perjantai 10. joulukuuta 2010

“Joululoma” alkoi

Harjoittelut ohi tältä vuodelta! Ensi vuonna, keväällä vasta, pääsee sitten “ihan tosi toimiin” eli terveydenhoitajan harjoittelut alkaa silloin. Nämä oli viimeiset saikkuharkat. Mutta harmillisesti opintopisteet on ihan hilkulla, että saisi aloittaa sairaanhoitajan sijaisuudet, muttei ihan täynnä kuitenkaan. Etenkin, kun tämä viimeinen viikko oli aika tapahtumarikas noin niin kuin ulkoisilta puitteiltaan. Tiistaina myöhästyin oikein kunnolla, kun ensin bussi, jolla olin lähdössä, meni aikataulusta 4 minuuttia etuajassa ohi. Olin laittamassa kenkiä, kun kuulin suhahduksen, mutta luulin auraksi, kun tiesin mitä kello oli. Turhaa sitten seisoskelin pysäkillä. Ei tullut bussia, ei. Seuraava auto, johon lopulta pääsin, hyytyi kilometrin päässä meiltä niin, että kuski räpläsi sitä yhden kymmenen minuuttia, että sai käyntiin ja matka jatkui. Olin lopulta 40 min myöhässä. Iltapäivällä olin vielä sössinyt osastolla käytettävän reissuvihkoni jonnekin, ilmeisesti jättänyt työpaidan taskuun ja heittänyt sitten pyykkipussiin, kun ei löytynyt keskiviikkoaamuna mistään.


Keskiviikkona kuulin ohjaajani murtaneen jalkansa lasketellessaan. Kävin viemässä hänelle toiselle osastolle arviointipaperit ja sovimme, että kirjoittaa arvioinnin, kun jaksaa ja lääkepöllyistään selviää. Torstaina olisi ollut varsinainen arviointi niin, että opettaja olisi ollut paikalla, mutta jäi nyt tällä kertaa tekemättä.


Keskiviikkoiltana olimme Amén jumpan joulunäytöksessä, jossa esiintyivät voimisteluseuran kaikki ryhmät. Ihan tuli vanhat ajat mieleen, kun Laura harrasti ja samoissa tunnelmissa katsomossa istuin. Koko ilta vierähti siellä ja lapset sai laittaa kotiin päästyä heti iltapalalle, pesuille ja nukkumaan. Muutenkin joka ilta on täytynyt sukkuloida autolla edes takaisin syystä tai toisesta.


Nyt täytyy tunnustaa, että on takki aika tyhjä, väsymys painaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Josko sitä saisi itsensä koottua viikonloppuna ja maanantaina jaksaisi taas pinnistää koulutehtävien pariin. Onneksi sunnuntaina isosisko piipahtaa käymään, että saadaan vähän laittaa maailmaa keskenämme uuteen uskoon. Ja kai sitä täytyy jotain jouluista puuhastella lasten kanssa, josko se auttaisi vähän rentoutumaan. Tänään sain muutaman joululahjaostoksen tehtyä. Sekin vähän jo piristi.
Pitäisi varmaan lähteä jo treffeille Nukku-Matin kanssa. (*Haukoutus*)
- Katja-

3 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Mulle tuli mieleen, että jos mulle haluu jotain pientä vielä ostaa, otan ilomielin sellasen teenhaudutuspihtipallojutun vastaan :D

oman onnen seppä kirjoitti...

Kylläpä onkin ollut sattumuksia viikkosi varrella, jospa seuraavat viikot kuluu hiukan rauhallisemmissa merkeissä! Kauniita kynttilälyhtyjä lumesta teillä. Alempi kuva, mistä tulee valojuovat siihen?

Katja kirjoitti...

Kuvat on joululta 2004, kun asuttiin Palokassa. Silloin oli vielä koiratkin kuvioissa mukana ja isot tytöt "pieniä". Valojuovat on tullu siitä, kun mies pyörähti ympäri samalla kun otti kuvaa. Toivon itsekin todella, että tahti vähn rauhoittuisi.