinä oli etiketit, eli ei ollut itse laittanut namuja sinne.


Oikealta ekassa kirppispurkissa kuivattuja chilipalkoja, sitten pizzamaustetta ja suola.Suolapurkki oli alunperin oliivipurkki, joka tarttui mukaan Venetsiasta. Suolan takana taas kirppikseltä ostettu purkki, jossa rusinoita.



Ikean purkissa olevat makaronit ovat muisto Venetsiasta. Kaunis oliiviöljypullo ostettiin Kreikan matkalta viisi vuotta sitten, mutta sekin sai jäädä muistuttamaan ihanasta lomasta. Pyöreäkorkkisessa kirppislöytöpurnukassa on sokeria.

Pitäisi vielä tehdä laput näille kuiva-aineille. Mietin ensin, että ostanko liitutaulumaalia, mutta Kamomillan blogin idean innoittamana ostin jo juuttinarua, jolla laput tulevat purkkien kaulaan. Liitu taitaa suttaantua käytössä, enkä tiedä miten hyvin maali lasissa pysyisi.

Purkkeja ja kaikkea muuta säilytykseen sopivaa on aina hakusessa kirppiskierroksella. Isot Riihimäen lasin tölkit on kivoja, mutta niissä ei nykyään enää ole kunnon kansia mukana, joten ne ovat vielä saaneet jäädä myyjien pöydille.